torstai 27. syyskuuta 2012

Ruokasanastoa, osa 1: Kimbap

Lomailu Donghaessa on melko rentouttavaa, sikäli kun mahdollisuudet erilaisiin aktiviteetteihin ovat rajalliset kielimuurin vuoksi. Myös hiekkaranta on jo suljettu lomalaisilta, vaikka meriveden lämpötila ylittänee yhä +20 astetta. Täten päivän kohokohdaksi muodostuu eittämättä lounasaika ja sopivan lounaspaikan etsiminen. 

Paikkoja on näinkin pienessä kaupungissa taatusti tuhansia. Vastaan saattaa tulla kokonaisia katuja, jotka koostuvat vieri vieressä ja päällekäin olevista ruokapaikoista, ravintoloista ja keittiöistä. Lisäksi on lukemattomia katukojuja ja vihannes- sekä hedelmäkauppiaita katujen varsilla. Suomen mittakaavassa tuntuu käsittämättömältä, että esimerkiksi 100 000 asukkaan kaupungissa olisi satoja ellei tuhansia ruokailumahdollisuuksia, mutta koska Koreassa ruoka maksaa kaupassa melko paljon (ruokakassin hinta lähentelee Suomen hintoja), niin ulkona syöminen tulee loppupeleissä halvemmaksi. Ja ainakin se on hauskaa!

Päivällinen japanilaisittain löylykiulusta. Vaaleanpuna-valkoinen läpyskä ei maistunut miltään, joten sen alkuperä jäi selvittämättä. Mäti sen sijaan oli niin kirkkaan oranssia, että olisi todennäköisesti hohtanut pimeässäkin

Toistaiseksi olen päässyt jo maistamaan muutamia paikallisia spesialiteettejä, enimmäkseen erikoisuudet ovat kuitenkin sijoittuneet päivällis-/illallispaikkoihin, jotka ansaitsevat kokonaan oman postauksensa myöhemmin. Eilen maistoin erinomaista Kimbap-rullaa, joka näyttää sushilta, mutta maku on hieman miedompi ja täytteet erilaiset. Kimbapissa ei uskoakseni käytetä riisiviinaetikkaa kuten sushiriisissä eikä sisällä ole myöskään wasabia. Kimbap, kuten kaikki ruoka, tarjoillaan siis kimchin ja retikan kanssa ja kyytipojaksi saa kulhollisen keittoa. Täytteenä rullissa on ainakin kananmunaa, surimia (rapua), porkkanaa, keltaista retikkaa sekä riisiä. Rulla on korealaisten keskuudessa erittäin suosittu "takeaway"-lounas tai välipala, joka napataan kioskilta mukaan matkaan. 


Kimbap


Tänään kävin nauttimassa lisää kimbapia ravintolassa, jossa minulle tarjoili teini-ikäinen, länsimaalaisuudestani hyvin hämmentynyt poika. Hän oli hyvin kohtelias (ainakin siltä vaikutti), mutta keskustelumme ei oikein ottanut tuulta alleen... Pyysin kaksi rullaa kimbapia, jota poika jo ihmetteli. Kysyin, tuleeko mukana keittoa, johon hän katsoi minua pitkään ja vastasi "kimbap". 
Päättelin, että ehkä tulee, ehkä ei, ja sanoin, että tämä riittää tällä kertaa, ei muuta, kiitos. Poika jäi tuijottamaan minua odottavasti. Sitten hän näytti menua ja ilmeisesti halusi, että tilaan lisää. Lopulta ajattelin ottaa nuudelikeiton, joten etsin lounasmenun kuvista keiton kuvan ja osoitin sitä. Taas poikaa ihmetytti, mutta lopulta hän kiitti ja lähti tiskin taakse. Hetken kuluttua sain eteeni hervottoman kokoiset pötkylät kimpabia (yksi annos oli siis kaksi pötköä, joten minulla oli yhteensä neljä) ja lisäksi tietysti normaalit kimchit ja retikat ja liemikulho. Pelkästään tämä olisi riittänyt aivan mainiosti, mutta lisäksi sitten minulle kannettiin vielä kattilan kokoinen kylmä metallikulho, joka oli täynnä nuudeleita ja jäähilettä sekä jotain vaaleanpunaista juuresta ja puolikas kananmuna. Ruokaa olisi riittänyt kolmen lounaan tarpeiksi. En kuitenkaan kehdannut jättää syömättä, joten pistelin kylmät nuudelit (ei kovin hyvää) ja kimbapit (hyvää) puikoilla alas. Mahtoi poikaa ihmetyttää, että länkkäreillä on pohjattomat mahat! Kylmien vermiselli-nuudelien syöminen keitosta metallipuikoilla ei muuten ole ihan helppo homma... Tärkeintä kuitenkin on, että nälkä lähti. 

