keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Juomisista

Hankalaa puhua puhelimessa kotona, kun täällä kaikuu. Tarkoittaa siis sitä, että nyt on sänky, televisio ja puutarhakalusteet keittiöstä lähteneet. Saan kyllä suunnatonta tyydytystä siitä ajatuksesta, että kaikki se tavara, josta olemme hankkiutuneet eroon, saa vielä uuden elämän jossain muualla kuin kaatopaikalla (suurin osa jonkun mökillä). Ja lisäksi olemme jopa onnistuneet saamaan tavaroista muutaman kympin rahaa! Huono puoli tässä kaupparatsuna toimimisessa on se, että rikastumisen ohella tulee yhä ahneemmaksi ja ajatus siitä, mitä vielä voisi myydä alkaa pyöriä jatkuvasti mielessä. Onneksi tavarat ovat nyt loppu (ellei joku halua vielä tulla ostamaan yhtä Ikean lack-pöytää sekä telkkarin scart-johtoa?).

Korean tunnilla saimme opettajaltamme kokonaisen powerpoint-esityksen korealaisista tavoista sekä muutamia faktoja alkutaipaleemme tueksi. Laajinta keskustelua herätti korealaisten juomatapojen vertailu suomalaisiin. Lopputulema oli se, että korealaiset juovat enemmän, mutta toipuvat kankkusesta nopeammin ja täten pystyvät hyödyntämään myös viikonpäivät tehokkaasti hwesik-illallisten merkeissä. Hwesik on korealaiseen työelämään kiinteästi kuuluva tapa ja tarkoittaa siis afterwork -tyylistä illanviettoa työntekijöiden kesken. (Illanvietto = syöminen ja juominen, etenkin juominen.) Hwesik-illallinen on korelaiselle työntekijälle lähestulkoon pakollinen, joten väsymys tai vaikkapa laatuaika perheen kesken ei ole hyväksyttävä syy jäädä pois kyseisestä illanvietosta. Yrityksestä riippuen hwesik saatetaan järjestää jopa kerran viikossa tarkoittaen sitä, että viikot kuluvat ympäripyöreiden työpäivien ja hwesikien parissa ja viikonloput yritetään nukkua univelkoja pois.

Ohessa vielä havainnollistava video korealaisista juomatavoista:


Ja knoppitietona vielä, että Etelä-Korea todellakin johtaa tilastoja väkevien juomisessa per (horjuva) jalkapari. Suomessa väkeviä kulutetaan vuosittain (vaatimattomat) 2,82 litraa per henkilö, kun Koreassa vastaava luku on huikeat 9,57 l/hlö. [lähde: http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_countries_by_alcohol_consumption]

maanantai 29. lokakuuta 2012

Ja vastoinkäymiset alkaa N-Y-T!

Josko sitten itse tavaroiden pakkaaminen sujuikin rivakasti, niin niiden kuljettaminen osoittautuu nähtävästi lähes mahdottomaksi. Nyt saimme muuttoyhtiöltä masentavan viestin, että tavaroiden toimitus lykkääntyy ainakin kahdella viikolla tarkoittaen sitä, että vietämme todennäköisesti myös joulun ilman huonekaluja. Ja mikä pahinta, ilman mukaan pakattuja lahjoja ja jouluruokia! Olin varautunut hyvin huolellisesti glögien, piparien ja muiden tykötarpeiden varalta, jotta saan oikean joulun loihdittua myös Gangneungiin, mutta nähtävästi meidän joulu on nyt peruttu. Ehdotin kyllä miekkoselle, että siirretään joulua hieman eteenpäin ja vietetään sitä sitten vaikka viikkoa myöhemmin, kunhan tavarat saapuvat paikalle. Mutta mutta...eihän se vaan ole sama asia.

Muuten asiat rullailee mukavasti eteenpäin. Kävimme Korean lähetystössä Helsingissä anomassa viisumeita oikein paikan päällä. Lisäksi kansainvälinen ajokorttihakemus on sisässä, Kelaan on ilmoitettu ja sähkösopimuskin irtisanottu. Jotakuinkin alkaa näyttää siltä, että vajaan viikon päästä tosiaan istumme lentokoneessa nokka kohti Koreaa.

