torstai 29. marraskuuta 2012

Turvallista päivää!

Korea on kaiken kaikkiaan turvallinen maa, jopa suomalaisen mittapuun mukaan. Rikollisuutta on melko vähän, joskin Soulissa toki on myös miljoonakaupungin ongelmat. Gangneung vaikuttaa kuitenkin todella rauhalliselta kaupungilta, emmekä ole nähneet vielä yhtäkään aggressiivista korealaista. Suurimmat turvallisuusuhat liittyvät todennäköisesti liikenteeseen, joka on täällä melko vilkasta. 

Paikallista ajotyyliä kuvaa ehkä parhaiten sanonta "ei se ole niin justiinsa". Liikennesäännöt ovat periaatteessa ihan samat kuin kotopuolessakin ja liikenne on oikeanpuoleista, joten lähtökohdat ovat kunnossa. Liikenteessä on kuitenkin oltava todellakin silmät ja korvat auki, eikä ainakaan liikennevaloihin tai sääntöihin kannata sokeasti luottaa. Punaisia päin ajetaan silloin, jos ketään ei osu kohdalle, tai jos osuu, niin sitten soitetaan kohteliaasti torvea etukäteen, jotta osaavat varoa. Sama toimii myös jalankulkijoita kohtaan; bussi saattaa ajaa 60 km/h -vauhdilla päin punaisia suojatien yli, mutta koska torvea on soitettu, ei se ole niin justiinsa....kyllä ne jalankulkijat väistävät. Punaisia päin saa tietysti kääntyä oikealle, kunhan muistaa väistää muita tulijoita. Nopeusvalvontaa hoitavat melkeinpä ainoastaan kamerat, eikä tutkapoliiseja näy juuri lainkaan teillä. Parkkeerata voi mihin vain, miten päin tahansa. Etenkin, jos kyseessä on "temporary parking" eli ihan vähäksi aikaa vain. Ja ainahan voi käyttää hätävilkkuja. Ohitukset voidaan hoitaa miltä puolelta tahansa, käyttäen sitä kaistaa, joka kulloinkin on vapaana. Tämä aiheuttaakin sen, että esimerkiksi moottoritiellä täytyy olla todella tarkkana kaistaa vaihtaessa. Päiväsaikaan ei autoissa pidetä valoja päällä ja iltaisinkin osa kuskeista sammuttaa valot esimerkiksi aina liikennevaloihin pysähtyessään. Tämä tietysti aiheuttaa paljon ongelmia etenkin tummennettujen sivulasien takaa tiirailtuna, kuten myös ilman heijastinta mustissa vaatteissa tien reunassa kulkevat kävelijät. Mopot ja skootterit ovat sitten vielä oma lukunsa, jota ei edes kannata aloittaa.

Matkalla Souliin. Joku muukin oli menossa sinne.

Liikenteen lisäksi paikallisten mielentila näkyy myös muussa turvallisuusajattelussa. Epäsuomalaiseen tapaan asioita ei ajatella niinkään sen kautta, miten ne "pitää tehdä", vaan ennemminkin miten "kannattaa tehdä". Tai jopa, miten "helpoimmalla pääsee". 

Tämän vuoksi esimerkiksi työturvallisuusasiat ovat vielä hieman hakusessa, ja uhkarohkeita tekijöitä kyllä löytyy joka lähtöön. Vai mitäs sanotte, keksittekö itse paremman tavan hoitaa seinän maalaus? Video on kuvattu siis miekkosen työpaikalla, kuvassa naapurifirman maalari.



(Pahoittelut, mikäli video ei näy. Yritän korjata asian mahdollisimman pian...)

tiistai 27. marraskuuta 2012

Keskusteluista

Erittäin pienen otannan perusteella voi sanoa, että korealaiset ovat ystävällistä ja avuliasta väkeä. Saan paljon ystävällisiä hymyjä ja todennäköisesti myös mukavia sanoja, joskaan en niistä mitään ymmärrä. Mutta tuijotukseen en ole vieläkään tottunut. Kadulla ihmiset tuijottavat avoimesti, etenkin vanhukset ja pikkulapset. Lapset saattavat osoitella ja nauraa, ja myös yläastelaiset tytöt nauraa kihertävät, joskin melko usein myös uskaltautuvat tervehtimään englanniksi, jota seuraa sitten valtava naurunkikatus. 

