maanantai 3. joulukuuta 2012

Hätä keinot keksii

Otsikon mukainen lause on tullut viimeisen kuukauden aikana hyvinkin tutuksi. Emme tosin ole vielä kertaakaan (onneksi) kohdanneet aitoa hätätilannetta, mutta joka päivä eteen tulee tilanteita, joihin ei ole koskaan aiemmin elämässä törmännyt. Hyvällä mielikuvituksella pääsee kuitenkin pitkälle. Esimerkiksi eilen olimme lähdössä kaupungille, mutta parkkihallissa ollut automme oli "pussitettu" kahden pikkuauton parkkeerattua poikittain oman automme eteen. 
Mies kuitekin tiesi heti, mitä tehdä: pieni kokeilunomainen tuuppaus konepellistä, ja ilmeni, että molemmissa autoissa oli kuin olikin jätetty vaihde vapaalle ja käsijarru pois päältä. Eli pikkuautot oli helppo tönätä syrjään oman automme tieltä, ja näin pääsimme jatkamaan matkaamme. Paikalliset parkkeeraavat minne sattuu ja mahtuu, siten myös parkkihallimme on täynnä monenkirjavia parkkeerauksia. Tapana on kuitenkin jättää auto "siirrettäväksi" tai vaihtoehtoisesti päivystää kännykän ääressä, nimittäin toinen kätevä tapa päästä pois parkkipussituksesta on hakea rekisterinumeron perusteella auton omistajan puhelinnumero ja pyytää siirtämään autoaan. Tämä kaikki tapahtuu siis täydessä yhteistymmärryksessä ja on täysin vakiintunut tapa. Ei siis tarvita kirosanojen värittämiä uhkailuviestejä tuulilasilla tai lappuliisoille soittelua (kuten Suomen tapoihin joskus kuuluu).

Homma hanskassa

Torstaina olemme menossa Souliin Suomen suurlähetystön itsenäisyyspäivän juhliin. Asuvalinnat tuottavat kuitenkin päänvaivaa, sillä sekä minun että miehen juhlavaatteet ovat tietysti vielä muuttokontissa seilaamassa jossakin maailman merillä. Ratkaisuksi totesimme siis Gangneungin vaatekauppojen kutsuvan. Ongelmana on kuitenkin paikallisten vaatteiden pienet koot sekä juhlavaatteiden totaalinen puuttuminen kaupoista. Mies selvitti asian teettämällä itselleen räätälillä tumman puvun, mutta omalta osaltani asia on edelleen ratkaisematta. Olen kiertänyt koko kaupungin jokaisen vaateliikkeen, eikä yhdessäkään kaupassa ole myynnissä juhlamekkoja tai edes tavallista pikkumustaa. Myyjät vain pyörittelevät päätään ja toteavat, että koska nyt on talvi, niin eihän juhlavaatteita ole valikoimassa: "olisit ostanut mekon kesällä". Tällä kertaa hätä ei ole vielä keksinyt muuta keinoa kuin jättää juhlavaatteiden metsästyksen juhlapäivän aamulle, jolloin lähdemme todennäköisesti kukonlaulun aikaan kohti Soulia ja pidämme sormet ja varpaat ristissä, että jotakin päällepantavaa löytyy. Stressitöntä shoppailua luvassa, siis...

Kaiken kukkuraksi olen onnistunut myös haalimaan itselleni talviflunssan. Talvesta voinee puhua jo täälläkin, nimittäin joulukuun ensimmäinen aamu valkeni lumisateisissa merkeissä ja lunta saatiinkin koko päivä, joskin suurin osa on jo ehtinyt sulaa pois. Uutta lunta odotellessa parantelen flunssaani peiton alla ja toivon, että torstaina olen juhlakunnossa Soulin "linnanjuhlia" varten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...