keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Tumpelot työn alla

Kahden viikon maanittelun, suostuttelun sekä suoranaisen painostamisen tuloksena lupasin miehelle uskaltautua amerikkalaisten keskuuteen, yksin. Jenkkiopettajat ovat perustaneet kudonta- ja viininjuontipiirin, joka kokoontuu viikoittain paikallisessa viinibaarissa. Kun muuttotavaroiden mukana tuli kutimet ja muovikassillinen lankoja, ei minulla ollut enää mitään tekosyytä olla osallistumatta, ja hyvä niin. Opettajat olivat mukavaa ja puheliasta seuraa, ja käsitöiden tekemisen lomassa jutustelu oli todella piristävää vaihtelua muuten melko vähäpuheiseen arkeeni. Työn alla ovat tällä hetkellä tumput, mutta käsityötaitoni sekä kärsivällisyyteni huomioon ottaen saattaa olla, että suunnitelmat muuttuvat vielä moneen kertaan matkan varrella. Alku on kuitenkin jo lupaava.


Tumpelot työn alla

Kudontapiirin lisäksi olen päässyt vihdoin kielenopiskelun alkuun naapurimme kanssa. Uuden ystäväni englannin kielen sanavaraston voi laskea kahden käden sormilla, joten keskustelumme on melko seikkaperäistä, enkä aina olekaan aivan varma, mistä olemme viimeiset puoli tuntia jutelleet. Sitkeästi kuitenkin sanakirjaa ja google-kääntäjää hyväksikäyttäen olemme pääseet hyvään alkuun ja molempien kielitaito karttuu ainakin muutaman sanan päivävauhtia. Lisäksi olen päässyt vierailemaan hänen luonaan ja siten nähnyt myös ensimmäistä kertaa korealaisen kodin. Koska asunto sijaitsee samassa kerrostalopihassa kuin omamme, on asunto hyvin samanlainen, ja kuitenkin niin erilainen... Kun itse tuskailen kalusteiden paikkojen kanssa, korealaisessa kodissa asia on ratkaistu laittamalla sohva nurkkaan, ja muita kalusteita ei sitten tv:tä lukuunottamatta juuri ole (ainakaan olohuoneessa). Lattialle on levitetty lämmitettävä muovimatto, jossa istuskelemme opiskelemassa. Lisäksi tarpeen mukaan maton päälle voi nostaa pienen muovisen lasten pöydän, joka toimii samalla ruokapöytänä ja tietokonepöytänä. Tällaiselle pölyjen pyyhkimistä kammoksuvalle siivoojalle hyvinkin varteenotettava vaihtoehto!

Gangneungin joki on joissakin kohdissa päässyt jäätymään melko hyvästä virtauksesta huolimatta. Suurin piirtein joka toinen viikko joki on lähes kokonaan sula, mutta toisinaan ohut jääpeite kiiltelee auringossa ja sunnuntain kaunis ilma houkutteli useita pelottomia paikallisia jäälle

Touhu näytti todella uhkarohkealta, nimittäin jää ei taatusti ole kovinkaan paksua ja lisäksi esimerkiksi siltojen alla on voimakkaita virtauskohtia, jotka tuskin jäätyvät lainkaan. Mutta kun kerran jäätä on, niin täytyyhän sinne päästä...

4 kommenttia:

  1. Voi harmi, Mikon pilkkivehkeet taisi tulla tänne varastoon:)

    VastaaPoista
  2. Kudonta- ja viinipiiri kuulostaa aivan mahtavalta! Pitäisköhän perustaa Tampereelle alajaosto. :)

    VastaaPoista
  3. Äiti: siellä jään alla ei taida paljoa kalasaalista liikkua, joten pilkkivehkeitä ei vielä olla kaivattu. Eikä tuonne jäälle tosiaan uskaltaisi mennäkään. Eikä ne vehkeet meillä mihinkään mahtuisikaan.

    Laura: siinä on myös se hyvä puoli, että mitä pidemmälle ilta ehtii, sitä mielenkiintoisemmiksi neulemallit käy, kun viiniä on mennyt jo useampi lasi... :)

    VastaaPoista
  4. omg great.. i love read from ur blog :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...