Kuntosalilla olemme paikallinen nähtävyys. Ensimmäisellä kerralla sain osakseni kummastelua, jota pidettiin yllä muiden kuntoilijoiden kesken huutelemalla kuntosalin toiselta puolelta toiselle puolelle ja takaisin. Lisäksi kuuluu paljon "oooooh" ja "aaaaaah, phinland" -huudahduksia, kun kerron, mistä olen kotoisin. Tähän mennessä olen saanut jo kolme kuntosalikaveria, jotka ovat kaikki yli kuusikymppisiä miehiä. Heistä jokainen on tullut esittäytymään ja vaihtanut muutaman englanninkielisen sanan, mutta mitään syvällistä keskustelua emme kuitenkaan ole saaneet aikaiseksi johtuen hyvin suppeasta sanavarastosta. 

Huolimatta vähäisestä kielitaidosta korealaiset ovat kuitenkin hyvin suorasukaisia ja ujostelemattomia keskusteluissaan. Josko mitään kummoisempaa keskustelua ei synnykään, niin on olemassa muutama kysymys, jonka jokainen korealainen tuntuu osaavan: mikä on nimesi, kuinka vanha olet, oletko naimisissa, minkä ikäinen on miehesi. Strategisia mittoja eivät sentään vielä ole tiedustelleet... 

Gyeongpo-järvi 

Sunnuntai-iltapäivänä kävimme kävelemässä rannalla. Gangneung on korealaisten keskuudessa kuuluisa rantaloma- ja surffauskohde, ja täällä riittääkin kilometrikaupalla hiekkarantaa (ja rantahotelleja), mutta heti rannan tuntumassa on myös Gyeongpo-järvi. Järvi on enemmänkin lammen kokoluokkaa verrattuna suomalaisiin järviin, mutta kaunis paikka joka tapauksessa. Järvi ja merenranta ovat aivan lähekkäin, joten sopivasti tienreunassa seisoessasi voit toisella puolella nähdä meren ja toisella puolella järven. 

 Merenrannalla oli paljon väkeä huolimatta koleasta säästä. Rannalla voi vielä talviaikaankin ratsastaa, lennättää leijaa tai kokeilla vaikkapa liitovarjoilua.

Bunkkereita hiekkarannalla

Hiekkarannalla kävellessämme huomasimme rannan tuntumassa useiden bunkkereiden rivistön. Bunkkereiden lisäksi merta vahditaan herkeämättä myös kallioisilla rannoilla sijaitsevilta tasanteilta ja vahtikopeilta. Koreassa varusmiespalvelus kestää yhteensä kaksi vuotta. Tuttumme kertoi, että ensimmäiset kaksi kuukautta ajasta kuluu peruskoulutusjakson parissa, mutta loput 22 kuukautta hän oli viettänyt vahtimalla merta. Siis aamusta iltaan tuijottamalla merelle. Ihmetellessämme asiaa hän vastasi kuitenkin ponnekkaasti, että vuonna 1996 pohjoiskorealainen sukellusvene rantautui lähelle Gangneungia, joten vahtiminen ei missään nimessä ole aivan turhaa!

torstai 22. marraskuuta 2012

Normipäivä

Kolmas viikko kohta vierähtänyt ja kaupunkikin alkaa vaikuttaa hieman tutummalta. Omassa asunnossa on jo sohva, telkkari, sänky sekä lainakalusteina pöytä ja pari tuolia, jotta aamupalaa ei tarvitse enää syödä sängyssä. 
Asunto itsessään on ihan mukava. Asumme isossa (korealaisittain ihan normaalissa) pihassa, jossa on useita noin 15-kerroksisia taloja ja yhdessä "asuntokompleksissa" on ainakin 10-12 eri rappua, eli porukkaa tässäkin pihassa piisaa. Talojen alla on valtava parkkihalli, jonne voi helposti eksyä. Meillä on omassa pihassa myös pikkuinen kauppa sekä parturi, joten sen kauemmas ei periaatteessa ihan heti tarvitse edes lähteä.

Kotoa lähtiessä ei tarvitse muistaa ottaa avaimia mukaan, kun ovi toimii koodilla. Kätevää. Paitsi jos tulee kotiin pikkujouluista eikä väsymykseltään muistakaan koodia... 

