tiistai 19. maaliskuuta 2013

11 asiaa Koreasta (ja vähän muustakin)

Haasteita sen kun vaan tipahtelee blogipostiluukusta sisään. Vaikka juuri tein viitoshaasteen, niin Sannabanana lähetti uuden listan kysymyksiä vastattavaksi. Jotta blogi ei ihan lähtisi hakoteille, päätin muuttaa haastetta sen verran, että kerron itseni sijaan 11 satunnaista asiaa Koreasta ja korealaisista. Tässäpä oiva tapa kirjoittaa kaikki ne pienet jutut, joiden vuoksi en ole saanut kokonaista postausta aikaiseksi!

Eli haaste menee näin: haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään (itse kerron siis Koreasta) ja lisäksi pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

- Kaikkien korealaisten lasten lempparipiirretty on Pororo. Pororo on pikkuinen pingviini ja esiintyy paitsi omassa lastenohjelmassaan, myös lastenvaatteissa, lattiamatoissa (niissä lämmitetyissä), mummujen pipoissa, kännykänkuorissa ja ihan missä tahansa. Vastine Suomen muumeille, siis. 

Pororo, Korean muumipeikko. Kuva täältä

- Täkäläiseen kulttuuriin kuuluu, että juhliin ei kutsuta virallisesti esimerkiksi kutsukortein eikä kutsu tule kovinkaan paljoa etukäteen. Juhlakutsu saattaa tulla vaikkapa edellisenä iltana tai päivälliskutsu vain muutamia tunteja ennen h-hetkeä. Tyypillinen häälahja on rahaa, ja tästä syystä hääpari ei juuri kutsu itse vieraita omiin häihinsä, vaan muut osallistujat vievät viestiä eteenpäin, nimittäin hääparin ominaisuudessa vieraiden kutsuminen tarkoittaisi lähestulkoon samaa kuin rahan pyytäminen suoraan vieraalta.

- Korealaiset ovat hankalia ohitettavia kävely-/pyörätiellä. Ihan päivittäin tulee tilanteita, jolloin vastaantulija kävelee ihan normaalisti, ja minut (pyöräilijän / lenkkeilijän) huomatessaan menee jotenkin lukkoon, alkaa kiemurrella tien reunasta toiseen ja lopulta itse joudun pysähtymään (kun en uskalla ohittaa ennalta-arvaamatonta poukkoilijaa) ja tästä tietenkin seuraa vielä se kiusallinen "samaan suuntaan ohittamisen yrittäminen ja siinä epäonnistuminen"-tilanne. Mikä siinä on niin vaikeaa? Ei Suomessa koskaan käy niin. No, ehkä kerran vuodessa.

- Nuorten parissa erityisen trendikästä on kulkea nilkat paljaana huolimatta siitä, kuinka paljon on pakkasta ulkona. Minä pidän villasukkia ja pitkiä kalsareita jo nollakelissä, korealaiset sen sijaan laittavat paljaat jalat lenkkareihin ja käärivät housunlahkeet nilkan yläpuolelle.

- Korealaiset kertovat mielellään kohteliaisuuksia toisille, erityisesti meille ulkomaalaisille. Miehet eivät ujostele toisten miesten ulkonäön kehumista, ja yhden käden sormet eivät riitä laskemaan niitä kertoja, kun olen kuullut (miehen suusta) että minun mieheni on aivan filmitähden näköinen ja todella komea (ja tottahan se on...)!

- Kylmät teet ovat suosittuja virvoitusjuomia. Kyseessä ei ole Liptonin jääteetyyppiset, makeat melkeinlimpparit, vaan ihan viljasta, soijasta tai maissista tehty tee, jossa ei yleensä ole sokeria lisättynä lainkaan. Maissitee maistuu ja tuoksuu aivan erehdyttävästi popkornille, mutta  toimii aika hyvin hiilihapottomana janojuomana

- Monilla korealaisilla (etenkin heillä, jotka ovat enemmän tekemisissä länkkäreiden kanssa) on itse keksitty englanninkielinen nimi. Itselleni korealaiset nimet ovat aivan painajainen, enkä muista edes hyvien tuttujen nimiä kirveelläkään. Ne kuulostavat kaikki ihan samalta ja jostain syystä nimet eivät jää mieleeni ollenkaan. Sen sijaan osa tutuistani kulkee esimerkiksi nimillä Reece, Tony ja Eric, ja ne kyllä muistaa helpostikin.