Katukaupustelua. Kirjaimellisesti.

Laskun maksamisen koittaessa kohtasimme vielä kerran kielimuurin haasteet, poika ystävällisesti keräsi kaiken rohkeutensa ja yritti kertoa hinnan englanniksi: "one thousand". Tiesin, että ruoan täytyy maksaa enemmän kuin 0,75 euroa, joten yritin uudestaan: -"How much?" - "One thousand." Pyysin häntä kirjoittamaan summan paperille, johoin piirtyikin 9000 wonia. Ja poika edelleen päättäväisesti lappua osoittaen "one thousand". Juuri niin.

Asunnonmetsästystä

Täällä ollaan, Donghaessa, Japaninmeren rannalla. Asunnonmetsästys on alkanut, tosin ei vielä kovinkaan lupaavasti. Olemme tähän mennessä nähneet kolme asuntoa ja lisäksi olemme käyneet muutaman, erittäin lupaavan asunnon pihassa. Asunnon katsominen ei tosin onnistu kovinkaan helposti tai yksinkertaisesti, vaan vaatii erinäisen määrän kiinteistövälittäjiä, oikeat suhteet omaavia paikallisia sekä tulkin ja joissain tapauksissa myös asunnosta vastaavan henkilön, jolla on avain paikalle. Esimerkiksi tänään asuntonäyttö vaati yhteensä seitsemän henkilön läsnäolon, jotta pääsimme sisälle asuntoon. Kämppä oli kymmenen vuotta vanha, mutta sisältä (ja ulkoakin) kuin suoraan 80-luvun alkupuolelta kellertävine muovimattoineen sekä kukkatapetteineen. Hyvä puoli täkäläisissä asunnoissa on näkymä parvekkeelta; kyseisessäkin asunnossa oli koko kämpän levyinen parveke, josta näkee vuorille ja riisipelloille tai parhaassa tapauksessa voisi ehkä nähdä merelle saakka. Talot ovat tyypillisesti 15-20 kerroksisia, joten hulppeita näkymiä piisaa. Lisäksi kaikissa näkemissämme asunnoissa on ollut kaksi vessaa. Mutta osasta puuttuvat kodinkoneet kokonaan, ja itseäni ei varsinaisesti huvita lähteä shoppailemaan kaikkea jääkaapista ja hellasta lähtien (tein sen juuri keväällä, ja kyllä kerta vuodessa riittää...).

Eräs mielenkiintoinen makuasia (josta voisin kyllä kiistellä) on tapetointi. Eilen kävimme kahdessa vastavalmistuneessa asunnossa, jossa siis ei ole vielä kukaan asunut. Kyseiset asunnot olivat kyllä siistejä, joskin rakentamisen jälki on erittäin kyseenalaista verrattuna suomalaiseen tasoon. Odottamaton yllätys oli kuitenkin se, että kaikki seinät ovat tapetoitu erilaisilla tapeteilla! Eli yhden huoneen neljä seinää ovat kaikki erilaisilla kuvioilla; kukkakuviot, kohokuviot sekä erivärisistä tekstinpätkistä koostuvat seinäpaperit olivat sulassa sovussa keskenään. Yhdessä huoneessa saattoi siis olla musta-ruskeaa kukkatapettia yhdellä seinällä, sinistä pikkukuviota toisella seinällä ja samettimaisia kohokuvioita kolmannella seinällä!

