keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Toistaiseksi havaittua

Vajaat pari viikkoa Korean elämää takana, ja tähän mennessä on huomattu ainakin seuraavaa:

- Säät vaihtelee hurjasti. Kahden viikon aikana on koettu hirmumyrsky, pakkasaamu, +18 asteen lämpötila, sadetta, aurinkoa ja sumua. Kaikkea löytyy, eikä aamulla voi tietää, mitä päivä tuo tullessaan.

- Ilman kieltä pärjää kummasti kuitenkin. Tai on pakko. Kaksi fraasia tulee joka tilanteessa sujuvasti: kiitos ("kamsamida") ja hei ("anneyonghaseo"). Muuten mennään yksittäisillä sanoilla, kuten kyllä, ei, lihapata, porsaankylki, riisi, pariskunta, rakas. Näillä on pärjätty.

-  Ihminen ei viihdy kovin kauaa yksin tyhjässä asunnossa ilman tv:tä ja internettiä. Tarkemmin sanottuna noin kolme päivää, ei kauempaa.

- Ruoka maistuu edelleen hyvältä. Note to self: kalanmuotoisten vohvelien sisällä oleva ruskea tahna EI ole suklaata, vaan mustapapumuhennosta. Mikä pettymysten pettymys (kalat lensi roskiin).

- Korealaisten mielestä on täysin ok jatkaa koreankielistä puhetta, vaikka sanon kahdeksan kertaa englanniksi etten ymmärrä ja sen jälkeen vaihdan suomeen.

- Kaikki, mitä ostat, voidaan toimittaa kotiinkuljetuksena samaan hintaan. Meillä on tällä viikolla vieraillut jos jonkinlaista setää jääkaapin, telkkarin, sängyn, internetin ja uunin toimitusten parissa. Kätevää, että he asentavat kaiken valmiiksi ja vievät roskatkin mennessään pihalle <3

Näin alkuvaiheessa olen jaksanut käydä harhailemassa kaupungilla joka päivä. Useimmiten askeleet vievät kohti HomePlus-tavarataloa, josta löytyy suurinpiirtein kaikki tarpeellinen. HomePlussan takana on kuitenkin suuri markkina-/kauppa-alue, jossa sikin sokin sekä merkkivaateliikkeitä että katukaupustelijoita. Eksotiikkaa kaivatessani kuljen läpi paikallisen "kauppahallin", joka on iso, katettu alue, jossa mummut ja papat myyvät kaikkea mahdollista ja osittain vähän mahdotontakin. Suurin osa kauppahallista keskittyy tietysti ruokaan, mutta tarjolla on myös huonekaluja, kippo- ja ämpärikauppoja, peittokauppoja ja kansallispukukauppoja, vain muutamia nimetäkseni. Ilahduttavasti osa pikkukaupoista myy kaikkea maan ja taivaan väliltä, esimerkikkinä erään kaupan valikoima, jossa samalta hyllyltä löytyy kätevästi niin meikit, riisinkeitin kuin kirveskin. 

Kauppahallin katukeittiö on kuitenkin sen verran hardcore-tavaraa, että sitä en ole vieläkään uskaltanut kokeilla. Hyvänä ruokahalunkarkoituksena toimii esimerkiksi kävely kalakäytävän läpi, jossa haju on mitä mielenkiintoisin ( = paha) ja jossa tiskillä (tai lattialla, tai muovipressun päällä, tai ämpärissä) lilluu mitä omituisimpia lonkeroita ja pyrstöjä. Osa tietysti edelleen elossa, osa lienee ollut kuolleena jo vähän turhankin pitkään. Tiskien ääressä istuu mummut ja papat keittokulhot kädessä ryystämässä jotain soppaa ja nakertamassa kuivattua kalaa. Kauppahallille ja sen kujille aion vielä omistaa kokonaisen oman postauksen, mutta tällä kertaa tyydyttäköön näihin kuviin. Mitäköhän tämä on, kuka tätä syö ja kuinka ja ennenkaikkea: MIKSI??? 


 Kuivattuja kalannahkoja. Maistuis varmaan sullekin...?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...