torstai 27. joulukuuta 2012

Mihin laatikkoon kuulut?

Joulupäivän aamuna meitä ilahdutti ovikellon soitollaan eräs tilastotieteilijä, joka halusi tulla teettämään meille kyselyn. Samainen nainen oli käynyt ovella aikaisemminkin, mutta koska en ymmärtänyt hänen lomakkeistaan sanaakaan ja hoin oven raosta "no hangul, no hangul", hän sitkeästi päätti tulla takaisin englanninkielisen lomakkeen kera. Olimme juuri siirtyneet aamupalalta konvehtirasian ja elokuvan ääreen sohvalle suurinpiirtein kotikalsareissamme, kun täti tuli poikkeamaan. Epäselväksi jäi, mihin käyttöön mahtoi kaikki tämä tieto mennä, mutta jonkinlainen työssäkäyntitutkimus oli kuitenkin kyseessä. Estottomasti samassa lomakkeessa tiedusteltiin niin nimi, osoite, työnantajan nimi kuin palkkatiedotkin, mutta jos kerran tämä menee tutkimuksen hyväksi, niin... 

Rasti ruutuun -tyyppisessä osiossa törmäsin kuitenkin mielenkiintoisiin vaihtoehtolaatikoihin. Työllisyystilannetta tiedusteltiin seuraavin laatikoin (suorat käännökset englannista): 

- Olen työssä
- Olen työtön
- Olen osa-aikatyössä
- Opiskelen
- Olen liian vanha tekemään töitä
- Teen kotitöitä 
- Valmistelen häitä

Kutkuttava ajatus, että tosiaan vetäytyisi kokonaan työelämästä siksi aikaa, kun valmistelee häitä. Tiedä sitten, kertooko se enemmän täkäläisistä häämenoista vaiko korealaisten organisointikyvystä.

Muuten joulun jälkeinen suklaavieroitus on sujunut rauhallisissa merkeissä. Gangneungissa emme saaneet nauttia valkoisesta joulusta, mutta miehen kanssa ajoimme aattoaamuna Pyeongchangiin, noin 30 kilometrin päähän vuorille, jossa oli jo hienoinen lumipeite maassa. Paikka on eräs Korean suosituimpia laskettelu- ja talviurheilumaisemia ja siellä olikin laskettelurinteiden lisäksi myös mäkihyppytorni sekä pieni hiihtostadion noin 100 metrin hiihtoratoineen. Joku rohkea oli jopa uskaltautunut murtsikkasuksille, ja pakkohan siitä oli kuva ottaa. Sain onneksi napattua kuvan juuri siitä ohimenevästä hetkestä, kun tämä pelle peloton oli vielä pystyssä.


Urheasti murtomaatyyliin

Kuvaa hiihtostadionilta
Laskettelurinteissä selkeästi suosituin rata sijaitsi lasten mäessä. Vuoristossa on joitakin kohtuullisen pitkiäkin rinteitä, joskaan mitään alppimaiden tasoista ei ole löydettävissä Japania lähempää. Kenties jonain päivänä miekkonen saa lahjottua minutkin vielä lastenmäkeen kamppailemaan rinnetilasta paikallisten kanssa. Toivottavasti siihen mennessä saamme hankittua jostain englantia puhuvan hätäkeskuksen numeron. Kaiken varalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...