Koska mieluisaa asuntoa ei vielä toistaiseksi ole löytynyt, ovat odotukset korkealla seuraavien ehdokkaiden suhteen. Ongelmaksi muodostunee ilmeisesti sopivan kokoluokan ja sijainnin yhdistelmä; me länsimaalaiset kun olemme niin kovin vaativia!

Korealainen vuokrasysteemi poikkeaa jonkin verran suomalaisten suosimasta mallista. Täällä vuokra-asunnoista maksetaan normaalisti kuukausivuokra, mutta sen lisäksi vuokratessa tulee maksaa ikään kuin vuokratakuu, joka voi olla jopa asunnon hinnan suuruinen summa. Sen vuoksi esimerkiksi opiskelijoilla ei yleensä ole varaa muuttaa omaan asuntoon, vaan he asuvat opiskelija-asuntoloissa kahden tai useamman kämppiksen kanssa jaetussa huoneessa. Jostain kuulin villiä huhua, että nimenomaan vuokratakuu on hyvä tapa vuokranantajalle tienata ylimääräistä rahaa, sillä suuri takuusumma talletetaan korkeakorkoiselle tilille, josta sitten tulee korkotuloina sievoinen summa pätäkkää normaalien vuokratulojen lisäksi. Tiedä sitten, pitääkö paikkansa. Lisäksi vuokratakuussa on sellainen erikoisuus, että mikäli vuokratakuun maksaa yksityinen henkilö, se on valtion takaamaa rahaa, eli vuokranantajan hassattua rahat ja paettua maasta voit kuitenkin saada takuurahat takaisin viimeistään valtion maksamana. Mutta yritysten maksamissa takuissa valtiontakaus ei päde, vaan yritykset voivat hävitä vuokratakuiden myötä kymmeniä-satoja tuhansia euroja, mikäli vuokranantaja häipyy rahat mukanaan. Sen vuoksi yritykset välttävät viimeiseen asti suurimpien takuiden maksamista. 

Vuokra-asuntojen löytymisessä sen sijaan on paikallinen hierarkia sekä suhdeverkosto paikallaan; mikäli et tunne oikeita ihmisiä tai sinulla ei ole tuttua sopivassa paikassa, voi asunnon löytyminen olla hankalaa. Täten olemme ottaneet miekkosen kaikki mahdolliset tuttavat työpaikalta avuksi ja asunto-esittelyjä on kuin onkin alkanut pikkuhiljaa järjestyä, myös nopealla varoitusajalla. Kunpa vielä löytyisi se tuleva koti!


Kiinteistönvälitysfirma piti sivubisnestä toimiston lattialla. Chilipalkoja oli kaupungissa muutenkin kuivumassa joka kadunkulmassa ja kauppojen ja talojen pihoissa.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Soul searching

Täällä ollaan, ensikosketus on koettu ja toistaiseksi kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia! Jetlag selättyi yhden seisaallaan torkutun iltapäivän jälkeen helposti ja nyt ollaan jo Korean sykkeessä mukana.

Pidempi ja seikkaperäisempi selostus reissun päältä saattaa tulla myöhemmin viikolla, kun on enemmän aikaa ja energiaa pureksia kaikkia kokemuksia, mutta tähän väliin muutama kuva ja kommentti näin ensalkuun. Pahoittelen kuvien heikkoa laatua; sekä kamera että kuvaaja ovat heikkoa harrastelijatasoa, mutta kai se huonokin kuva kertoo sanoja enemmän.

Tästä se lähtee, Helsinki-Vantaa...