Meidän piha on oikeastaan aika kotoisa, vähän sellainen mini-Hervanta 

Kerroksia piisaa. 

Näkymä meidän puolelta jokea keskustaan. Suoraan edessä tavaratalo HomePlus

Korealainen asunto sisältää jos jonkinlaista elektroniikkaa ja nappulaa. Meillä on asunnossa useita erilaisia toimintoja, joista ei edes parhaalla mielikuvituksellaan keksi, mihin tarkoitukseen kaikki namiskat mahtaa olla. Normaalimmasta päästä on suuri "näköovipuhelin", joka sekin onnistuttiin sekoittamaan pari kertaa heti aluksi, kun emme tienneet, mitä nappia painaa. Painoin loogisesti neljästä namiskasta ylimmäistä, ja ovipuhelin alkoi huutamaan jotain hälytystä naisen äänellä, eikä se suostunut lopettamaan. Lähettimies huhuili edelleen alakerran ovella, ja minä yritin huutaa summerin yli, että "tulen alas, odota siellä", josta lähetti ei luonnollisestikaan ymmärtänyt sanaakaan. No, loppu hyvin kaikki hyvin, lähetti sulki hälytysmölön ja opetti, että alaovi aukeaa neljännestä (?) nappulasta. Edelleen on hämärän peitossa, että mitä ne kolme muuta on...

Lisäksi seinään on ruuvattu ainakin lattialämmitys- sekä normilämmityslaitteen näyttö, makuuhuoneen seinässä on elektroninen herätyskello ja keittiössä jokin ohjauspaneeli, josta emme vieläkään ole keksineet, että mitä ihmettä se tekee. Jäänee nähtäväksi, en ole uskaltanut vielä testata.

Tänään kävin päivällä kuntosalilla, jonka jälkeen etsin itselleni lounaspaikan. Ruokapaikkoja on uskomattoman paljon, joten yleensä vain kävelen jostain ovesta sisään ja katson, mitä tarjolla on. Paikallisissa liikkeissä (sekä ravitsemus- että muissakin) on se huono puoli, että ikkunat on yleensä teipattu siten, ettei sisälle näe. Lisäksi ikkunoissa saattaa olla tummennukset, joten on mahdotonta nähdä ulospäin, onko paikka auki vai ei ja mitä sisällä oikeastaan on. Sitä mennään sitten summamutikassa sisään ja katsotaan, mitä tuleman pitää. 

Päädyin lounaalle vanhemman pariskunnan pikkupaikkaan, jossa oli seinällä annosten kuvia helpottamassa valitsemista. Muutamia ruokien nimiä osaan jo lukea ja ymmärtää menuistakin, mutta sanavarasto on edelleen niin suppea, että yleensä valitsen jotain sokkona. Tällä kertaa pääsin kuitenkin valitsemaan ihan kuvien kera, joten osoitin papalle mielenkiintoisen näköistä nuudelikeittoa, jossa päällä katkarapuja, sieniä, vihanneksia sekä ituja. Se, mitä sitten sain lounaaksi, olikin ihan toinen juttu; keitto sentään osui oikeaan, mutta keiton sisältö oli pelkkää nuudelia sekä rice krispiesin näköisiä muroja laihassa liemessä. Yhtäkään katkarapua, sientä, itua tai kasvista ei ollut keitossa. Ei lähtenyt nälkä, ei. Kotimatkalla tallustelin torin läpi siinä toivossa, että löytäisin jotain hyvää jälkkäriä, ja mandariinejahan sieltä tuli mukaan poimittua. On muuten hyviä!

Perusnäkymää kaupungin kaduilta 






lauantai 17. marraskuuta 2012

Samcheok - Penis Park

Lauantaiaamuun herättiin kirkkaassa auringonpaisteessa (koska emme edelleenkään omista ollenkaan verhoja). Ohjelmassa oli kauan ja hartaasti odotettu matka Samcheokiin sekä siitä vielä etelämpänä sijaitsevaan nähtävyyteen eli Penispuistoon. Samalla oli minun vuoroni opetella ajamista Koreassa ensimmäistä kertaa, ja niin paljon kuin olinkin innoissani matkakohteesta, jännitti autonrattiin hyppääminen aikalailla. 

