torstai 21. helmikuuta 2013

Pihalla

Tuhat ja yksi tarinaa -blogin Mine haastoi lukijoitansa lenkkeilyyn kameran kera. Ihan täysin en ota haastetta vastaan, sillä loma alkaa N-Y-T nyt tai siis ensi yönä tarkalleen, mutta uusia maisemia, reippaita lenkkejä ja paljon kuvia on varmasti luvassa myös Saipanilta. Tänään kuitenkin nappasin pokkarin taskuun ja lähdin ihastelemaan korealaista kevättä. Ensimmäistä kertaa huomasin, että linnut laulavat jo! Kevät keikkuen tulevi.

Tässä muutama satunnainen otos lenkkipolun varresta

Korealaisittain ei ole niin justiinsa, miltä se takapiha näyttää. Tai etupiha. Vähän risuja päälle, niin ei kukaan huomaa... Monissa rakennuksissa huomaa niin sisällä kuin ulkonakin, että joka paikka repsottaa (vaikka olisi uuttakin), mutta ei se haittaa niin kauan kun jossain toisaalla on sitäkin enemmän kimallusta, kultaa ja kukkakuvioita. Skandinaavinen askeettisuus on niiiiiin out.

Kulkiessani kadulla kuulin ihan läheltä marssimusiikkia torvien ja rumpujen kera. Aikani poukkoiltuani katujen välissä löysin kuin löysinkin tämän kulkueen. Kivat hatut.

Paikallinen lempipuuhassaan krokettikentällä. Kenttiä on joenvarsi täynnä ja etenkin viikonloppuisin eläkeläisillä on tiukat matsit menossa. Tässä oltiin ilmeisesti vain harjoittelemassa.

Oikaisin toripaikan ohi. Ei tainnut olla toripäivää tänään, yksinäinen kamiina kökötti keskellä aukiota.


Eikä blogisti saanut edes vohvelikaloja lenkkeilyn päätteeksi. Kalakauppias oli laittanut lapun luukulle.


Kyllä se näyttää ihan parturilta, mutta siinä lukee, että "kuulokauppa"?

Tällä viikolla olen taas huomannut, miten pienistä asioista voi saada paljon naurua aikaiseksi. Ehkäpä se johtuu puuttellisista virikkeistä, ehkä huonosta huumorintajusta, mutta pääasia, että on hauskaa. Mielellään tietysti muiden kustannuksella. Kuten esimerkiksi eilen kuntosalilla, kun fraasi "kuntosalilla vain lukemassa lehtiä" sai ihan uuden merkityksen nähdessäni erään miehen tekevän vatsalihasliikkeitä vinopenkissä lukien samalla sanomalehteä. Siis ylös-alas lehti kädessä, välillä vähän pääsi lehti rypistymään, kun oikein piti pinnistää vatsalihaksia, mutta ote (tai katse) ei irronnut lehdestä sekunniksikaan.

Tai toissapäivänä, kun näimme ravintolan edustalla mainoksen uudesta juomasta: "alcoholic spring water". Olen kyllä kuullut, että lähdevesi on Suomessakin kirkasta, mutta että ihan kirkasta? Ja mikä tärkeintä, mistä sellaisia lähteitä löytyy??

Tai että lähistöllä oleva peitto- ja tyynykauppa on nimeltään Nymphoman. Erikoinen nimivalinta, etten sanoisi, mutta ehkä se vetoaa asiakkaisiin ja peittokauppa käy sukkelaan?

7 kommenttia:

  1. Hauskaa. Yksi esikoisen parhaita ystäviä on korealainen. Mietinkin aina, että millaista siellä on. Olisin veikannut, että hienoa ja prameaa. Niin varmaan onkin jossakin pääkaupungissa? Tuo voisi olla ihan täkäläisistä maisemista... Hyvää matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soulista tietysti löytyy sitä uutta ja kiiltävää, pilvenpiirtäjää ja sellasta. Mutta ei meillä täällä "maalla".. On täälläkin toki uusia rakennuksia, ostoskeskus jne. Arkkitehtuuri muistuttaa joiltain osin kummallisesti jopa keski-eurooppalaista, ainakin itselleni tulee mieleen Hollannin ja Belgian kapeat ja korkeat tiilitalot. Ja eristys on ainakin taatusti yhtä huono :)

      Poista
  2. Hihii, aamupäivän naurut, hear shop, kirkas lähdevesi jne. Mitäköhän se kertoo mun huumorintajusta?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kertoo varmaan siitä, että se on yhteneväisen huono oman huumorintajuni kanssa ;)

      Poista
  3. Hahhah repesin, kirkasta lahdevetta ynna muut...olen ollut aikoinani opashommissa K-Aasiassa ja kylla siella oli hupaisaa vaikka valilla vaannettiinkin rautalankaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu noista kielikukkasistakin saisi ihan oman blogin perustettua. Niitä tulee vastaan ihan joka päivä!

      Poista
  4. Olipa mielenkiintoista nähdä myös hieman korealaista lenkkipolkua;D miten joku voi tehdä vatsaliikkeitä ja lukea sanomalehteä samanaikaisesti;hih!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...