lauantai 16. helmikuuta 2013

First world problems

Uudessa kotimaassa on vierähtänyt jo reilut kolme kuukautta, mutta odottamaani kulttuurishokkia / kyllästymistä / ärsyyntymistä ei ole vieläkään suuremmin havaittavissa. Toki on asioita, joita kaipaan Suomesta ja koti-ikäväkin vaivaa tasaisin väliajoin, mutta joulusta selvittyäni elo Koreassa on tuntunut siedettävältä, jopa mukavalta. Suurimmatkin ongelmat vaikuttavat aikalailla "first world problems" -tyyppisiltä, mutta kiusa se on välillä pienikin kiusa.

Isoimpana ärsytyksen ja harmituksen aiheena on ehdottomasti kylmyys. Kuten aikaisemmin mainitsin, ravintoloissa joutuu lähes aina syömään takki päällä ja kuntosalillakin lämmittely tarkoittaa kirjaimellisesti sähkökamiinan loimussa hyppelehtimistä. Kuten jokainen koskaan ulkomailla kylmyydestä valittanut varmasti tietää, niin aihetta kommentoidaan päivittäin tyyliin "mutta sinähän olet Suomesta, miten sinua voi palella"? Noh, Suomessa kuitenkin ravintolassa ei tulisi mieleenkään syödä takki päällä, ja yökerhossa voit jopa näyttäytyä hihattomassa topissa, vaikka ulkona paukkuisi parikymmentä pakkasastetta. Täällä sen sijaan ei tarvitse tuhlata rahaa uusiin vaatteisiin, sillä kukaan ei niitä koskaan kuitenkaan näkisi toppatakin alta. Paikallisilla ei tunnu olevan lainkaan tuntoaistia, ja toisinaan porukkaa näkee pihalla jopa t-paidoissa tai shortseissa.


Eilen satoi lunta, tänään lämpöasteita oli plus yksi. Joten eiköhän sitten lähdetä rannalle, paita pois ja jalat meriveteen!? No ei. Itselläni siis oli päällä pitkien kalsareiden ja ulkoiluhousujen lisäksi erityislämmin huppari, toppatakki sekä asiaankuuluvat pipo, kaulahuivi ja haskat, ja silti oli vähän vilpoinen tuuli. Korealaisten mielestä sen sijaan keli oli mitä mainion rantavedessä pulikoimiseen...

Rantahiekka on täynnä pieniä ja suuria simpukoita ja kotiloita eri väreissä

Toinen lievää ärsyyntymistä aiheuttava asia on tiettyjen ruoka-aineiden puuttuminen kauppojen hyllyiltä. Kaupoissa kalleusluokan huipulla ovat esimerkiksi maito ja liha sekä kahvi ja toki kaikki tuontitavara, jota korealaiset eivät perinteisesti itse käytä. Juuston heikko saatavuus harmittaa lähes päivittäin, sillä isoissakin marketeissa on yleensä ainoastaan sulatejuustoa. Erikoisempia juustoja, kuten fetaa, mozzarellaa tai perinteisiä, kovia juustoja myydään sikakiskurihintaan mikroskooppisissa pakkauksissa. Myös kunnollisen leikkelekinkun tai -kalkkunan löytäminen on lähestulkoon mahdotonta. Onneksi on kuitenkin Costco, josta saamme aina Soulin reissuilla tuoda autollisen juustoa ja kinkkua. Eniten kaipaamiani ruoka-aineita ovat juuston lisäksi kaurahiutaleet, raejuusto ja rahka, light-mehut ja tietysti ruisleipä.

Kolmas toisinaan ärsytystä aiheuttava seikka on kielitaidon aiheuttamat turhautumiset. Itse turhaudun toisinaan, kun en saa asioista selvää, mutta ärsytystä aiheuttaa lähinnä paikallisten tapa vastata jokaiseen asiaan "ei", mikäli he eivät ymmärrä, mitä yritän sanoa. Tapahtuipa eräänä päivänä paikallisessa postissa, että menin lähettämään kirjettä, jota varten tarvitsin paitsi postimerkin, myös kirjekuoren. Ystävällisesti pyysin kirjekuorta, johon postivirkailija totesi yhtä ystävällisesti, että "ei ole". Niinpä niin. Asiasta tovin vängättyämme sain kuin sainkin kuoren ostettua ja kirjeen eteenpäin (blogistin huomio: tavallinen kirjekuori ja lähetys kakkospostina Koreasta Suomeen maksoi yhteensä noin 35 senttiä). Sittemmin olen myös opetellut kirjekuori-fraasin koreaksi. Han pongtu, chuseyo (한봉투, 주세요): saisinko yhden kirjekuoren, kiitos. 


Herra haaveilija istui kivellä niin ajatuksissaan, että suuremmat aallot melkein kastelivat lenkkarit

Yhtään surffaria ei tänään näkynyt aalloissa, vaikkakin kuulemma harrastus on täkäläisille ympärivuotinen aktiviteetti. Märkäpuku päälle ja menoksi!



Rannalla on aina pikkukojuja tarjoamassa hattaraa, jäätelöä ja mustekalaa sekä tässä kyseisessäkin kojussa tikkuja, joissa paistetaan kalataikinasta tehtyjä suikaleita. Kalapullamaiset taikinasuirut ovat erityisen suosittua lounashiukopalaa.

