tiistai 1. tammikuuta 2013

Paikalliset pikkujoulut

Perjantaina sain kunnian osallistua miehen työpaikan vuoden päätösjuhliin, joita voisi kaiketi luonnehtia suomalaisia pikkujouluja vastaaviksi pippaloiksi. Juhlat alkoivat siis yltäkylläisellä kalaillallisella, jonka jälkeen juhlia jatkettiin ensimmäisten, toisten, kolmansien jne jatkojen kera. Korealaiseen juhlakulttuuriin kuuluu olennaisesti jatkot, cha, joita saattaa olla jopa kuudet tai seitsemät ja täten siis juhlat jatkuvat aamuun saakka. 

Ruokaa oli riittävästi. Suurin osa oli taasen osastoa "something from the sea", mutta mukana oli myös sieniä, munakasta sekä salaattia ja kypsennettyä maissia.

Sashimia eli raakaa kalaa. On kuulemma erityisen hyvää iholle, joten Koreassa yli 25-vuotiaat naiset syövät paljon raakaa kalaa pitääkseen kasvot rypyttöminä.

Valaan lihaa. Läskimäinen vaalea pala on kuulemma "inside the whale", ja maistui aika erikoiselle. Pöytäseurueemme kertoi valaanpyynnin olevan tietysti laitonta, mutta aina silloin tällöin saattaa verkkoon joutua vahingossa joku epäonninen yksilö... Noh, vahingossa ja vahingossa, mutta kun se kerran pöydässä jo oli, niin pakkohan tuota oli maistaa.
Aloitimme illallisella klo 18 paikallisessa kalaravintolassa, jonne koko tehtaan väki kokoontui juhlimaan vuoden päätöstä. Ruokailu alkoi tarjoilijoiden tuodessa pöytään hieman alkupaloja ja leväkeittoa, ja ruokailun alettua pöytään kannettiin lisää ja lisää mitä erikoisimpia ruokalajeja. Pääosan illallisesta varasti kuitenkin soju sekä sen juomiseen liittyvät seikkaperäiset rituaalit. Koska juhlat olivat työntekijöiden vapaa-aikaa, he rentoutuivat hyvin nopeasti ja uskaltautuivat tarjoilemaan paukkuja myös miehelleni ja minulle. Suurin osa työntekijöistä ei puhu lainkaan englantia, mutta viittomakielen avulla saimme kuitenkin osamme juomakulttuurin saloista ja lasienvaihdoista. 

Abalone eli merikorva. Näytti suurinpiirtein simpukalta, mutta maku oli aika kamala ja suutuntuma jokseenkin jauhomainen. Ei tarvitse syödä uudestaan.

Korealaisen juomakulttuurin mukaan itselleen ei koskaan kaadeta juomaa. Tapaan tottuneet paikalliset osaavatkin pitää juomalaseja silmällä ja täyttävät ne nopeasti ennenkuin ehdit huomatakaan, ja mikäli et itse tajua kaataa vierustoverillesi, he ystävällisesti antavat sinulle pullon käteen ja kohottavat lasiaan kaatamisen merkiksi. Ystävien kesken saatetaan usein juoda myös samasta lasista vuorotellen, jolloin ensin kaadat ystävällesi lasillisen ja hän sen juotuaan antaa lasin sinulle vastaavasti täyttääkseen sen. Laseja saatetaan kierrättää myös koko pöytäseurueen kesken (ei välttämättä paras idea influenssakaudella). Monimutkaisia juomarituaaleja seuratessa meinasi ruokailu unohtua kokonaan, kunnes tilanteen rauhoituttua ja kalakeiton saavuttua pöytään ajattelin täyttää lautaseni, että "vihdoinkin ehdin haukkaamaan ennen kuin ruokailu päättyy". Lautanen täynnä tulista kalakeittoa otin lusikan kauniiseen käteen ja samalla kuulin, että "nyt lähdetään!". Lusikka alas ja takapuoli ylös, oli jatkoille lähdön aika. Ja kaikki ruoka jäi kesken! 

Ensimmäinen jatkopaikka oli suureksi riemukseni paikallinen karaoke-huone noribang, jota en ollut vielä aikasemmin päässyt näkemään. Korealaisissa ravintoloissa ei tarjoilla lainkaan jälkiruokaa, vaikka toisinaan saattaa lähtiessä saada mukaansa mandariinin tai kaksi. Kuitenkin jokaisessa jatkopaikassa on aina ruokaa tarjolla, ja niin myös karaokepaikassa pöytäämme tuotiin värikkäät hedelmälautaset sekä kuivattua mustekalaa ja pähkinöitä naposteltaviksi. 

Juhlatuulella

Itse karaoke oli huippuhauskaa ja heti alusta alkaen koko juhlaväki oli innostuneesti mukana laulamassa. Karaokelaitteisto toimi numerokoodeilla, joten meillä ei ollut varsinaista karaoke-emäntää, vaan kunkin toivoma kappale syötettiin numerokoodilla laitteeseen ja sen jälkeen laulu raikasi. Tässä vaiheessa huomautettakoon, että juhlissa oli siis yhteensä noin kolmekymmentä miestä ja kaksi naista (blogistin lisäksi), mutta nimenomaan miehet olivat innokkaimpia laulajia. Laulajat olivat selkeästi käyneet aikaisemminkin harjoittelemassa, sen verran mallikkaasti kappaleet sujuivat. Otettiinpa siellä vielä bileiden huipuksi yhdet versiot Gangnam Styleä, kuinka muutenkaan...


Parin tunnin laulu-, juoma- ja juhlasession jälkeen oli taas aika vaihtaa paikkaa. Ensimmäisten jatkojen jälkeen oli myös blogistin miehineen aika luopua juhlista ja ottaa kuski kohti Gangneungia. Koreassahan on varsin kätevä kuskimenetelmä töiden jälkeisiä juhlia silmällä pitäen: kun menet omalla autolla juhlimaan etkä ole illan mittaan ajokunnossa, voit soittaa itsellesi kuskin, joka tulee ajamaan sinut kotiisi omalla autollasi. Kätevää! Ja kuskin hinta on jotakuinkin taksimatkan hintainen. 

3 kommenttia:

  1. Aikas hienot bileet (eikä mikään huono idea tuo korealainen kännikuskimenetelmä). Oikein hyvvää uutta molemmille!

    VastaaPoista
  2. Joo, kännikuski tekee elämän ehkä vähän liiankin helpoksi... Ainakin kynnys "yksille töiden jälkeen" on aikas paljon matalampi. Täytyy kyllä sanoa, että meidän kuski vaikutti ihan siltä, kuin ois ollut ekaa kertaa auton ratissa, joten tiedä sitten oliko sekään ihan turvallinen ratkaisu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja HYVÄÄ UUTTA VUOTTA teillekin koko poppoolle :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...