Meidän kaasuturbiini

Automme on siis Hyundai Sonata, kaasumoottorilla. Ei bensaa, ei dieseliä, vain kaasua. Koreassahan on kahdenlaisia (tai käytännössä yhdenlaisia) autoja: Kia ja Hyundai. Lisäksi on muutamia muita paikallisia merkkejä, kuten Equus (Korean Mersu) sekä Samsung-Renault (Korean Skoda). Ulkomaisia merkkejä näkyy erittäin harvakseltaan, enimmäkseen ne ovat Audeja, Mersuja sekä Bemareita. Yhden Saabinkin olen nähnyt.
Kaasuauto on ihan mukiinmenevä, ainoastaan kaasupönikän vaatima tila takakontissa aiheuttaa hieman närää silloin, jos autoon pitäisi mahduttaa esimerkiksi seitsemän matkalaukkua. Myös korealainen tapa tummentaa kaikki ikkunat lukuunottamatta tuulilasia on ärsyttävää, sillä sivuikkunat ovat todellakin niin tummat, että pimeässä ei näe ulos ollenkaan.

Matka kohti Samcheokia sujui kuitenkin ilman suurempia rahallisia tai fyysisiä menetyksiä, eli selvisimme ehjänä reissusta. Miekkosella oli pelkääjänpaikalla istuessaan aikaa kuvata myös hieman maisemia tien reunassa.

Jossain välillä Gangneung - Donghae - Samcheok

Ilma oli ulkoilua ajatellen täydellinen. Aurinko paistoi koko päivän pilvettömältä taivaalta ja lämmitti mukavasti merenrannan tuntumassa. Itse puisto sijaitsee meren rannalla ja kohoaa pienen kukkulan rinteelle. Muutama tunti kuluikin mukavasti kiiveten rappuja ylös-alas ja katsellen maisemia - sekä tietysti niitä patsaita!

Itämeren (East Sea) rannalla

Puiston historia liittyy legendaan, jossa merilevää keräävä tyttö oli hukkunut mereen ja sitä myöden langettanut kirouksen kalastajakylän ylle. Kyläläiset olivat rakentaneet rinteeseen penispatsaita, joiden tarkoitus oli suojella kylää ja kalansaalista kiroukselta, mutta jäi vielä hieman epäselväksi, että miksi juuri tällaisia patsaita... Toinen tarina sen sijaan kertoo, että korealaisilla oli tapana tulla puistoon rukoilemaan poikalapsia. Mutta nyt siis itse asiaan: kuvia, olkaa hyvät :)

 Ja tästä se lähtee...



K...upla otsassa.

Puiston yhteydessä sijaitsevassa museossa oli myös aiheeseen liittyvää maalaustaidetta 

Tässä ilmeisestikin rukoillaan poikalasta 

Tasa-arvon nimissä oli museossa kuitenkin esillä myös sitä toista laija

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Toistaiseksi havaittua

Vajaat pari viikkoa Korean elämää takana, ja tähän mennessä on huomattu ainakin seuraavaa:

- Säät vaihtelee hurjasti. Kahden viikon aikana on koettu hirmumyrsky, pakkasaamu, +18 asteen lämpötila, sadetta, aurinkoa ja sumua. Kaikkea löytyy, eikä aamulla voi tietää, mitä päivä tuo tullessaan.

- Ilman kieltä pärjää kummasti kuitenkin. Tai on pakko. Kaksi fraasia tulee joka tilanteessa sujuvasti: kiitos ("kamsamida") ja hei ("anneyonghaseo"). Muuten mennään yksittäisillä sanoilla, kuten kyllä, ei, lihapata, porsaankylki, riisi, pariskunta, rakas. Näillä on pärjätty.

-  Ihminen ei viihdy kovin kauaa yksin tyhjässä asunnossa ilman tv:tä ja internettiä. Tarkemmin sanottuna noin kolme päivää, ei kauempaa.

- Ruoka maistuu edelleen hyvältä. Note to self: kalanmuotoisten vohvelien sisällä oleva ruskea tahna EI ole suklaata, vaan mustapapumuhennosta. Mikä pettymysten pettymys (kalat lensi roskiin).

