keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Piparkakut, versio 2. ("nyhjää tyhjästä")

Kun joulukuu on jo pitkällä ja viisi suklaata syöty kalenterista, on aika ryhtyä piparkakkujen leivontaan. Itse asiassa ryhdyin piparkakkujen leivontaan jo viime viikonloppuna, mutta tuloksena oli paitsi rumia myös pahoja pipareita, ja puolet taikinasta lensikin roskiin sen sijaan, että olisi ikinä ehtinyt uuniin saakka.

Nyt kuitenkin sisuunnuin ja päätin ottaa revanssin piparkakuista. Ongelmana tietysti on, että mitään piparien tekemiseen tarvittavia a) välineitä ja b) raaka-aineita ei ole saatavilla. Innostuin kuitenkin kokeilemaan, sillä löysin eräästä pikkukaupasta piparkakkumuotteja. Muotit ovat possun, koiran sekä oravan muodossa, mutta heivasin tietysti koiran ja oravan saman tien, sillä vain possu kelpuutettiin tällä kertaa piparimalliksi.

Possun vielä tunnistaa, mutta että koira...ja orava??

Raaka-aineiden hankinta osoittautuikin astetta vaikeammaksi. Piparkakkumaustetta ei täältä olisi toivoakaan löytää, tosin inkivääriä ja kanelia kaupasta kyllä löytyy. Onneksi olin varautunut jo Suomesta lähtiessä ja sujauttanut matkalaukkuun pussillisen piparkakkumaustetta hätätilanteita silmällä pitäen.

Aina matkalla mukana: passi, hammasharja ja piparkakkumauste

Siirappia ajattelin löytäväni marketista, mutta ei etsinnästä turhan helpolla selvitty. HomePlussan tarjonta sisälsi ainoastaan jenkkituontina vaahterasiirappia, jonka hinta hipoi pilviä (noin 10 euroa pienestä pullosta). En alistunut kiskurihintaan, vaan päätin tarkistaa vielä toisen kaupan tarjonnan. Lopulta löysin hyllyllisen kirkkaita ja ruskehtavia siirappimaisia nestepulloja, joiden tekstit olivat tietysti yksinomaan koreaksi. En kuitenkaan uskaltanut ottaa riskiä, vaan raahasin kaupan tädin hyllyn luo avuksi. Osoitin pulloa, hoin "syrup, syrup" ja toivoin, että täti ymmärtäisi yskän. Hän kuitenkin puisteli päätään epäilevän näköisenä, jolloin hoksasin osoittaa lettujauhopussin kyljessä olevaa pannukakkujen ja siirapin kuvaa. Täti ymmärsi vihdoin asian, mutta ei osannut auttaa. Apuun haettiin toinen täti toiselta osastolta sekä lopulta myös kaksi lihanleikkaajaa lihatiskiltä, jolloin toinen heistä alkoi hokea "sirapon, sirapon" ja kaikki neljä juoksivat hyllyjen välistä toiseen. Itse luovutin juoksemisen suhteen, mutta lopulta lihanleikkaaja kiikutti minulle onnellisena siirappipurkin "Ottogi cake syrup". Tällä mennään, päätin, ja kiitin kaikkia neljää siirapinetsintään osallistunutta. 

Kotiin päästyäni maistoin varovasti siirappia. Se oli ohutta, vaaleaa ja maistui kanelille. Mutta parasta, mitä tässä kaupungissa on tarjolla.


Neljän hengen etsintäpartio siihen vaadittiin, mutta "ottogi cake syrup" löytyi kuin löytyikin!

Kokoon haalituista "sinne päin" -raaka-aineista valmistui jotakuinkin piparitaikinan makuinen möhkäle. Paistetut possut olivat edelleen rumia, mutta maku oli jo etäisesti aitoa piparkakkua muistuttava, joten tällä kertaa taikina säästyi roskakorin kutsulta.

Jääkaapista löytyi myös yksi pullo aitoa glögiä, ja totesimme miehen kanssa, että kun glögiä terästää riittävästi, niin eihän niiden piparkakkujen sivumakua edes huomaa...

 Glögi on vielä säännösteltävien listalla, sillä siitä pitää riittää jouluun asti

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...