- Retikka on erittäin suosittu ja yleinen vihannes. Retikka on siis iso, valkoinen kasvis, jota käytetään keitoissa, kimchissä sekä erilaisina etikkasäilöttyinä versioina. Keitetty retikka maistuu aikalailla perunalle, raaka maistuu melkeinpä retiisille, mutta paljon miedommalle. Itse pitän erityisesti keltaisesta säilötystä retikasta sekä retikkakimchistä (kkattugi).

Hyvää, halpaa ja terveellistä. Tämä jööti maksoi kaupassa 1000 wonia eli n. 70 senttiä. Painoa on varmasti ainakin kilo, joten syötävää riittää pariinkin keittoon.
- Riisin tärkeydestä kirjoitinkin jo joskus aikaisemmin, mutta riisin lisäksi korealaisilla on myös toinen tärkeä lempiruoka: kimchijjigae. Se on siis kimchikeittoa, eli tulista, punaista kaalikeittoa. Ei aina sisällä lainkaan proteiinia, vaan pelkästään jotain kasviksia ja kimchiä. Korealaisten mielestä ehdottomasti paras ruoka ever, ulkomaalaisten mielestä tuskin parasta...vaikka onkin ihan ok.

- Lapsille ja pikkuvauvoille on kaupassa erikseen omaa teetä. En osaa sanoa, mitä eroa on lasten teellä ja normaalilla teellä (ja mikä täällä on normaali tee, kun teelajeja on kaksi hyllynväliä täynnä, ja yksikään niistä ei osoittautunut tavalliseksi, mustaksi teeksi??), mutta ehkä ostan joskus vähän kokeeksi.

- Suomi ja muut pohjoismaat ovat Koreassa kovassa nosteessa. Ensimmäiset mielikuvat Suomesta ovat puhtaus ja luonnonläheisyys sekä tietysti joulupukki, Nokia, Angry Birds ja revontulet. Lisäksi myös suomalainen koulutus on korkealle arvostettua ja ihailtua, ja monesti saankin vastailla mitä kummallisempiin kysymyksiin liittyen suomalaiseen kouluun ja opetuskäytäntöihin.

Sitten vielä vastaukset Sannabananan kysymyksiin:

1. Kun katsot ulos ikkunasta, mitä näet?
Paras näkymä on keittiön kylmähuoneen ikkunasta, josta näkyy kerrostalokompleksimme sisäpihan lisäksi kauas vuorille (kirkkaalla ilmalla). Muuten ikkunoista näkyy autotielle ja naapuritaloihin.

2. Mikä on mieleenpainunein koulumuistosi?
Ala-asteella oli jokaisella oppilaalla viikon järjestäjä-vuoro, jolloin sai viettää välitunnit sisällä ja liitutaulun pyyhkimisen sekä kalenterin päivittämisen lisäksi sai soittaa vaikkapa harmonia tai piirrellä värikkäillä liiduilla taululle. Viikko oli aina hurjan odotettu ja nautin omissa oloissa puuhailusta sisällä.

3. Suosittele elokuvaa tai kahta!
Moonrise Kingdom (siinäpä erikoinen pläjäys) sekä 500 days of summer (Joseph Gordon-Levitt on niin...)

4. Millainen on lempioloasusi?
Karmeat, rumat, liian isot ja nyppyyntyneet harmaameleeratut college-housut. Ihan hirveän näköiset, mutta niin parhaat ja ne on pakko saada jalkaan heti kotiin tultua.

5. Mitä on asunnossa oltava, jotta se olisi koti?
Kyllä oma sänky on aina kiva. Mielellään myös sohva ja ruokapöytä tuoleineen, ja omat vaatteet kaapissa sekä verhot ikkunassa.