- Korealaisten mielestä on täysin ok jatkaa koreankielistä puhetta, vaikka sanon kahdeksan kertaa englanniksi etten ymmärrä ja sen jälkeen vaihdan suomeen.

- Kaikki, mitä ostat, voidaan toimittaa kotiinkuljetuksena samaan hintaan. Meillä on tällä viikolla vieraillut jos jonkinlaista setää jääkaapin, telkkarin, sängyn, internetin ja uunin toimitusten parissa. Kätevää, että he asentavat kaiken valmiiksi ja vievät roskatkin mennessään pihalle <3

Näin alkuvaiheessa olen jaksanut käydä harhailemassa kaupungilla joka päivä. Useimmiten askeleet vievät kohti HomePlus-tavarataloa, josta löytyy suurinpiirtein kaikki tarpeellinen. HomePlussan takana on kuitenkin suuri markkina-/kauppa-alue, jossa sikin sokin sekä merkkivaateliikkeitä että katukaupustelijoita. Eksotiikkaa kaivatessani kuljen läpi paikallisen "kauppahallin", joka on iso, katettu alue, jossa mummut ja papat myyvät kaikkea mahdollista ja osittain vähän mahdotontakin. Suurin osa kauppahallista keskittyy tietysti ruokaan, mutta tarjolla on myös huonekaluja, kippo- ja ämpärikauppoja, peittokauppoja ja kansallispukukauppoja, vain muutamia nimetäkseni. Ilahduttavasti osa pikkukaupoista myy kaikkea maan ja taivaan väliltä, esimerkikkinä erään kaupan valikoima, jossa samalta hyllyltä löytyy kätevästi niin meikit, riisinkeitin kuin kirveskin. 

Kauppahallin katukeittiö on kuitenkin sen verran hardcore-tavaraa, että sitä en ole vieläkään uskaltanut kokeilla. Hyvänä ruokahalunkarkoituksena toimii esimerkiksi kävely kalakäytävän läpi, jossa haju on mitä mielenkiintoisin ( = paha) ja jossa tiskillä (tai lattialla, tai muovipressun päällä, tai ämpärissä) lilluu mitä omituisimpia lonkeroita ja pyrstöjä. Osa tietysti edelleen elossa, osa lienee ollut kuolleena jo vähän turhankin pitkään. Tiskien ääressä istuu mummut ja papat keittokulhot kädessä ryystämässä jotain soppaa ja nakertamassa kuivattua kalaa. Kauppahallille ja sen kujille aion vielä omistaa kokonaisen oman postauksen, mutta tällä kertaa tyydyttäköön näihin kuviin. Mitäköhän tämä on, kuka tätä syö ja kuinka ja ennenkaikkea: MIKSI??? 


 Kuivattuja kalannahkoja. Maistuis varmaan sullekin...?

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Ruokasanastoa, osa 3: Korean BBQ a.k.a. karppaajan unelma

Ruokasanastossa edetään taas yksi käsite eteenpäin eli vuorossa on korealainen barbeque. "Mennään käymään grillillä" tarkoittaa siis tässä yhteydessä illallispaikan pöydässä olevaa grilliä, jolla sitten valittu ruoka kypsennetään joko itse tai tarjoilijan toimesta. Ja näin se käy:


Grilli kuumaksi ja hiilet hehkumaan 


Grillin kuumenemista odotellessa voi maistella erilaisia kimchejä: retikkaa, kaalia sekä punaisessa chilikastikkeessa pyöritettyjä ruohoja. Ei merilevää tällä kertaa (onneksi!) 


 Lihaa tiskiin! Lautasella tällä kertaa nautaa, mutta vaihtoehtoisesti voit valita myös possua, kanaa tai ankkaa. Yleensä ravintolan ulkopuolella lukee / on piirretty, mitä elukkaa tarjoillaan. Ankka muuten maistuu (ja näyttää) aivan grillimakkaralta ja se tarjoillaankin sinapin kanssa :)


Oikeanlaiset työkalut ovat tässäkin tarpeen; saksilla saa kätevästi leikeltyä lihanpalaset puikoille soveltuvaan kokoon ja muotoon.


Lihat kypsymään. Yleensä lihan lisäksi grillataan myös valkosipulinkynsiä. Nyt siis alkaa selvitä,  miksi täkäläiset ovat jatkuvasti hammaspesulla... 