 Koskahan Tampere-Pirkkalaan saadaan metro, joka kuljettaa portilta matkalaukkuhihnalle?


Siellä se näkyy: Pohjois-Korea. Kun kiikareilla katsoi, niin näki myös sotilaita potkimassa kiviä portilla, mutta ei siellä mitenkään uhkaavalta näyttänyt; päinvastoin! 



Välipalaksi hiukan snäkkiä. Voit valita joko toukkia tai ihan vain pelkkiä kotiloita. 


Pakollinen autonikkunakuva iltapäiväruuhkasta 


Sojua meni koko pullo. Halpaa ja pahaa, maistuu aikalailla kossulle ilman sitä tiukkaa jälkimakua. Hintaluokka on noin euron/pullo. Uskon, että Suomessa tämä olisi hittiainesta! 


 Menee kategoriaan "something from the sea". Parempi kun en tiedä.


Bulgogia illallisella. 


 Seoul Towerista näki pitkälle, mutta ei kuitenkaan läheskään kaupungin laidalle


Kaupunki jatkui silmänkantamattomiin 


Retikkaa, papuja ja muuta mukavaa 


Iltapalaa tikusta. Oli hyvää! (toim. huom. kuvan tärähdys EI johdu illallisen yhteydessä juodusta sojusta...)

Ja mitä ennakko-odotuksiin tulee, niin... 

...ei, Koreassa ei ole aina sateista ja harmaata. Viikonloppu on vietetty jotakuinkin täydellisessä säässä auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta ja lämpötila on vielä auringon laskettuakin yli +20 astetta.

...kyllä, korealaiset juovat ja paljon! Olut on halpaa ja hyvää (muiden mielestä litkua, itse luonnehtisin "helposti juotavaa") ja soju on halpaa ja pahaa (mutta helposti juotavaa kyllä sekin...)

...kyllä, ruoat ovat outoja, mutta erittäin hyviä. Valinnan vaikeus tuottaa harmaita hiuksia jatkuvasti, sillä kaikkea haluaisi maistaa. Lisäksi ruokapaikkoja on käsittämätön määrä, eli nälkäisenä ei tarvitse Soulin kaduilla kuljeskella.

...ei, ihmiset eivät naura koko ajan. Ihmiset ovat ystävällisiä, mutta ihan normaaleja. Länkkärit eivät ainakaan täällä Soulissa aiheuta minkäänlaista ihmetystä paikallisissa. Lisäksi on ollut mukava huomata, että korealaiset ovat erittäin hienovaraisia kauppiaita eivätkä tyrkytä tai tuputa tavaraa edes turistimarkkinoiden vilinässä.

...ei, täällä ei puhuta Pohjois-Koreasta. Kuulemma länsimaalaiset tietävät pohjoisen puolen tapahtumat etelän väkeä paremmin, sillä täällä ketään ei kiinnosta. Paikallisissa uutisissa ei edes mainita mitään maiden välisistä selkkauksista tai kähinöistä, eikä pohjoisen asiat hetkauta paikallisia millään tavalla.

...kyllä, tikut ovat liukkaat ja marinoituja vihanneksia on vaikeaa keihästää, mutta toistaiseksi olen onnistunut lähtemään joka ravintolasta maha täynnä ja kertaakaan en ole haarukkaan tarttunut!

Siinäpä ensivaikutelmat. Lisää raporttia seuraa myöhemmin. Huomenna siis luvassa asunnon metsästystä, pidetään peukut pystyssä!

perjantai 21. syyskuuta 2012

Ensikohtaaminen

"On vain yksi mahdollisuus tehdä ensivaikutelma." Kohta se mahdollisuus toteutuu ja tapaan Korean ensimmäistä kertaa. Mitä sitten, jos en pidä siitä? Tai pahempaa; jos se ei pidä minusta? 