6. Matkustatko oman tyynyn kanssa?
En. Ikinä. No ehkä telttaretkellä. 

7. Suosikkitaiteilijasi - ihan miltä vain saralta!
En ole mikään intohimoisin taide-ihminen, mutta persoonana lähtemättömän vaikutuksen teki itävaltalainen yksikätinen taiteilija Robert Wilfing, kenen kanssa ystävystyin Grazissa asuessani. Robert tekee enimmäkseen veistoksia, patsaita ja erilaisia metallitaideteoksia sekä jonkun verran myös maalauksia.

8. Paras jälkiruoka, ja osaatko tehdä sen itse?
Melkein kaikki käy. Viimeisin kovaa kolahtanut oli Ravinteli Berthan tarte tatin ranskankerman kera. Omatekemistä kaikki hyytelö-/juustokakut sekä suklaamousse ovat erityistä herkkua.

9. Oletko ostoksissasi merkkiuskovainen – ja suosikkisi?
En ole. Kaikki, mikä mahtuu päälle ja näyttää kivalta kelpaa mulle.

10. Mikä kirja sinulla on kesken, tai seuraavana lukujonossa?
Kesken on tällä hetkellä Leena Lehtolaisen Rivo satakieli. Yleensä luen Lehtolaisen kirjat melko rivakasti, mutta tuo on jotenkin puuduttava, enkä millään tunnu saavan sitä loppuun. Taitaa jäädäkin kesken.

11. Millainen olisi unelmapuutarhasi?
Sellainen, mistä löytyy omenapuita, marjapensaita sekä runsas kasvimaa. Kaikki kasvaa unelman lailla ilman, että täytyy hirveän paljon käyttää aikaa siihen. Omenat ovat aina makoisia ja madottomia, linnut eivät koskaan hyökkää marjapuskien kimppuun ja kasvikset kasvavat mahtavan kokoisiksi ja maukkaiksi lähes itsestään. Rikkaruohotkin loistavat poissaolollaan, myös hämähäkit ovat kokonaan kadonneet.

Haaste jatkaa tällä kertaa matkaansa taas vaikkapa Laukulle! Uudet 11 kysymystä hänelle vastattavaksi ovat seuraavat:

1. Mitä tv-ohjelmaa seuraat, muttet kehtaa sitä myöntää?
2. Jos pitäisi valita, elätkö loppuelämäsi maistamatta enää tippaakaan viiniä tai murustakaan kakkuja/piirakoita/leivonnaisia, kumman valitsisit?
3. Bravuurisi keittiössä?
4. Koska viimeksi kirjoitit oikean kirjeen ja kenelle?
5. Jos sinun pitäisi vaihtaa nimesi, mikä olisi uusi valintasi?
6. Lempiaine ala-asteella, miksi?
7. Kumman kaa olisit mieluummin: Remontti-Reiskan vai Hjallis Harkimon?
8. Mihin maahan haluaisit matkustaa seuraavaksi, miksi?
9. Mistä haaveilet?
10. Mikä on parasta tässä päivässä?

13 kommenttia:

  1. Kiitti, ihanat! Kommentoin uudelleen kun on aikaa, nyt kauhea lentojenbuukkausstressi, aaarrgghh!

    VastaaPoista
  2. Ahhaahhaa, voi apua tuota seiskakysymystä! :D Hrrr.... :D

    Mutta Korea-faktat olivat kiinnostavia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei muuta kun mä heitän haasteen myös sulle tässä nyt, niin pääset pohtimaan tuotakin kinkkistä seiskakysymystä :D

      Poista
  3. Hei Terhi!

    Loysin blogisi Sanna teekupin kautta (kuullostaa aika funkylta suomeksi :) Kuten Sannankin blogin kanssa, jain heti koukkuun! Ehdin tekemaan vasta pikaisen kierroksen, kiva etta luettavaa riittaa. (Varmasti blogiasi paremmin luettua saan selville Koreaan muuton syyn, mutta jos jaksat parilla sanalla valottaa tata, niin saastyy etsimisen vaiva.)

