tiistai 5. helmikuuta 2013

Korealainen naimakauppa

Jenkkiystävämme ovat antaneet meille muutamia kirjoja korealaiseen kieleen ja kulttuuriin liittyen, viimeisimpänä sarjakuvamaisen "Korea unmasked, in search of the country, the society and the people". Kirjojen myötä olen saanut vähän esimakua siitä, millaiset sosiaaliset säännöt ja tavat vallitsevat erityisesti täällä itärannikolla, joka yleisesti ottaen on Korean vanhoillisinta aluetta, tai "perämettää jumalan selän takana", kuten soulilaiset saattaisivat asian ilmaista. Vaikka erilaiset uskonnot tuovat omat vivahteensa kulttuuriin, suurin vaikuttaja on kuitenkin konfutselaisuus ja sen määrittelemät tavat sekä perinteet. 

Korea on eräs maailman etnisesti homogeenisimmistä kansoista, ykköstilaa pitää luonnollisesti pohjoisempi Korean puolisko. Mutta myös täällä Etelä-Koreassa eri kansallisuuksia edustavien avioliitot ovat jokseenkin harvinaisia, ja etenkin ulkomaalaisen miehen kanssa avioituvaa naista ei katsota perinteisesti kovinkaan hyvällä silmällä. Korealaiset pitävät länsimaalaisista ja saattavat seurustellakin ulkomaalaisten kanssa, mutta naimisiin mennään kuitenkin suvun odotusten mukaisesti korealaisen puolison kanssa. 

Olen ystävystynyt erään korealaisen tytön kanssa, joka on tavannut nykyisen amerikkalaisen poikaystävänsä täällä Gangneungissa. Pariskunta on seurustellut jo hyvän aikaa, ja tällä viikolla ystäväni matkustaa mielitiettynsä kotikonnuille Las Vegasiin tapaamaan (mahdollisia) tulevia appivanhempiaan. Ystäväni hermot ovat aivan riekaleina, sillä hän ei ole koskaan aiemmin tavannut yhdenkään poikaystävänsä vanhempia ja tilanne on paitsi uusi, myös erittäin jännittävä. Täten siis ystäväni kyselikin minulta seikkaperäisiä neuvoja esimerkiksi siihen, miten hänen pitäisi pukeutua appivanhempien tapaamiseen ("laitanko hameen vai housut, minkä mittainen hame on sopivan pituinen") ja miten hänen tulisi varautua tilanteeseen (ehdotin viemään tuliaisia mukanaan). Samaan hengenvetoon ystäväni kertoi, että hänen vanhempansa eivät tiedä lainkaan nuoren parin seurustelusta eivätkä varsinkaan siitä, mikä on Amerikan-matkan todellinen syy. Hän ei kuulemma voi missään nimessä kertoa omille vanhemmilleen asiasta ennen kuin voi olla todella varma siitä, että suhde on vakaalla pohjalla (käsittääkseni siis tarkoittaen vähintään kihlausta). Ja entä jos appivanhempien tapaaminen sujuisikin huonosti, tuolloinhan koko suhteen tulevaisuus on vaakalaudalla, eikä sellaista voisi mitenkään selittää omille vanhemmille! 

Oman hankaluutensa asiaan tuo se, että korealaisen kulttuurin mukaan perheen tytärten tulisi avioitua ikäjärjestyksessä, eli esikoinen ensin ja sen jälkeen vasta muut. Ystäväni isosisko on kuitenkin edelleen sinkku, eikä sulhasehdokkaita ilmeisesti ole näköpiirissä, joten täten myöskään ystäväni ei voi avioitua vielä hyvään toviin. Eikä siis myöskään kertoa vanhemmilleen poikaystävästään. Ihmettelinkin, mitä tapahtuu silloin, jos sisko ei koskaan mene naimisiin, mutta kuulemma erityistilanteissa säännöstöstä poikkeaminen on sallittua. Korealaisten naisten keskuudessa on kuitenkin edelleen vahva pelko vanhaksipiiaksi jäämisestä (täällä ei siis puhuta sinkuista, vaan vanhoistapiioista) ja naimisiin pitääkin päästä lähes hinnalla millä hyvänsä. Hinta saattaakin nousta kohtuuttoman korkeaksi, sillä erään lukemani kirjan mukaan ei ole tavatonta, että morsiamen vanhemmat joutuvat myymään asuntonsa kustantaakseen tyttärensä häät. Morsiamen kuuluu mm. ostaa koko sulhasen suvun miespuolisille jäsenille länsimaalaiset juhlavaatteet ja naispuolisille sekä länsimaiset että perinteiset korealaiset juhlapuvut. Lisäksi morsiamen tulee ostaa tulevalle anopille arvokas koru ja miehen sukulaisille esimerkiksi kirjailtuja peittoja tai muita kalliita lahjoja... Puhumattakaan itse juhlien järjestämiseen kuluvasta rahasummasta.

Kulttuurin mukaisesti myös sukunimiasiat on otettava hyvin huomioon. Konfutselaisuuden mukaan ei ole suotavaa mennä naimisiin saman sukunimen omaavan henkilön kanssa. Koreassa on noin 50 miljoonaa asukasta, mutta vain parisataa sukunimeä käytössä. 20% korealaisista on sukunimeltään Kim ja 15% omaa nimen Lee, joten voisin kuvitella, että "mikäs sun nimi on" saattaa olla suosittu iskurepliikki baaritiskillä...

Suomalaisena tuntuu oudolta ajatukselta, että vielä näin 2000-luvullakin vanhempani sanelisivat parisuhteeni säännöt ja etenemisen, mutta jään kuitenkin jännityksellä seuraamaan ystäväni vierailua Amerikassa ja sitä, miten suhteen virallistaminen etenee tuon jälkeen. 

Ja jotta koko postaus ei jäisi aivan kuvattomaksi, liitän mukaan asiaan kuulumattoman ruokakuvan viikonlopun herkkuhedelmälautasesta. Kaupungin keskusta on täynnä "Hof + Soju" -paikkoja, jotka ovat siis baariin verrattavia anniskelupaikkoja. Kyseiset paikat ovat erityisen soveltuvia esimerkiksi aloittelupaikaksi ennen yökerhoon tai perinteisempään baariin siirtymistä. Tyypillisesti hof + soju -paikoissa istutaan oman seurueen kesken looseissa juoden ja syöden (hof = hanaolut). Useimmiten ruoan tilaaminen on pakollista, eli pelkälle kaljalle on turha toivoa pääsevänsä. Ruoka-annokset ovat tyypillisimmillään friteerattua kanaa, ranskalaisia perunoita, erilaisia nuudeliruokia tai salaatteja, mutta hyvin suosittua on myös hedelmäannosten tilaaminen. Hedelmiä ja kaljaa, mikäs sen parempaa :)

Hedelmäöverit. Sisältää omenaa, vesimelonia, persimonia, ananasta, tomaattia (!), kiiviä, korealaista päärynää, banaania, viinirypäleitä, mandariinia....

4 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoinen juttu! Taalla Turkissakin naimakuviot ovat joissakin suvuissa viela vanhanaikaisia mutta siella tuntuu olevan todella tarkkaa, toivottavasti sun kaverin vierailu menee hyvin! Kiva blogi, jaan seuraamaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa vaan ja tervetuloa seuraamaan blogia!

      Poista
  2. Todella mielenkiintoista tosiaankin! Olisi tästä omasta epäjuhlallisesta näkökulmasta katsoen todella raskasta elää moisten odotusten kanssa. Mutta perinteillä on varmaan toisaalta lohduttavakin puolensa.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...