Lupaan ainakin hymyillä ja olla kohtelias. Vaikkakin takana on lähes kellon ympäri matkustamista. Matkaseuranani on maailman lehmänhermoisin miekkonen, joka ei vielä edellisiltana kello puoli yksitoista ole pakannut ainuttakaan vaatetta, vaan istuu lähikuppilassa oluella. Olen kysellyt, tiedustellut, ihmetellyt, epäillyt ja panikoinut viimeiset kaksi viikkoa pyörien unettomana ja kylmän hikisenä sängyssä, mutta miekkonen vain kääntää kylkeään ja jatkaa kuorsaamista.

Syy lehmänhermoihin löytynee siitä, että miekkosen osalta ensivaikutelma on jo tehty muutama vuosi takaperin, eli sitä ei tarvitse enää jännittää. Omalla kohdalla kaikki mielikuvat uudesta maasta perustuvat ennakko-odotuksiin, joiden todenperäisyys jäänee nähtäväksi. Minun odotuksissani Koreassa...

...on outoa ruokaa. Odotan kuitenkin maha kuristen ensimmäistä korean barbequeta sekä kimchiä. En kuitenkaan odota merisiiltä, toukkia tai lonkeroita (paitsi lasista).

...ihmiset nauravat koko ajan. Etenkin kiusallisissa tilanteissa. Ja erityisesti niissä kiusallisissa tilanteissa, joissa itseä ei naurata tippaakaan.

...sataa koko ajan. Mielikuvissani Korea on vähän kuin Venäjä; uutisissa ei koskaan näy yhtäkään aurinkoista kuvaa.

...ei saa puhua Pohjois-Koreasta. Eikä Japanista. Eikä Yhdysvalloista. Eikä kritisoida korealaisia. Eikä pitää venäläisistä. Ylipäätään Koreassa korealainen tapa on paras (ja ainoa) joka suhteessa.

...syödään pelkästään liukkailla, metallisilla tikuilla. Pitäisiköhän pakata pari kertakäyttöhaarukkaa käsilaukkuun?

...juodaan paaaaljon. Esimerkiksi makgeollia (maanviljelijöiden riisiviinaa), sojua (halpaa perusalkoholia) tai jopa tulilientä: "keramiikkapulloissa myytävä tuliliemi todellakin kuivaa suusi, tappaa bakteerit ja seuraavana aamuna toivot, että sinutkin. 60-prosenttinen riemuneste tulee Kiinasta, ja sitä ei kannata pyytää toista pulloa". [http://wikitravel.org/fi/Etel%C3%A4-Korea]

Ainakin edellämainitut tarkentunevat tulevan viikon aikana; lupaan ottaa tutkimuksen luonteen vakavasti ja raportoida mahdolliset poikkeamat pikapuoliin!

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Ihan kielen päällä

Muutto lähestyy hurjaa vauhtia ja käytännössä mitään valmisteluja ei ole edelleenkään tehty. Muuttokuorman laivaaminen Koreaan kestää arviolta kuusi viikkoa, joten todennäköisesti elämme paikan päällä ensimmäiset puolitoista kuukautta ilman mitään kalusteita. Etukäteen ei voi tavaraa lähettää, sillä vielä ei ole olemassa osoitetta, johon niitä lähettäisi.


Helpottaaksemme kotiutumista käymme vielä ennen muuttoa tutustumiskäynnillä Koreassa. Lennämme reilun viikon kuluttua Souliin, jossa vietämme viikonlopun tutustuen miljoonakaupungin sykkeeseen. Seuraavan viikon vietämme sen sijaan tulevilla kotikonnuilla Gangwon-do:n provinssissa, miekkonen työasioissa ja minä todennäköisesti maha kurnien hotellissa. Suuri kysymys on muun muassa se, miten aion järjestää lounastamisen joka päivä itsekseni, sillä korealaiset eivät katso hyvällä silmällä yksin ruokailevia. Lukemani mukaan useissa ravintoloissa yksin ruokaileville ei mielellään edes tarjoilla, tai ateriasta saatetaan vähintäänkin veloittaa kahden ihmisen edestä. Kaikki ruokailutapahtumat ovat paikallisille hyvin yhteisöllisiä tapahtumia ja ruoasta tulisi aina nauttia vähintään yhden ruokakumppanin kera. Toivottavasti hotellissa on huonepalvelu!