 Henkilökohtainen suosikkini tällä hetkellä: ruohosalaatti. Sisältää myös purjoa.


Salaatinlehdet näyttelevät korvaamatonta osaa grillauksessa. Monesti tarjolla on perinteisen lehtisalaatin lisäksi suuria haavanlehden näköisiä lärpäkkeitä, jotka maistuvat hieman salmiakille (!). Google kertoo, että kyseessä on shisho eli kaenip-kasvin lehti, suomennettuna kähäräveripeippi-niminen kasvi. Tsekkaa wikipediasta, niin näet!


Tähän väliin maistellaan taas erilaisia kimchejä, näistä en osaa kertoa muuta kuin sen, että maistuu itse asiassa paremmalta kuin miltä näyttää. Saattaa välillä olla tosi tulisia. 


Grillimestari kääntelee lihat ja valkosipulit, ja kohta onkin rullaati rullaati... 


 ...eli liha poimitaan grillistä, kääritään valkosipulin kanssa salaatinlehteen kääryleeksi ja sitten EIKUN SYÖMÄÄN! On aivan käsittämättömän herkullista. Käärylettä voi vielä kastaa hunaja-chili-kastikkeeseen tai soija-öljyseokseen oman maun mukaan.


ps. Ja niille ei-karppaajille tiedoksi, että aika monesti kyllä tilataan vielä riisiannokset kylkeen, mutta tällä kertaa annos oli täyttävä ja maittava, joten riisit jäivät puuttumaan.

torstai 8. marraskuuta 2012

Kieli solmussa

Viikon suurin oivallus tuli koettua HomePlus-tavaratalossa, jossa seisoimme koreankielisen taulun edessä ihmettelemässä, mitä mahtaa missäkin kerroksessa sijaita. Hitaasti tavasimme korean koukeroita: tsii-nee-ma...cinema...elokuvateatteri! Ja sitten: mee-ti-kaa-tsen-taa...medical center...terveyskeskus!! Riemulla ei ollut rajoja, kun tajusin lukeneeni ja ymmärtäneeni ensimmäiset korean kielen sanat. Koren kielessä käytetään jonkun verran omituisia muunnoksia englanninkielisistä sanoista. Etenkin uudet sanat, esimerkiksi elektroniikkaan tai tietotekniikkaan liittyen ovat usein muunnoksia englannista. Osaamme jo mm. kompuutaa (computer = pöytätietokone), nouttebuk (notebook = läppäri), händipon ( handy phone = kännykkä). 


Lastenmetsästysvaatteita

Korealaiset tarjoavat myös tahatonta komiikkaa ja spontaaneja naurunpyrskähdyksiä englanninväännöksillään, sillä täällä kirjoitetaan englanninkieliset sanat moninaisin tavoin ja tehdään niistä myös hyvin omintakeisia yhdyssanoja. Mielenkiintoisia mielleyhtymiä ovat toistaiseksi tuottaneet ainakin hotellimme lähellä sijaitseva "family skin shop" (ei  aavistustakaan, mitä se tarkoittaa), lastenvaateliike "baby hunt" sekä viimeisimpänä korealainen teknologiaturvallisuuden (tjsp) instituutti "Korean SHIT" (korean safety and health institute of technology). Ja kyllä, kyseessä on virallinen instituutti.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Ensipuraisu

Perjantaiaamuna saavuimme vihdoin aurinkoiseen Koreaan, jossa edellisyönä oli lämpötila laskenut ensimmäistä kertaa tänä syksynä nollaan. Ajomatka Incheonista Gangneungiin sujui lähes täydessä unessa ja tokkuraisessa jetlagissa, joka tosin on jatkunut koko viikonlopun. Huomenna olisi kuitenkin tarkoitus aloittaa arkinen aherrus; miekkonen aloittaa työt ja itse aion puuhastella koko päivän uuden asunnon siivoushommissa. 

