lauantai 16. maaliskuuta 2013

Dongdaemunin ostosparatiisi...

...vai -helvetti?

Mies käy tätä nykyä Soulissa tai Incheonissa työn puolesta lähes viikoittain. Eilen päätin lähteä mukaan ja järjestää itselleni ex tempore -ostospäivän eräällä Soulin vilkkaimmista shoppailualueista, Dongdaemun Marketilla. Dongdaemun on siis Soulin suurin (muttei ehkä kaunein) ostosalue, joka koostuu sekä markkina-alueista ja loputtomista kojurivistöistä että jättiläismäisistä ostos- ja torikeskuksista. Alun perin markkinapaikka on avattu jo 1905, mutta se tuhoutui kokonaan Korean sodan aikana. Sittemmin uudelleen rakennettu alue on nykyään valtavan kokoinen käsittäen yhteensä viisi eri kokonaisuutta: ostosalueet A, B C ja D sekä ostoskaupunki, joka käsittää 26 ostoskeskusta (kyllä, luit oikein), yli 30 000 erikoisliikettä sekä 50 000 valmistajaa. 

Saavuin Dongdaemulille puolentoista tunnin metromatkan jälkeen Incheonista, ja astuessani ylös metroasemalta kävelin sisään ensimmäiseen vastaantulleeseen ostoskeskukseen. Itse näin lähinnä kahdenlaisia keskuksia; normaaleja, länsimaisia, moderneja ostoskeskuksia kahviloineen ja putiikkeineen sekä enemmän "torikeskusta" muistuttavia komplekseja, jotka ovat kuin jättimäisiä torikojuja saman katon alle (ja moneen kerrokseen) tiivistettyinä. Ensimmäinen kohteeni paljastui pian nelikerroksiseksi ostoskeskukseksi, joka oli pyhitetty pelkästään kankaille ja ompelutarvikkeille. Siis noin Tampereen Koskikeskuksen kokoinen tila aivan tupaten täyteen ahdettuna kankaita, kankaita, kankaita, nappeja, vetoketjuja, kankaita, koristeita...

Kangaskaupat eivät kuitenkaan olleet oma kiinnostuksenkohteeni, joten jatkoin eteenpäin. Kauppoja oli loputtomiin. Kuka sen kaiken tavaran ostaa? Mistä se kaikki tulee? Mihin loput tavarat viedään ja mitä niille tehdään? 

Vaatekaupoissa ei juurikaan ole sovitusmahdollisuutta, joten esimerkiksi housujen ostaminen on kokolailla arpapeliä

"Suht normaalien vaatteiden valikoima"
"Mitäs nurkan takaa löytyy? Ah, lisää vaatteita!"

Kuten viitoshaaste-bloggauksessa mainitsin, olen huono shoppailija. Jos kauppoja on kaksi, ja molemmissa on rajattu valikoima, pystyn ehkä tekemään päätöksen ja ostamaan jotain, mitä todella tarvitsen. Pitkän harkinnan jälkeen. Kun ostoskeskuksia on 26, joista suuri osa 6-8 -kerroksisia, ja pelkästään erikoisliikkeitä on 30 000 (puhumattakaan tavallisten vaatekauppojen määrästä!) tulee siitä ainoastaan ahdistuneeksi. Miten voin ostaa tämän, entä jos nurkan takana on jotain vielä paljon kivampaa, hienompaa, HALVEMPAA??? Enhän edes tarvitse tätä ja tuleeko sitä sittenkään käytettyä...

Korumyyjän ilme kertoo kaiken: "miten hitossa multa kukaan ostaa mitään, kun näitä samoja kauppoja on 300 muutakin. Siis tässä kerroksessa."

Peruukeja joka lähtöön. Huomaa myös vaaleanpunainen rusetti miesnuken päässä.

Lopulta kokonaisen päivän aikana saldoni oli yhteensä neljä seitsenkerroksista ostoskeskusta kahlattuna, jalat kertakaikkisen väsyneinä ja kassissa kaksi paitaa sekä uudet tennarit. Se oli tähänastinen shoppailuennätykseni koko Korean elon ajalta. Hyvä juttu Dongdaemunilla on se, että suuri osa länsimaisista brändeistä ja merkeistä loistaa poissaolollaan, ja vaatteet ovat paikallista tuotantoa. Kääntöpuolena se toki tarkoittaa sitä, että vaatteet ovat aivan liian erikoisia omaan makuuni ja koot vastaavat ehkä suomalaisen neljäsluokkalaisen tytön suurusluokkaa. Tavaran määrän lisäksi itseäni ahdistaa hieman myös tinkiminen. Dongdaemunilla se on luvallista ja jopa suotavaa, huolimatta siitä, että suuressa osassa tavaraa saattaa olla valmiina hintalappu. Normaalikäytäntö näet on, että mikäli tavara myydään kaupassa (siis sisällä liikkeessä) ja siinä on hintalappu, ei siitä yleensä tingitä. Itse jaksoin kuitenkin taistella kenkäkauppiaan kanssa pienen tovin, ja sen tuloksena hintalapun osoittamasta summasta lähti puolet pois. Silti mielen päälle jäi pieni harmitus, sillä tiesin maksaneeni edelleenkin liikaa, kun myyjä suostui tinkaamaani summaan aivan liian helposti ja nopeasti. Mutta tennarit ovat ihanat ja tuntuivat shoppailun väsyttämissä jaloissa höyhenekevyiltä!