Kielen opiskelu on lähtenyt käyntiin hitaasti mutta laiskasti ja vähintäänkin epävarmasti. Wikipedian korean matkasanakirja on auttanut perusfraasien kanssa, ja nyt osaan jo sanoa sellaiset käytännön kannalta tärkeät lauseet kuten "moi, mitä kuuluu", "missä on vessa" sekä "en ymmärrä" ja "voinko vain maksaa sakot nyt". Lisäksi numerot 1-10 alkavat olla hallussa. Korean kieli muistuttaa hieman japania, mutta on (muka) rutkasti helpompaa oppia. Kirjaimia kutsutaan hanguleiksi (kavereiden kesken "hankkulit" tai "ne oudot kiekurat"). Ja netisssä kerrotaan kielestä myös seuraavaa: "Hanguelin perusyksikkö on kirjain, 자모 [jamo]. Jamot jaetaan vokaaleihin ja konsonantteihin. Perusvokaaleja on 6 kappaletta ja -konsonantteja 10 kappaletta. Vokaaleista on lisäksi olemassa kahdentyyppisiä kahden perusvokaalin yhteen sulautumia (yhteensä 15 kappaletta). Peruskonsonanttien lisäksi osasta konsonatteja on olemassa aspiroituneet ("kova äänne") versiot (4 kappaletta) sekä osasta myös ns. kaksoiskonsonantit tai katkoäännekonsonantit (5 kappaletta)." [lähde: http://www.kanjikaveri.net/korea/kirjoittaminen.php]. Eli siis todellakin kuulostaa aivan yksinkertaiselta!

Pari viikkoa sitten laskin, että mikäli opettelen joka päivä uuden sanan, niin kahden kuukauden jälkeen Koreaan muuttaessamme olen haalinut kasaan jo noin 60 sanan sanavaraston. Tällä hetkellä ollaan optimistisesti päästy kolmannes eteenpäin, jos siis kaikki numerot lasketaan erillisiksi sanoiksi.

Kieliopintojen lisäksi olen onnistunut löytämään suomalaisen sähköpostikontaktin Koreasta, josta on ollut suuresti hyötyä. Muun muassa epätietoisuuteni uuniasioissa alkaa hälvetä, sillä mailituttavuuteni kertoi, että suurimmassa osassa uudempia asuntoja on sekä kaasuhella että sähköuuni. Eli voin huokaista helpotuksesta, sämpylät paistuvat edelleen iltaisin luoden tuttua ja turvallista tunnelmaa uudessa kodissa.

lauantai 1. syyskuuta 2012

Maistiaisia uudesta maasta

Uudessa maassa jännittävintä on aina ruoka. Luulen, että Korean osalta ruokakulttuurin erilaisuus ja uudet tuttavuudet lautasella tekevät maasta vielä monin kerroin jännittävämmän kuin muista vierailemistani maista. Toistaiseksi olen saanut hyvää siedätys- ja karaistushoitoa maistellessani Korean tuliaisia ahkerasti ja ennakkoluulottomasti. Metallisten syömäpuikkojen kautta ovat kulkeutuneet ainakin Korean tunnetuin ruoka kimchi, joka siis on hapatettua kaalia ja chiliä (myös retikkaversio oli maittavaa) sekä erilaiset leväarkit ja tonnikala-kuivaliha sekä kuivatut mustekalan lonkerot. Edellämainittujen lisäksi olen maistanut myös erehdyttävästi saippualta näyttäviä (ja vaahtomuovilta maistuvia) keksejä sekä seesaminsiemensuklaata. Jälkiruokavalikoima ei toistaiseksi ole vielä tehnyt suurempaa vaikutusta. Parhaimmalta sen sijaan on maistunut aloe vera -juoma, joka oli kiintoisan vihreää ja ihanan raikasta janojuomaa ilman hiilihappoa. 




