sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Sunnuntaiulkoilua Yeongpyeongissa

Kolmentoista vuoden ajan olen onnistunut välttämään laskettelua, niin suksilla kuin laudallakin. Vietin jopa kokonaisen vuoden Itävallassa asuen käymättä kertaakaan laskemassa, mikä jo itsessään on mainitsemisen arvoinen suoritus. Nyt kuitenkin annoin lopulta periksi maanittelulle ja uskaltauduin suksille Yeongpyeongin laskettelukeskuksessa. Päivä kului mukavasti ulkoillessa ja suoriuduin suksittelusta hienosti aiheuttamatta suurempia henkisiä tai fyysisiä vaurioita kanssalaskijoille tai itselleni. Voi olla, että rinteet kutsuvat vielä toistamiseenkin talven aikana.

Blogisti rinteessä

Kaikki hissit olivat joko tuolihissejä tai gondolihissejä. Korealaisten laskettelutaidot huomioon ottaen ihan ymmärrettävää...

Rinteessä oli käynnissä myös nuudelimainoskampanja ja yllättäen meidät bongattiin nuudelimainoskasvoiksi kameroiden eteen. Saimme kupilliset kuumaa nuudelikeittoa ja ohjeistuksen syödä nuudelit siten, että se näyttää todella todella herkulliselta. Lisäksi tehtävänämme oli vastailla seikkaperäisiin kysymyksiin sekä tanssia Gangnam Styleä Psy-imitaattorin kanssa. Haastattelija vakuutti minulle, ettei mainos tule televisioon, mutta saa nähdä, milloin blogistin punaiset posket ja vuotava nenä nähdään uutena nuudelikasvona.

Mainoskuvaukset käynnissä. Kuvauspalkkioksi saimme sipsejä ja nuudeleita sekä mainion Psy-naamarin

Kotimatkalla koukkasimme vielä paikallisen kalankuivatuspellon kautta. Kalaa roikkui puutelineissä silmänkantamattomiin.

Viikonlopun aikana olemme jälleen kunnostautuneet myös ruokailun parissa löytäen muutamia eksoottisia uutuuksia. Perjantaina tiemme vei grilliravintolaan, jossa tavasimme menua antaumuksella yrittäen tunnistaa edes yhden tutun ruokalajin. Lopulta huomasimme listalla nautaa, joten valinta oli selvä. Tarjoilija neuvoi ystävällisesti, että kyseistä annosta ei tarjoilla pelkästään yhdelle hengelle (olisimme nimittäin halunneet ottaa lisäksi jotain muuta listalta), vaan pitää ottaa vähintään kaksi annosta. Noh, olkoon menneeksi, sehän on nautaa...
Lopulta eteemme tuotiin jättimäinen lautasellinen vaaleaa, ryppyistä ja paksua läpyskää, joka näytti lähinnä vanhalta kengänpohjalta. Tarjoilija napsi ystävällisesti palaset pienemmiksi suikaleiksi grilliin, ja hetken kypsennyksen jälkeen pääsimme arvuuttelemaan, mitä sitkeä ja pehmeä sekä erittäin rasvainen kengänpohja mahtoi olla. Korvaa? Mahalaukkua? Lopulta päättelimme, että grillissämme paistui suurinpiirtein puolikkaan lehmän verran nahkaa. Täytyy myöntää, että maku ei oikeastaan ollut hullumpi, mutta suutuntuma oli melko inhottava, sillä nahanpalasia oli mahdotonta purra rikki, vaan ne olivat enemmän pukukumimaista, hampaiden välissä narskuvaa massaa. 

Murto-osa (nahka?) -annoksesta
Lauantaina ruokalöytöretkeily sujui hieman menestyksekkäämmin, kun ajauduimme paikalliseen vuohiravintolaan. Listalta löytyi vuohenliha-hotpot, joka olikin varsin maistuva (ja riittävä) kokonaisuus kahdelle hengelle. Padan tuoksu oli aavistuksen villasukkamainen, mutta liha itsessään oli erittäin maukasta ja mureaa, joten lähdimmekin ravintolasta kylläisinä ja tyytyväisinä. 

Vuohet ennen...

...ja jälkeen keittämisen.

8 kommenttia:

  1. Ollaan täällä kotona keskusteltu, että jokohan Terhille kotimaassa alkais maistuun makkarakeitto/ makkarakastike:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos Terhi tästä blogista! Nyt vasta löysin tän (eli piipahdin fb:ssä pitkästä aikaa ;)). Erittäin mukavaa kuulla teidän elämästä siellä! Sanna

    VastaaPoista
  3. Heippa!! Hienoa, että löysit blogin, ja kiva että kommentoit :)

    VastaaPoista
  4. Moi! Sun blogi piristää mukavasti tätä kotiäidin arkea, kiitokset siitä! :) Sulle on tapahtunut jo kaikenlaista. Vaikka tiesin jo etukäteenkin, että löydät varmasti tekemistä, ei haittaa vaikka olisi kuinka vieras kulttuuri ja ympäristö! Laskettelemaankin lähdit. :) Jatkahan samaan malliin! Terveiset täältä! T. Seija

    VastaaPoista
  5. Moi, kiva kun jätit kommenttia! Juu laskemassa oltiin, ja epäilen vahvasti, että pikapuoliin "joudun" mäkeen vielä uudestaankin! Eikse niin ollut, että kaikkee pitää kokeilla, paitsi... ;)

    VastaaPoista
  6. "villasukkamainen" on hyvä adjektiivi, voin suorastaan haistaa keiton nenäni alla.. ;D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...