Keskiviikkona kävin myös ihka ensimmäisellä korean tunnilla. Hyppäsin mukaan ikään kuin "kesken kaiken", joten ihan en vielä sujuvasti pysynyt kärryillä, mutta opin kuitenkin aakkosia sekä muutamia uusia sanoja (mm. Gangnam Stylestä). En ollutkaan aikaisemmin tullut ajatelleeksi, että korean kielen oppimiseen vaaditaan oikeastaan tuplatyö "normaaliin" verrattuna, sillä ensin pitää opetella kokonaan uudet kirjaimet ja kirjoitustapa (kaksi harakanvarvasta ylhäällä vierekkäin ja yksi alhaalla), jonka jälkeen vasta alkaa se varsinainen kielen opettelu, sanojen ja merkitysten muisteleminen ja niin edespäin. Sitä voisi jopa ajatella, että mahdoton tehtävä, mutta kyllä se nyt on vain haaste, joka on tehty voitettavaksi! Kummasti sitä kuitenkin motivoituu opiskeluunkin, kun tietää koko tulevan kaksivuotisjakson viihtymisen ja sopeutumisen olevan jotakuinkin kielen oppimisesta kiinni!

Täällä koto-Suomessa on sentään satanut ensilumi. Ihanaa! Gangneungissa lämpötilat näyttävät pyörivän noin viidentoista lämpöasteen paikkeilla, joten siellä lunta tuskin kannattaa odotella, tokkopa edes koko talvena sataa. Mutta onhan siinä lämpimässä talvessa omat hyvät puolensa: ainakaan ei haittaa, että kaikki toppatakit ja villakangastakit sekä muut lämpimät vaatteet ovat kontissa seuraavat kahdeksan viikkoa. Tosin täällä Suomessa pitäisi vielä pärjätä muutama pakkaspäivä...


Lunta ja ruskaa lenkkipolulla

tiistai 23. lokakuuta 2012

Salamannopeat muuttomiehet

Kun on valmistelemassa elämänsä kolmattatoista muuttoa, niin sitä luulisi omaavansa jo hieman rutiinia. Mutta enpä ottanut huomioon, että muuttopalvelun pojat olivatkin astetta tehokkaampia ja ehtivät pakata pahvilaatikoihin kaiken, mistä en kynsin hampain osannut pitää kiinni. 

Tällä hetkellä katselemme tv:tä kaikuvassa olohuoneessa, joka muistuttaa lähinnä akvaariota ilman verhoja ja mattoja. Olin etukäteen lajitellut tavaroita mielessäni jo viikkokausia niihin, jotka otetaan mukaan, niihin, joita ei oteta muttei heitetä roskiinkaan ja niihin, jotka voi heittää kaatopaikalle. Lopputulema on se, että oikeastaan kaikki tavarat näyttää lähteneen kohti Koreaa, oli kyseessä sitten tarpeelliset, tarpeettomat tai ei-toivotut tavarat. Niemen pojat eivät juurikaan käyttäneet omaa harkintaa tavaroita pakatessaan, vaan mukaan oli lähdössä mm. vessan roskakori ROSKINEEN; ehdin juuri ennen muuttolaatikkoon laittamista huomauttaa, että niitä roskia emme varmaan Koreassa tarvitse. Nyt myös huomasin, että aamulla keittämääni kahvia ei tullut juotua ja termari, johon sen kaadoin päiväkahveja varten, on hävinnyt. Enkä usko, että termaria siis tyhjennettiin välissä, joten kuuden viikon päästä saamme nauttia vielä ehtaa Juhla Mokkaa, mahdollisesti kuitenkin jo vähän haalenneena...


Muuttaa kaiken. Siis aivan kaiken.

Muuttopitsaa olimme sentään tajunneet tehdä eilen jääkaappiin. Maha nälästä kurnien totesimme, että pitsa nautitaan luultavasti kylmänä, koska mikro on lähtenyt. Miekkonen hoksasi kuitenkin, että kyllähän se uunissakin lämpiää, vanhan ajan tyyliin. Tosin kuuma pitsavuoka oli hankala ottaa uunista, kun kaikki patalaput ja -kintaat olivat kadonneet kaapista. Kuten ihan kaikki muukin tavara. Vessapaperia sentään oli jätetty pari rullaa, ettei ihan  tullut hätä käteen. Kirjaimellisesti. 