Olen kuitenkin nähnyt kuvia ja kuullut tarinoita vähintäänkin epäilyttävistä ruokailukokemuksista muun muassa elävien mustekalojen, keiton päällä kelluvien kalannahkojen sekä halkaistujen merisiilien parissa kuin myös lihavista silkkiperhosen toukista lautasella. Omakohtaisesti eniten kuitenkin pelkään maistavani vahingossa koiranlihaa. Tarkoituksella en sitä suostu suuhuni laittamaan, sanokoot kohteliaisuussäännöt mitä tahansa. Koreassahan koiranlihan uskotaan parantavan ainakin miehistä suorituskykyä sekä tuovan viriiliä mielentilaa vanhemmille kansalaisille. Järkyttävintä on kuitenkin se, että korealaiset myös uskovat lihan olevan sitä parempaa, mitä enemmän eläinparka on kitunut ennen kuolemaansa. Tästä johtuen ruokalihaksi tarkoitettujen koirien kasvatus on vähintäänkin kaikkien eläinsuojelulakien vastaista ja erittäin vastenmielistä. 

Suureksi helpotukseksi Wikipedia osaa kuitenkin kertoa, että koiranlihan myynti on nykyään ainakin teoriassa lainvastaista ja käytännössäkin hyvin vaikeasti havaittavaa. Koiraa ei siis tarjoilla normaalissa lounasravintolassa, vaan kyseistä (kyseenalaista) herkkua varten on olemassa omat erikoisravintolansa, joissa niissäkin ruokailijan pitää osata erikseen tiedustella koiraruokia "tiskin alta". Täten on siis erittäin epätodennäköistä, lähes mahdotonta, että vahingossa tulisin syöneeksi koiraa normaalin bulgogin sijaan.

Ruokaepätietoisuuteni ei kuitenkaan hälvene kokonaan koiraongelman ratkettua. Mielessä pyörii elämää suurempia kysymyksiä, joihin edes google ei osaa kertoa vastausta:
- Saako kaupasta leipää?
- Onko leipää mahdollista tehdä itse, toisin sanoen myydäänkö kaupassa hiivaa? 
- Onko asunnoissa yleensä edes uunia?
- Mitä jouluruokia on mahdollista valmistaa? Saatavilla ei varmaankaan ole punajuurta rosolliin, kinkkua sinappihunnulla, lanttulaatikkoa saati imellettyä perunalaatikkoa tai lasimestarin silliä... Mutta riisipuuron luulisi onnistuvan!

Marraskuuta odotellessa taidan leipoa vielä mustikkapiirakan, tehdä lihapullia ja perunamuusia sekä laittaa kaalilaatikkoa uuniin. 

Alkupuhe

Vielä se ei ole virallista, mutta ajatukset karkailevat joka kolmas minuutti kohti Koreaa. Ensimmäinen (ja tärkein) askel on kuitenkin nyt otettu: blogi on perustettu!

Tämä blogi tulee sisältämään ajatuksia, kuvia sekä puhdasta tajunnanvirtaa liittyen muuttoon maailman toiselle laidalle sekä asumiseen siellä. Matkaan lähtee allekirjoittaneen lisäksi Mies ja yksi merikontillinen materiaa. Agendana on tehdä töitä, kerätä kokemuksia ja ihmetellä vieraan maan tapoja. Matkailu avartaa, sanotaan. Jäänee siis nähtäväksi, miten avarakatseiseksi tässä vielä muututaan.

Mutta sitä ennen pitää vielä tehdä tästä virallista. Can't wait!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...