Vaakakupin toisella puolella painavat kuitenkin huomattavasti enemmän kaikki positiiviset asiat, joista huomaan iloitsevani lähes jokainen päivä. Sää on melkein aina aurinkoinen tai ainakin poutainen ja vuorenhuippuja voi ihailla ikkunasta aina pyykkikonetta täyttäessä. Ihmiset Gangeungissa ovat vilpittömän ystävällisiä ja kiinnostuneita eksoottisesta kotimaastamme huokaillen ja ihaillen pohjolan luontoa ja puhtautta. Ruoka on ravintoloissa edullista, valinnanvaraa riittää loputtomiin ja uusia, mielenkiintoisia sekä erittäin maistuvia vaihtoehtoja löytyy viikoittain. Taksilla ajaminen on naurettavan halpaa (vaikkakaan taksia ei kovin usein tule käytettyä). Ystävällisiä hymyjä ja sanoja on tarjolla kaikissa sosiaalisissa kontakteissa. Eli toistaiseksi ainakin tilinpäätös jää ehdottomasti plussan puolelle!

8 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Alkaa reissuvarvasta kutkuttaa... Ja mahtavaa, että vahvasti plussan puolella mennään. Hyvät lauantait molemmille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos ja hyvää viikonloppua myös teidän koko poppoolle :)

      Poista
  2. Ahhahahahhaa, toi on todellakn niin kulunut fraasi tuo "eihän sulla voi olla kylmä, sä olet Suomesta!". Kuinka monta kertaa mä olen sen mahtanut täälläkin kuulla! :P

    Ihana aurinko ja meri, kylmyys kun ei näin kuvissa häiritse. ;) Kiva lukea tarinoitasi. Hyvä ystäväni on eteläkorealainen, joten olen kuullut (ylistyksiä) maasta hänen kerotmanaan, mutta tosi mielenkiintoista kuulla vähän suomalaistakin näkökulmaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen on oikeasti oltava jotenkin niin, että me suomalaiset olemme erityisherkkiä kylmyydelle. Muistan jo Belgiassa aikanaan (joka muuten on HELKKARIN kylmä maa!) että siellä ne kaikki afrikkalaiset patsastelivat shortseissa ja släpäreissä, kun itse odotin ratikkaa huulet sinisenä täristen. Mä aina vetoan siihen, että "se on se kostea kylmyys, se on niin erilaista kuin Suomessa..." (as if)

      Poista
  3. Voi miten monta kertaa minullekin on maailmalla sanottu, että "olet suomalainen, kyllähän sun täytyy pärjätä kylmässä". Se oli erimerkiksi Washington DC:ssä erään vuokraisäntäni vastaus kun nöyrästi pyysin saada talvella lämmitystä vähän kovemmalle... Yritin siihen vastata, että me Suomessa pidämme talomme lämpiminä kylmällä säällä ja pyrimme pukemaan tarpeeksi vaatetta päällemme. Mutta kyllä se kostea kylmyys ihan oikeasti ottaa luihin ja ytimiin ihan eri tavalla kuin kuiva kylmä.

    Muutkin ensimmäisen maailman ongelmat kuullostavat tutuilta. Teillä on sentään siitä hyvin asiat, että monia tuotteita löytyy, vaikkakin kalliiseen hintaan. Meiltä ei viime viikolla löytynyt yhdestäkään kaupasta millään rahalla maustamatonta jugurttia tai sellaista purkkitonnikalaa joka sopii keliaakikolle (täälläpäin myytävässä tonnikalassa on hyvin usein kasvislientä mausteena ja se ei ole itsestäänselvästi gluteenitonta)... Hyvin usein täytyy kaupasta lähteä kotiin tyhjin käsin.

    Tosin juustoa täältä aina löytyy, kiitos mennoniittojen. Naurattaa silti edelleen paikallinen ns mozzarella, joka on aika samannäköistä ja -makuista kuin suomalainen kermajuusto...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että sitten kun palaan Suomeen, niin varmaan ongelmaksi muodostuu se, ettei lähi-Prismasta löydykään kimchiä tai retikkaa tai mustekalaa tai tai tai.... Että ainahan sitä voi huokailla, mutta loppupeleissä (kuten sanoit) täällä ei tarvi kuitenkaan koskaan lähteä kaupasta tyhjin käsin. Että ehkä sen ruispalojen puutteen nyt jotenkuten kestää :) Tuo on kyllä totta, että ruokarajoitteisuus luo sitten ihan omat vaatimuksensa kauppalistalle, ja voisin kuvitella, että täällä olisi myös aika hankalaa yrittää selvitä esim. gluteenittomalla ruokavaliolla...

      Poista
  4. Ihailtavaa urheutta tuo +1:ssa rantsuilu... Huh! Meilla laski lampotila 'tosi kylmaksi' eilen, eli 29, yollakin vain 16 :-D
    Ihana lukea naita sun juttujasi elamasta siella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm... jaa "vaan" 29 astetta... no kuulostaa aika kalsealta. Kai sullakin on aina pitkät kalsarit ja villasukat päällä? :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...