torstai 27. syyskuuta 2012

Ruokasanastoa, osa 1: Kimbap

Lomailu Donghaessa on melko rentouttavaa, sikäli kun mahdollisuudet erilaisiin aktiviteetteihin ovat rajalliset kielimuurin vuoksi. Myös hiekkaranta on jo suljettu lomalaisilta, vaikka meriveden lämpötila ylittänee yhä +20 astetta. Täten päivän kohokohdaksi muodostuu eittämättä lounasaika ja sopivan lounaspaikan etsiminen. 

Paikkoja on näinkin pienessä kaupungissa taatusti tuhansia. Vastaan saattaa tulla kokonaisia katuja, jotka koostuvat vieri vieressä ja päällekäin olevista ruokapaikoista, ravintoloista ja keittiöistä. Lisäksi on lukemattomia katukojuja ja vihannes- sekä hedelmäkauppiaita katujen varsilla. Suomen mittakaavassa tuntuu käsittämättömältä, että esimerkiksi 100 000 asukkaan kaupungissa olisi satoja ellei tuhansia ruokailumahdollisuuksia, mutta koska Koreassa ruoka maksaa kaupassa melko paljon (ruokakassin hinta lähentelee Suomen hintoja), niin ulkona syöminen tulee loppupeleissä halvemmaksi. Ja ainakin se on hauskaa!

Päivällinen japanilaisittain löylykiulusta. Vaaleanpuna-valkoinen läpyskä ei maistunut miltään, joten sen alkuperä jäi selvittämättä. Mäti sen sijaan oli niin kirkkaan oranssia, että olisi todennäköisesti hohtanut pimeässäkin

Toistaiseksi olen päässyt jo maistamaan muutamia paikallisia spesialiteettejä, enimmäkseen erikoisuudet ovat kuitenkin sijoittuneet päivällis-/illallispaikkoihin, jotka ansaitsevat kokonaan oman postauksensa myöhemmin. Eilen maistoin erinomaista Kimbap-rullaa, joka näyttää sushilta, mutta maku on hieman miedompi ja täytteet erilaiset. Kimbapissa ei uskoakseni käytetä riisiviinaetikkaa kuten sushiriisissä eikä sisällä ole myöskään wasabia. Kimbap, kuten kaikki ruoka, tarjoillaan siis kimchin ja retikan kanssa ja kyytipojaksi saa kulhollisen keittoa. Täytteenä rullissa on ainakin kananmunaa, surimia (rapua), porkkanaa, keltaista retikkaa sekä riisiä. Rulla on korealaisten keskuudessa erittäin suosittu "takeaway"-lounas tai välipala, joka napataan kioskilta mukaan matkaan. 


Kimbap


Tänään kävin nauttimassa lisää kimbapia ravintolassa, jossa minulle tarjoili teini-ikäinen, länsimaalaisuudestani hyvin hämmentynyt poika. Hän oli hyvin kohtelias (ainakin siltä vaikutti), mutta keskustelumme ei oikein ottanut tuulta alleen... Pyysin kaksi rullaa kimbapia, jota poika jo ihmetteli. Kysyin, tuleeko mukana keittoa, johon hän katsoi minua pitkään ja vastasi "kimbap". 
Päättelin, että ehkä tulee, ehkä ei, ja sanoin, että tämä riittää tällä kertaa, ei muuta, kiitos. Poika jäi tuijottamaan minua odottavasti. Sitten hän näytti menua ja ilmeisesti halusi, että tilaan lisää. Lopulta ajattelin ottaa nuudelikeiton, joten etsin lounasmenun kuvista keiton kuvan ja osoitin sitä. Taas poikaa ihmetytti, mutta lopulta hän kiitti ja lähti tiskin taakse. Hetken kuluttua sain eteeni hervottoman kokoiset pötkylät kimpabia (yksi annos oli siis kaksi pötköä, joten minulla oli yhteensä neljä) ja lisäksi tietysti normaalit kimchit ja retikat ja liemikulho. Pelkästään tämä olisi riittänyt aivan mainiosti, mutta lisäksi sitten minulle kannettiin vielä kattilan kokoinen kylmä metallikulho, joka oli täynnä nuudeleita ja jäähilettä sekä jotain vaaleanpunaista juuresta ja puolikas kananmuna. Ruokaa olisi riittänyt kolmen lounaan tarpeiksi. En kuitenkaan kehdannut jättää syömättä, joten pistelin kylmät nuudelit (ei kovin hyvää) ja kimbapit (hyvää) puikoilla alas. Mahtoi poikaa ihmetyttää, että länkkäreillä on pohjattomat mahat! Kylmien vermiselli-nuudelien syöminen keitosta metallipuikoilla ei muuten ole ihan helppo homma... Tärkeintä kuitenkin on, että nälkä lähti. 

Katukaupustelua. Kirjaimellisesti.

Laskun maksamisen koittaessa kohtasimme vielä kerran kielimuurin haasteet, poika ystävällisesti keräsi kaiken rohkeutensa ja yritti kertoa hinnan englanniksi: "one thousand". Tiesin, että ruoan täytyy maksaa enemmän kuin 0,75 euroa, joten yritin uudestaan: -"How much?" - "One thousand." Pyysin häntä kirjoittamaan summan paperille, johoin piirtyikin 9000 wonia. Ja poika edelleen päättäväisesti lappua osoittaen "one thousand". Juuri niin.

6 kommenttia:

  1. olipa kivaa luettavaa:) mun ei tarvi murehtia saatko tarpeeksi ruokaa.

    VastaaPoista
  2. Tästäkö se meidän suomalaisten suursyömärimaine tuleekin ;) Mulle kävi samat alkuaikoina perulaisessa. Take-away-tilaukseen lähti kaksi täyttä ruokaa riiseineen JA tupla-annos kalakeittoa. Eikä ollut neljän hengen aterian verran käteistä mukana... Kaikki tuli syötyä päivien saatossa, mutta olin shokissa, kun tilaus ilmestyi tiskille :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi oli sentään takeaway, että sait ne kotiin kaappiin odottamaan tulevia päiviä, mun oli pakko syödä paikanpäällä enkä kehdannut jättää syömättäkään :D

      Poista
    2. Parempi niin, koska en kykene jättämään ruokaa. Syömäravintola se enemmän on ja tulkki/rahapelastajan tultua paikalle sain selville, että työntekijä oli koittanut selittää, ettei tuplakalakeittoa pysty ottaan mukaan, koska sitä on niin paljon, se on tulikuumaa ja liemi hölskyy joka paikkaan, hih! Sen jälkeen tyypit on puhuneet vaan suoraan mun poikaystävälle, vaikka osaan kyllä jo kieltä. Traumatisoituivat raukat.

      Poista
  3. Ehkä sinulle on asia jo selvinnyt, mutta tuo pinkki läpyskä on tehty kalasta :) en muista nimeä, mutta Japanissa tuppaavat laittamaan raamenin sekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo japanilaisen ruoan kanssa tuota täälläkin näkee, mutta ei juurikaan paikallisessa ruoassa. Ei se kyllä maistunut yhtään millekään, ei edes kalalle...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...