Lisäksi muuttolaatikoihin katosi nähtävästi myös esimerkiksi vessaharja (toivottavasti se ei mennyt samaan laatikkoon vaikkapa hiusharjan kanssa) sekä 76 euron edestä viisi- ja kymmensenttisiä, jotka juuri eilen laskimme ja lajittelimme muovipussiin pankkiin viemistä varten. No, onpahan ainakin eurovaluuttaa sitten pahan päivän varalle Koreassakin.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Muutosten tuulia

Mikä siinä mahtaa olla, että iso muutos vetää puoleensa lisää isoja muutoksia? Kaikki tuntuu tapahtuvan nyt yhtäkkiä samaan aikaan alle kuukauden sisään: oma elämä menee mullin mallin töiden päättymisen ja ulkomaille muuton myötä, mutta myös kavereiden elämät saavat uutta sisältöä muun muassa pienten ihmisten muodossa. Onnea vielä pienen Väinön vanhemmille!

Blogissa tapahtuu myös toivottu ja odotettu muutos kohti parempaa (ehei, ei suinkaan kirjoitusten osalta), sillä sain miekkoselta yllätyslahjaksi uuden kameran! Käyttöohjeisiin en ole vielä ehtinyt perehtymään, mutta satunnaisia otoksia olen jo räpsinyt ja uskaltanen luvata, että jatkossa kuvien laatu tulee siis parantumaan huomattavasti.

Zoomausharjoituksia ruusunmarjan kera

Perjantaina oli viimeinen työpäiväni. Iltapäiväkahvien jälkeen totesimme yhdessä tuumin, että tuntuu ihan hassulta ajatukselta, etten menekään maanantaiaamuna töihin. Tunne oli haikea, mutta toisaalta pään sisällä velloo samaan aikaan myös odotuksen, jännityksen ja innostuksen tunteet, joita on välillä vaikea erottaa toisistaan. Viimeinen kokonainen viikko Suomessa vierähtää käyntiin huomenna samalla, kun muuttopalvelu Niemi tulee ja pakkaa meidän elämämme muuttolaatikoihin. Käsittämätöntä, miten paljon sitä onkin kertynyt myös sellaista tavaraa, jota ei oikeastaan tarvi ollenkaan, mutta josta ei oikein voisi luopuakaan. Tänään kuitenkin päädyimme myymään sekä kissavessan että raapimapuun. Jotenkin tuntui, että ehkä niitä ei kannata Koreaan saakka rahdata, kun ei meillä ole siellä kissojakaan ja omia kynsiä tulee niin kovin harvoin teroitettua (eikä myöskään kissavessaa olla juuri käytetty viime aikoina...). Lisäksi myimme lähes vahingossa vanhan sänkymme ja huomasimme, että meillähän ei myöskään ole patjoja, vaan keskiviikosta eteenpäin nukutaan sitten...niin, missä? Lattialla ilmeisesti. Vaikka matotkin ovat menneet muuttokuormaan. 

Muuttolaatikoihin lähtee myös aimo annos ruokaa mukaan, mm. Fazerin suklaata, ruismakaronia, hapankorppua ja näkkileipää, purkkiherneitä (miekkoselle ei tule joulua ilman purkkiherneitä), glögitiivistettä, piparkakkumausteita ja kuivahiivaa ja tietysti salmiakkia monta pussia. Vai raaskiikohan sitä kuitenkaan laittaa ihan kaikkea suklaata muuttokuormaan...?

Näitä herkkuja nautitaan hartaudella koti-ikävän iskiessä

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Oma maa mansikka?

Suomen syksy hurmaa harmaudellaan ja ah, niin raikkailla sadekuuroilla. Jostain syystä muutto kohti Aasiaa ei kuulosta ollenkaan huonolta ajatukselta tässä vaiheessa, vaikkakin tiedostan, että Koreassa tulee myös talvi ja vieläpä ihan oikea sellainen. Tällä hetkellä kuitenkin Gangneungissa on vielä lämpöasteita parikymmentä ja pikapuoliin alkaa sielläkin ruska olla parhaimmillaan. 

Muuttoasiat alkavat vihdoin edetä, joskin edelleen etanavauhtia. Nyt on kuitenkin auto myyty, asunnon vuokrasopimus tehty ja vaatteet odottavat jo kirpputoripöydän vapautumista. Muuttomiehet on varattu ja kavereita tavattu kuin viimeistä päivää. Tuntuu aivan käsittämättömältä, että muutaman viikon päästä asumme jo seitsemän tunnin aikaeron takana ja en todennäköisesti näe suurinta osaa ystävistäni ennen ensi kesää! Apua!!!

