torstai 24. tammikuuta 2013

Sielun ja ruumiin ravitsemisesta

Alla olevassa kuvassa tiivistyy kyllä otsikon mukaisesti molemmat, sen verran hengellinen kokemus oli nostella ruispuikuloita leivänpaahtimesta tällä viikolla...

Voiko ihanammin päivä enää alkaa....

Ystävämme palasi eilen kymmenen päivää kestäneeltä temppelimatkaltaan eteläisestä Koreasta. Kyseessä on siis ihan tavallinen, detroitilainen kolmekymppinen mies, joka normaalisti viettää viikot työssä ja viikonloput juhliessa (toisinaan hyvinkin railakkaasti). Hän oli ottanut selvää korealaisissa buddhalaistemppeleissä järjestettävistä Temple Stay -ohjelmista ja päättänyt osallistua vajaan kahden viikon pituiselle Vipassana-meditaatiokurssille. Koreassa on useita buddhalaistemppeleitä, jonne myös ulkopuoliset pääsevät tutustumaan ja osallistumaan eripituisiin ohjelmiin. Mahdollisuudet vaihtelevat yhden yön tai viikonlopun kestävistä kursseista aina kuukauden tai ylikin kestäviin reissuihin. Eilen kävimme sitten yhdessä illallisella ja kuuntelimme ystävämme mielenkiintoisia ajatuksia kuluneesta puolestatoista viikosta. Hänen mukaansa temple stay oli mahdollisesti pahempi kuin vankila, ja ainakaan tällä hetkellä hän ei osaisi kuvitella tekevänsä kyseistä reissua enää koskaan uudelleen. Silti se kuulemma oli kokemisen arvoinen juttu. 

Mitä kyseiseen reissuun sitten kuului? Säännöt olivat melko tiukat. Jokaisen osallistuja piti sitoutua noudattamaan kurssin toimintatapoja, joissa kiellettyä oli mm. puhuminen, lukeminen, kirjoittaminen ja kaikenlainen kommunikointi. Toki kiellettyjä olivat myös esimerkiksi omat eväät, kännykät, tietokoneet, kirjat, musiikki, tupakan ja alkoholin käyttö, lihan syöminen ja oikeastaan ihan kaikki, mitä mieleen juolahtaa, todennäköisesti siis myös suolistokaasujen vapauttaminen tai haukottelu... Herätys oli joka aamu kello neljä, jonka jälkeen kokoonnuttiin aamiaiselle. Päivään sisältyi 14 tuntia meditointia, käytännössä ilman taukoja. Lyhyitä, noin viiden minuutin taukoja saattoi olla muutama ja lisäksi oli päivällä ruokatauko. Meditointi tapahtui lähinnä lattialla risti-istunnassa istuen, ja eräs meditoinnin muoto oli esimerkiksi tunnin mittainen silmät kiinni istuminen keskittyen olemaan mahdollisimman liikkumatta ja ajattelematta. Eli siis nukkumista istuaaltaan...

Yöpyminen tapahtui kahden hengen huoneissa, ja huonekaveria ei saanut katsoa silmiin tai kommunikoida millään muullakaan tavalla. Nukkumapaikkana oli tietenkin lattia, jossa kaksi vilttiä: toinen alle ja toinen päälle. Lattia oli toki lämmitetty, joten kylmästä ei tarvinnut kärsiä. Ruokana temppelissä tarjottiin hyvin mietoja ja mauttomia kasvisruokia, lähinnä riisiä ja peruna- tai kasviskeittoja. Ideana kuulemma on, ettei ajatusten tulisi karkailla turhaan ruokatunteihin ja siten häiritä meditointia. 

Ystävämme oli siis sinnitellyt kymmenen päivää kommunikoimatta, lukematta ja kirjoittamatta (ja pieraisematta) ja meditoinut 14 tuntia päivittäin lattialla risti-istuen. Kun kyseessä on peruskankea kolmikymppinen toimistotyöntekijä, voi kuka tahansa kuvitella, miten kivuliaaksi toiminta loppua kohden kävi. Heti temppelistä lähdettyään hän suuntasikin ensimmäisenä  tunniksi hierojalle ja sen jälkeen pihvilounaalle Outback Steakhouseen.

Koko kokemus vaikutti uskomattoman erikoiselta ja mielenkiintoiselta, ja aloinkin heti haaveilla lyhyestä, vaikkapa yhden yön temppelivierailusta. Ehkäpä jo se riittää unohtamaan pidemmät temppelireissut, mutta mikäli perunakeitto ja lattialla nukkuminen vielä houkuttelee myöhemminkin, saatan harkita itsekin osallistumista samantapaiselle meditaatioreissulle. Kaltaiselleni mullehetikaikkinyt -ihmiselle kyseinen kärsivällisyysharjoitus olisi todellakin mukavuusalueen ulkopuolelle venymistä. 

Toistaiseksi ainoa vierailemani temppeli sijaitsee omalla takapihallamme ja toimii lähinnä nähtävyytenä tai ulkoilijoiden virkistyspaikkana

1 kommentti:

  1. Suosittelen lämpimästi osallistumistasi ja kymmenen päivää olisi varmasti riittävä:)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...