perjantai 8. helmikuuta 2013

Salilla

Eräs tärkeimmistä päivärutiineistani on kuntosalilla käynti. Tullessamme Gangneungiin käytimme melko paljon aikaa kuntosalin etsimiseen ja kävimmekin tutustumassa pariin, joista toiseen ostimme lopulta kolmen kuukauden jäsenyyden. Salimme nimi on mahtipontisesti Royal Health Club, joka nostaa odotukset huomattavasti todellisuutta korkeammalle, ja alkuun olinkin vähän masentunut salin huonokuntoisuuden vuoksi. Sittemmin olen kuitenkin tottunut sekä jäätävään kylmyyteen, vanhoihin ja huonokuntoisiin laitteisiin, koliseviin juoksumattoihin, puuttelliseen välinevalikoimaan ja aivan liian liukkaaseen lattiaan. Nyt, kun jäsenyytemme on umpeutumassa, olemme harkinneet salin vaihtoa, ja mieleni valtaa haikeus. Kolmen kuukauden aikana olen oppinut tuntemaan salin erittäin sympaattisen henkilökunnan sekä suurimman osan treenaajista. Joka kerta astuessani ovesta sisään, minua tervehtii syvään kumartaen joukko kanssatreenaajia, ja henkilökunta vaikuttaa aina yhtä vilpittömän ilahtuneelta saapumisestani.  

Korealaisilla saleilla on useita suomalaisesta poikkeavia käytäntöjä. Yksi niistä liittyy treenivaatteisiin: salilta saatetaan antaa kaikille treenaajille lainaksi vaatetus, siis shortsit ja paita. Nykyisellä salillamme olemme kuitenkin saaneet hikoilla omissa paidoissamme, vaikkakin hikoilu on salin +15 asteen lämpötilassa melko minimaalista riippumatta treenin tehokkuudesta. Salin palveluihin kuuluu myös lainapyyhkeiden käyttö ja aina salille mentäessä voikin napata mukaansa yhden tai useampia pikku käsipyyhkeitä. Korealaiset eivät vaikuta tuntevan käsitettä ”kylpypyyhe”, vaan suihkun jälkeen kuivaus tapahtuu kolmella-neljällä käsipyyhkeellä.

Salin käyttäjäkunta koostuu suurimmaksi osaksi nuorista miehistä sekä keski-ikäisistä naisista ja eläkeläisistä. 30-45 -vuotiaita ei salilla juuri näy, johtuen todennäköisesti työntäyteisestä viikko-ohjelmasta, joka ei juuri jätä aikaa tai energiaa kunnosta huolehtimiselle. Korealaiset eläkeläiset ovatkin melko sutjakassa kunnossa suomalaisiin kanssaeläjiinsä nähden, ja mummut ja papat vääntelevät salilla niin vatsalihaksia kuin spagaateja vakuuttavaan tyyliin. Painojen kanssa treenaaminen on kuitenkin suurimmaksi osaksi pelkästään miesten heiniä, eikä naisilla näy juuri lainkaan yhden kilon käsipainoja suurempaa treenivastusta. Länsimaissa nyt-niin-trendikäs ”fit is the new skinny” -ajatusmaailma ei ole ehkä kantautunut vielä tänne saakka. Varustus on kuitenkin treenaajilla perikorealaiseen tapaan kohdallaan, ja jokainen salilla käyvä nainen pukee ehdottomasti salihanskat käteen riippumatta siitä, kuluuko koko treeni pelkästään juoksumatolla kävellen vai napataanko mukaan myös se kilon paino. Juoksumatto on muutenkin salin ehdoton vetonaula, ja tyylejä on joka lähtöön: voit kävellä takaperin, taputtaen, käsiä pään päällä nostellen, toppatakki päällä ja farkut jalassa tai kännykkällä pelaten. Mutta juoksemista ei juoksumatolla (tai lenkkipolullakaan) juuri milloinkaan näe.

Salin henkilökunta koostuu kahdesta ”rainerista”, joista toinen on paikalla aina salin ollessa auki (ja salihan on auki kuutena päivänä viikossa klo 06-23, todellinen kokopäivätyö, siis!). Rainerit treenailevat hiljakseen itse pitkin päivää ja lisäksi opastavat ja auttavat salilla kävijöitä tarpeen mukaan, esimerkiksi varmistavat penkkipunnerrusta tai auttavat leuanvedoissa, kuten itse sain eilen huomata. Rimpuilin leuanvetotangossa itsekseni, kun toinen rainereista juoksi paikalle, tarttui muitta mutkitta jalkoihini ja alkoi auttaa ylöspäin, laskien samalla toistoja. Hyvää palvelua, etten sanoisi!

Ehdottomasti suosituin saliaktiviteetti on kuitenkin sosialisoituminen. Rainerit ja treenaajat kokoontuvat salin ainoan lämmittimen ympärille juttelemaan ja toisinaan myös syömään takeawayta, ja näissä keskusteluissa saattaa treeniaika hyvinkin tuplaantua tai jopa triplaantua. Salilla käynti on siis hyvinkin sosiaalinen liikuntamuoto, joskin itse olen vielä pysynyt poissa lämmityslaitteen tienoilta puuttellisen kielitaidon johdosta. 

Ulkoilureittien varrella olevat kuntoilulaitteet ovat hyvin suosittuja. Näitä näkee kaupungilla liikkuessaan lähes jokaisessa puistossa ja lyhyen lenkkipolkuni varrellakin laitteita on neljässä-viidessä eri paikassa

Pappa treenaamassa (kuva on otettu pari viikkoa sitten, kun maassa oli vielä lunta. Tällä hetkellä ollaan jo huomattavasti keväisemmissä tunnelmissa)
Enimmäkseen laitteita käyttävät vanhukset ja suosituimpia liikkeitä ovat crossari (etualalla), erilaiset vartalonkierrot sekä heilutukset. Myös jalkaprässi ja ylätalja ovat usein käytössä.
Tästä ei edes insinöörin aivot ihan heti arvaa, mihin tarkoitukseen mahtaa olla...

4 kommenttia:

  1. Hih, naureskelin tuolle leuanvetoavulle :-)

    Hienoa, että vanhuksetkin treenaavat ja siten säilyttävät liikkuvuutensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä tosiaan eläkeläiset ovat hämmentävän nuorekkaita ja vetreitä, liekö geenien ansiota... ;)

      Poista
  2. Hyva juttu! Mullakin on tarkotus kirjottaa salilla kaymisesta taalla kunhan saan napsittua pari kuvaa joku paiva sielta hikitehtaalta, meillakin on puistoissa noita laitteita ja kovassa kaytössa ovat erityisesti lasten ja elakelaisten keskuudessa. Taalla salille tullaan laihtumaan (naiset) tai kasvattamaan rintalihaksia ja hauista ( pojat) etta semmosta, meidan sali on tallainen korttelisali eli kaikki hienoudet ja hifistelyt joutuu unohtamaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samat näyttää olevan intressit täälläkin suunnalla. Ja todellakin kaikki hienoudet on kyllä karsittu minimiin, sen verran karu varustus on meidänkin salilla. Mutta on siellä sentään sellainen täristysvyö, se on aina naisten keskuudessa kovassa käytössä! :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...