Korean päässäkin asuntoasiat alkavat olla jotakuinkin pulkassa. Löysimme lopulta mieluisan asunnon ja tässä vaiheessa enää jännitetään, että milloin pääsemme muuttamaan asuntoon ja toisaalta, milloin mahdamme saada kaikki huonekalut sekä muut tavarat. Sekä kotimaassa että Koreassa tulee olemaan pitkät, kolkot ja kaikuisat viikot luvassa, kun kaikki tavarat lähetetään kuuden viikon matkalle kohti Soulin satamaa. Tajusin eilen hampaita pestessäni, että meiltähän lähtee paitsi keittiön pöytä, tuolit ja astiat myös verhot ikkunoista, matot lattioista ja lamput katosta! Eli elelemme kaksi viikkoa syöden tiskipöydän ääressä liesituulettimen valossa. Rullaverhoista en sentään luovu; jotain yksityisyyttä on kaupunkiasuntoonkin saatava.

Kotimaan vesisateen keskellä kaihoan Donghaen hiekkarantoja ja toivon, ettei korealainen talvi ala ihan vielä marraskuussa!


tiistai 2. lokakuuta 2012

Ruokasanastoa, osa 2: Sashimi (ja miten sitä saa)

Koreasta on selvitty ehjänä kotiin ja viimeinen kuukausi koto-Suomessa pyörähti käyntiin. Matkan antimista kuitenkin riittää kirjoitettavaa, vaikka kotosalla ei mitään jännää tapahtuisikaan.

Ennen kotiinpaluuta saavuimme koillisrannikolta takaisin Soulin sykkeeseen ja tokihan juuri-nyt-niin-kuuluisassa Gangnamissa oli vierailtava vielä uudestaan. Samalla juhlistimme seurueemme erään jäsenen työkomennuksen viimeistä Korean iltaa kunnon kala-illallisella, eli "pöytä koreaksi"-osiossa pääsemme tutustumaan raa'an kalan kiehtovaan maailmaan sashimin merkeissä. 

Miten se sitten tapahtuu?

Lähde ulos, mielellään vilkkaalle ravintola-alueelle (oma valintamme oli Gangnam Station)


Valitse sopiva kalaravintola (nimi näyttää olevan enne, ainakin nettisivujen nimi). Kalaravintolan tunnistaa jo kaukaa tietysti ravintolan edessä olevista akvaarioista sekä houkuttelevan merellisestä tuoksusta...


Ottaako nilviäisiä vai kalaa, siinäpä kysymys 


Omaa haavia ei tarvita, pyydystäminen kuuluu hintaan 


Valitse menusta haluamasi ateria. ("mutku nää kaikki kuulostaa niin hyvältä...")


 Siellä se epäonnekas yksilö lymyilee, suoraan akvaariosta pyydystettynä


Pääruokaa odotellessa voit napostella pikku aperitiivi-herkkuja. Söin yhden! Maistui merivedelle ja tarttui kurkkuun kiinni. Mutta sojulla siitä selviää (tai ei nyt varsinaisesti SELVIÄ, mutta...). Kuvasta havaittava tärinä käsissä johtui kaiketi innostuksesta eikä suinkaan inhotuksesta
. 

Jos ei kotilot maistu, niin voit tietysti maistella vedessä kelluvia merilevän suikaleitakin. Herkullisuudessaan suurin piirtein kotiloiden kanssa tasoissa. 


Ja sitten asiaan. Eli kala noin seitsemän minuuttia akvaariosta pyydystämisen jälkeen. Ei mausteita, ei marinointia, pelkkää kalaa! Toki sashimin voi kastaa joko soijakastikkeeseen tai wasabi-valkosipulitahnaan. Molemmat maistuivat hyvältä; jos pidät sushista, pidät todennäköisesti tästäkin. 


Raa'an kalan jälkeen tarjoilija kantoi pöytää myös grillattua kalaa

Ravintola vaikutti olevan ilmeisen suosittu paikallisten keskuudessa, ja kala oli tosiaan hyvää. Syömässä olleet seurueet koostuivat niin keski-ikäisistä miesporukoista kuin teini-ikäisistä tytöistä ja kaikesta siltä väliltä. Itse olimme toki ravintolan ainoat länsimaalaiset, kuten yleensä. Palvelu oli hyvää, nopeaa ja informatiivista (tarjoilija ystävällisesti esitteli hyvin käytännönläheisesti, miten alkupala-nilviäiset imaistaan oikeaoppisesti kotilostaan). Voin siis varauksetta suositella Soulin Sekosi.com -ravintolaa kaikille tuoreen kalan ystäville!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...