lauantai 1. syyskuuta 2012

Maistiaisia uudesta maasta

Uudessa maassa jännittävintä on aina ruoka. Luulen, että Korean osalta ruokakulttuurin erilaisuus ja uudet tuttavuudet lautasella tekevät maasta vielä monin kerroin jännittävämmän kuin muista vierailemistani maista. Toistaiseksi olen saanut hyvää siedätys- ja karaistushoitoa maistellessani Korean tuliaisia ahkerasti ja ennakkoluulottomasti. Metallisten syömäpuikkojen kautta ovat kulkeutuneet ainakin Korean tunnetuin ruoka kimchi, joka siis on hapatettua kaalia ja chiliä (myös retikkaversio oli maittavaa) sekä erilaiset leväarkit ja tonnikala-kuivaliha sekä kuivatut mustekalan lonkerot. Edellämainittujen lisäksi olen maistanut myös erehdyttävästi saippualta näyttäviä (ja vaahtomuovilta maistuvia) keksejä sekä seesaminsiemensuklaata. Jälkiruokavalikoima ei toistaiseksi ole vielä tehnyt suurempaa vaikutusta. Parhaimmalta sen sijaan on maistunut aloe vera -juoma, joka oli kiintoisan vihreää ja ihanan raikasta janojuomaa ilman hiilihappoa. 




Olen kuitenkin nähnyt kuvia ja kuullut tarinoita vähintäänkin epäilyttävistä ruokailukokemuksista muun muassa elävien mustekalojen, keiton päällä kelluvien kalannahkojen sekä halkaistujen merisiilien parissa kuin myös lihavista silkkiperhosen toukista lautasella. Omakohtaisesti eniten kuitenkin pelkään maistavani vahingossa koiranlihaa. Tarkoituksella en sitä suostu suuhuni laittamaan, sanokoot kohteliaisuussäännöt mitä tahansa. Koreassahan koiranlihan uskotaan parantavan ainakin miehistä suorituskykyä sekä tuovan viriiliä mielentilaa vanhemmille kansalaisille. Järkyttävintä on kuitenkin se, että korealaiset myös uskovat lihan olevan sitä parempaa, mitä enemmän eläinparka on kitunut ennen kuolemaansa. Tästä johtuen ruokalihaksi tarkoitettujen koirien kasvatus on vähintäänkin kaikkien eläinsuojelulakien vastaista ja erittäin vastenmielistä. 

Suureksi helpotukseksi Wikipedia osaa kuitenkin kertoa, että koiranlihan myynti on nykyään ainakin teoriassa lainvastaista ja käytännössäkin hyvin vaikeasti havaittavaa. Koiraa ei siis tarjoilla normaalissa lounasravintolassa, vaan kyseistä (kyseenalaista) herkkua varten on olemassa omat erikoisravintolansa, joissa niissäkin ruokailijan pitää osata erikseen tiedustella koiraruokia "tiskin alta". Täten on siis erittäin epätodennäköistä, lähes mahdotonta, että vahingossa tulisin syöneeksi koiraa normaalin bulgogin sijaan.

Ruokaepätietoisuuteni ei kuitenkaan hälvene kokonaan koiraongelman ratkettua. Mielessä pyörii elämää suurempia kysymyksiä, joihin edes google ei osaa kertoa vastausta:
- Saako kaupasta leipää?
- Onko leipää mahdollista tehdä itse, toisin sanoen myydäänkö kaupassa hiivaa? 
- Onko asunnoissa yleensä edes uunia?
- Mitä jouluruokia on mahdollista valmistaa? Saatavilla ei varmaankaan ole punajuurta rosolliin, kinkkua sinappihunnulla, lanttulaatikkoa saati imellettyä perunalaatikkoa tai lasimestarin silliä... Mutta riisipuuron luulisi onnistuvan!

Marraskuuta odotellessa taidan leipoa vielä mustikkapiirakan, tehdä lihapullia ja perunamuusia sekä laittaa kaalilaatikkoa uuniin. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...