tiistai 27. marraskuuta 2012

Keskusteluista

Erittäin pienen otannan perusteella voi sanoa, että korealaiset ovat ystävällistä ja avuliasta väkeä. Saan paljon ystävällisiä hymyjä ja todennäköisesti myös mukavia sanoja, joskaan en niistä mitään ymmärrä. Mutta tuijotukseen en ole vieläkään tottunut. Kadulla ihmiset tuijottavat avoimesti, etenkin vanhukset ja pikkulapset. Lapset saattavat osoitella ja nauraa, ja myös yläastelaiset tytöt nauraa kihertävät, joskin melko usein myös uskaltautuvat tervehtimään englanniksi, jota seuraa sitten valtava naurunkikatus. 

Kuntosalilla olemme paikallinen nähtävyys. Ensimmäisellä kerralla sain osakseni kummastelua, jota pidettiin yllä muiden kuntoilijoiden kesken huutelemalla kuntosalin toiselta puolelta toiselle puolelle ja takaisin. Lisäksi kuuluu paljon "oooooh" ja "aaaaaah, phinland" -huudahduksia, kun kerron, mistä olen kotoisin. Tähän mennessä olen saanut jo kolme kuntosalikaveria, jotka ovat kaikki yli kuusikymppisiä miehiä. Heistä jokainen on tullut esittäytymään ja vaihtanut muutaman englanninkielisen sanan, mutta mitään syvällistä keskustelua emme kuitenkaan ole saaneet aikaiseksi johtuen hyvin suppeasta sanavarastosta. 

Huolimatta vähäisestä kielitaidosta korealaiset ovat kuitenkin hyvin suorasukaisia ja ujostelemattomia keskusteluissaan. Josko mitään kummoisempaa keskustelua ei synnykään, niin on olemassa muutama kysymys, jonka jokainen korealainen tuntuu osaavan: mikä on nimesi, kuinka vanha olet, oletko naimisissa, minkä ikäinen on miehesi. Strategisia mittoja eivät sentään vielä ole tiedustelleet... 

Gyeongpo-järvi 

Sunnuntai-iltapäivänä kävimme kävelemässä rannalla. Gangneung on korealaisten keskuudessa kuuluisa rantaloma- ja surffauskohde, ja täällä riittääkin kilometrikaupalla hiekkarantaa (ja rantahotelleja), mutta heti rannan tuntumassa on myös Gyeongpo-järvi. Järvi on enemmänkin lammen kokoluokkaa verrattuna suomalaisiin järviin, mutta kaunis paikka joka tapauksessa. Järvi ja merenranta ovat aivan lähekkäin, joten sopivasti tienreunassa seisoessasi voit toisella puolella nähdä meren ja toisella puolella järven. 

 Merenrannalla oli paljon väkeä huolimatta koleasta säästä. Rannalla voi vielä talviaikaankin ratsastaa, lennättää leijaa tai kokeilla vaikkapa liitovarjoilua.

Bunkkereita hiekkarannalla

Hiekkarannalla kävellessämme huomasimme rannan tuntumassa useiden bunkkereiden rivistön. Bunkkereiden lisäksi merta vahditaan herkeämättä myös kallioisilla rannoilla sijaitsevilta tasanteilta ja vahtikopeilta. Koreassa varusmiespalvelus kestää yhteensä kaksi vuotta. Tuttumme kertoi, että ensimmäiset kaksi kuukautta ajasta kuluu peruskoulutusjakson parissa, mutta loput 22 kuukautta hän oli viettänyt vahtimalla merta. Siis aamusta iltaan tuijottamalla merelle. Ihmetellessämme asiaa hän vastasi kuitenkin ponnekkaasti, että vuonna 1996 pohjoiskorealainen sukellusvene rantautui lähelle Gangneungia, joten vahtiminen ei missään nimessä ole aivan turhaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...