Asunto on tosiaan tyhjänä ja odottaa vain kalusteidemme saapumista. Toistaiseksi olemme jo saaneet ostettua sängyn, joka toimitetaan asunnolle keskiviikkona ja tuolloin pääsemme myös muuttamaan uuteen kotiimme. Siihen asti asustelemme vielä hotellissa ja käymme asunnolla ainoastaan viemässä tavaroita tai laittamassa paikkoja kuntoon. Sängyn osto olikin hieman hankalampi toimenpide kuin mitä ennalta ajattelimme: korealaiseen tapaan kuuluu ilmeisesti ostaa kalusteet enimmäkseen Soulista eräältä tietyltä huonekalukadulta, josta ne sitten toimitetaan mihin päin Koreaa tahansa. Itse emme kuitenkaan tähän hätään jaksaneet lähteä shoppailemaan Souliin asti, joten jouduimme kiertelemään tuntitolkulla kaupunkia löytääksemme kalustekaupan, jossa myydään sänkyjä. Löysimme lopulta kaksikin kauppaa, joissa oli katalogeissa kymmenien sänkyjen valikoima. Sieltä sitten valitsimme mieluisan, joka toimitetaan paikan päälle muutamassa päivässä. Patjoja emme pahemmin päässeet testailemaan, eikä paikallisilla olekaan käsittääkseni kuin yksi patjamalli: kivenkova. Jokaisen hotellin patjat ovat ainakin olleet niin kovia, että omaan lonkkaluuhuni sattuu, kun nukun kyljelläni. Monet paikallisethan nukkuvat ainoastaan ohuella matolla, joka on mukavuudessaan keskimäärin makuupussinalusen luokkaa. Lisäksi opimme, että korealaiset pitävät ilmeisesti kaikenlaisesta lämmityksestä, sillä lämmitettävien WC-istuinten lisäksi löysimme myös lämmitettäviä sängynrunkoja sekä lämmitettäviä sohvia! Lisäksi on olemassa myös irrallisia tuolinlämmittimiä, mikäli esim. toimistolla sattuisi olemaan kylmä. Oletettavasti talvesta on siis tulossa kylmä...

Lauantaiaamuna ehdimme myös tutustumaan hieman paikalliseen vihannestoriin Gangneungissa. Myytävänä oli enimmäkseen vihanneksia, mutta myös hieman hedelmiä, papuja, sieniä sekä kalaa ja kananmunia. Lähialueen farmarit olivat kirjaimellisesti iskeneet pakettiautot piukkaan pellon antimia. Kiinankaalin kanssahan tuo ei liene kovin ongelmallista, mutta olisi mielenkiintoista tietää, missä kunnossa pakettiauto on vastaavan lastaamisen jälkeen, jos kyseessä olisi vaikkapa mustekalan lonkerot.

Kaaliauto

perjantai 2. marraskuuta 2012

"...the flight is delayed..."

Täällä ollaan, Helsinki-Vantaan lentokentällä. Lento on myöhässä puolitoista tuntia. Siitä huolimatta fiilikset ovat mitä parhaimmat; (vanhan) kotimaan kaikki asiat saatiin järjestymään viimeistään tänään ja nyt voimme vain rentoutua ja nauttia jännityksen ja innostuksen ilmapiiristä.

Lento on myöhässä. Ei haittaa.

Asunto saatiin tyhjennettyä lopullisesti eilen iltapäivällä, kiitos isän ja äidin. Nurkat on puunattu uutta vuokralaista varten ja tavarat toimitettu jatkokäyttöön kierrätyskeskuksen toimesta. Yhtäkään huonekalua tai muuta isompaa tavaraa ei edes jouduttu heittämään kaatopaikalle!

Kansainvälinen ajokortti tuli postissa alkuviikosta, joten nyt ei ole edes tekosyytä enää kieltäytyä ajamasta keskellä korealaista liikennekaaosta. Myös viisumit haettiin aamulla Korean Suomen lähetystöstä. Oma viisumini on mallia "single entry" tarkoittaen siis sitä, että kun kerran poistun maasta, niin takaisin ei ole tulemista. Lähetystön virkailijan mukaan viisumi on paikan päällä helposti korjattavissa siihen malliin, jolla pääsee takaisinkin, joten en huolestunut asiasta. Katsotaan sitten, miten käy...

Nyt se joka tapauksessa on totta: Suomi jää taakse ja uusi koti odottaa Koreassa! APUA! :)

torstai 1. marraskuuta 2012

Viikon pähkinä

Kuinka monta diplomi-insinööriä vaaditaan kantamaan seitsemää laukkua?


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...