    Ihana todellakin nojatuolimatkailla blogisi sivuilla! Meilla on myos kova kaukokaipuu, extpatriation -ikava ja matkakuume , mutta kuukauden ikaiset kaksosemme pitavat huolen siita, etta toistaiseksi uudet maastamuuttosuunnitelmat ovat jaissa.

    Ai niin, suomalaisena asun itse asiassa ulkomailla (Ranskassa), mutta tama tuntuu jo yhta kodilta kuin Suomi, niin en enaa laske tata ulkomaaksi. Tama selittaa senkin, miksi ä:n ja ö:n pisteet puuttuvat. Mutta meneehan se nainkin :D

    Pikaisiin lukemisiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa, ja tervetuloa mukaan!! Lyhykäisyydessään asia menee niin, että olemme suomalainen pariskunta, mies sai parin vuoden työmahdollisuuden täällä, joten itse lähdin sitten mukaan. Viime vuoden marraskuussa muutettiin, eli kohta 5 kk täällä tulee täyteen. Asumme täällä syrjäisessä Gangwon-do:ssa, jossa siis koko provinssin alueella ei tietääkseni asu ketään muuta suomalaista...
      Kiva että kommentoit, lukemisiin! :)

      Poista
  4. Mielenkiintoisia asioita Koreasta ja sinustakin:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koreassa niitä mielenkiintoisia juttuja tosiaan riittää. Itsestäni en sitten niin tiedä...

      Poista
  5. Kiva postaus! Malesian kiinalaisilla oli myös nuo enkkunimet ja ne oli monesti aika yliampuvia, muistan tutustuneeni ainakin Elvikseen ja Barbieen :)Taallakin on muuten myynnissa lapsille omaa teeta ja ihan pienesta asti annettavaa, erikseen on myös raskaana olevien ja jo synnyttaneiden teet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. täällä ei mitään ihan käsittämätöntä nimeä ole vielä tullut vastaan, aika peruslinjalla mennään. Tai ehkä mä en oo tutustunut tarpeeksi värikkäisiin tyyppeihin :) Elvis ois kyllä aika hurja, ja en kyllä ehkä ihan Barbiksikaan haluisi itseäni kutsuttavan...

      Poista
  6. Nyt paremmalla ajalla (kesälennot Suomeen buukattu, jeeeee!): minua alkoi valtavasti kiehtoa korealainen tee, johon en ole ennen törmännyt. Pikaisen googlailun jälkeen asia kiinnostaa vielä enemmän: viherän teen lisäksi hirmuisesti perinteisiä kukkais- ja yrttiteitä, sekä muita erikoisuuksia, niin kuin se mainitsemasi maissitee ja myös ohratee. Nyt täytyy paneutua tähän(kin). Seuraavalla kerralla, kun lähden kaupunkiin, otan suunnan korealaiseen supermarkettiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on tosiaan erikoisia teelajikkeita, en ollut koskaan aikaisemmin edes kuullut moisista. Aika normaalia on sekin, että kun menet ulos syömään, niin vesipullon sijaan sinulle tuodaan kylmää, vihreää teetä kannullinen, mutta se kai on tapana muissakin Aasian maissa. Mutta nuo maissiteet ovat tosiaan erehdyttävästi popkornisia. Hmm, toimisikohan se popkornin korvikkeena laihduttajien leffaillassa...? :D

      Poista
  7. Aloin kaivella blogiarkistoasi ja heti löysin näin mahtavan postauksen! Ohittaminen tai ylipäänsä kadulla kävely (mun) kirjoittamattomien sääntöjen mukaan kolahti ja nauratti. Sain vastaavasta tapahtumasta mustelman silmänalusluuhun, kun siihen iskeytyi thaiopiskelijapojan pää :) Myös ihmisliikenne ilman välineitä voi siis olla kaoottista ja vaarallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kuulostaa vaaralliselta! :) Edelleen tuskailen saman tavan kanssa, täällä ei vaan kertakaikkiaan voi tietää, mihin suuntaan tai kummalta puolelta väistetään, kun paikalliset ovat aina yhtä arvaamattomia käänteissään.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...