Löytöjen listalla oli mm. Lady Gaga -henkiset niittinahkarintsikat sekä saman sarjan alushousut. Tai päällihousut ne kai oli, piikkimäiset niitit saattaisivat olla epämukavat esim. farkkujen alla. Mene ja tiedä.

Mikki Hiiri -paitoja! Jee!

Ja kenkiä, kenkiä, kenkiä.
Kaiken kaikkiaan ehdin nähdä koko tarjonnasta ehkä murto-osan, joten shoppailureissuja (ja -treenausta) pitää lähteä kokeilemaan vielä uudestaankin. Ehkä ensi kerralla olen hieman vähemmän järkyttynyt tavarapaljoudesta ja osaan jo keskittyä olennaiseen. Toistaiseksi Dongdaemun kallistuu mielessäni kuitenkin enemmän ostoshelvetin kuin -paratiisin puolelle.

11 kommenttia:

  1. Hahaa, aika överiä! Pystyn niin samaistumaan sun tunteisiin. Ahdistus oli käsin kosketeltavaa ihan täältä Muotialasta käsin. Sait kuitenkin tehtyä hyviä hankintoja tuosta tavarapaljoudesta, eli shoppailusaldosi oli lopulta ihailtava. Kirjoitit niistä tennareista ja jotenkin oli vielä ajatukset niissä sun löydöissä kun seuraavassa kuvatekstissä kirjoitit Lady Gaga-henkisten niittinahkarintsikoiden olleen löytö. Pari kertaa oli luettava uudestaan, ennen kuin tajusin, että viittasit varmasti löytöön, joka myös jäi kaupan puolelle. Olisikin ollut aika hankala kuvitella nämä Lady Gaga-vermeet sun vaatekaappiin :D Mutta hyvät naurut sain! taas. Sun blogi on mainio ja kiva kun päivität sitä niin usein. Kirjoittelen sulle pian kuulumisia täältäkin suunnalta. Hali sinne Koreaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos A-L ja paljon haleja sinne Muotialaankin!! Lady Gagat jäi tällä kertaa kuitenkin kauppaan, vaikka eihän sitä koskaan tiedä, jos ne vielä ens reissullakin huutaa mun nimeä sieltä henkarista... Mitäköhän tuo mies niistä sanois? :D

      Poista
    2. Tai mitä sanois Tampereen yöelämä :)
      -Anneli-

      Poista
    3. Totta. Vaatii melkein, että pitää kokeilla ;)

      Poista
  2. Se on se runsaudenpula. Kyllä ostoksilla käyminenkin käy ihan työstä, kun tuollaisiin paikkoihin päätyy..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo käy työstä tosiaankin. Mä luulen, että mä olin paljon väsyneempi tuon päivän jälkeen kuin koko päivän "oikeissa töissä" ollut mies!

      Poista
  3. Metkaa, kun kauppa on noin täyteen tungettu tavaraa. Minulla se huomattavasti helpottaa kynnystä mennä sisälle. Joskus näkee kauppoja, joissa näyttää olevan ihan vain muutama juttu esillä (siis täällä) ja sitä miettii missä ne tavarat on ja miten putiikki pysyy pystyssä.... Toisaalta kuvaamasi shoppailupäivä käy ihan urheilusuorituksesta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, että liian pieni valikoima ja liian tungetteleva myyjä on ahdistava yhdistelmä! Tulee suorastaan vaivautunut olo, kun tajuaa sisään astuessaan, että ei tässä kaupassa olekaan mitään eikä ainakaan minua varten, mutta ei sitten kehtaa kääntyä suoraan ovelta poiskaan... Huih!

      Poista
  4. Samaistun kanssa tunnelmiisi. Olen myös tosi surkea shoppailija, iskee helposti nuukuus ja valinnanvaikeus ja ennen kaikkea ahdistun ihmismassassoista ja kovaäänisestä musiikkijytkeestä ja räikeistä valoista. T: nimim. Nettishoppailija ;)

    P.s. Aika hassua, ettei siellä ole sovituskoppeja! Mä en kyllä yläosia kauheasti yleensä sovita muutenkaan (sovituskoppijonoissa menee ikä ja terveys), mutta housuja on melkein pakko sovittaa. Millainen palautusoikeus siellä on, elleivät ne vaatteet sovikaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tajua tuota sovituskoppiasiaa. Joissain kaupoissa kyllä on sovituskoppi, mutta vaatteet ovat henkareissa "muovitettuina" eli niissä on päällä sellanen läpinäkyvä muovisuojus, ja niitä ei ainakaan yleensä saa sovittaa. Multa on aika monta kertaa jäänyt ostokset tekemättä juuri sen takia, että en uskalla luottaa, että täällä olisi mitään palautusoikeutta lainkaan. Ja etenkin, jos vaikka Soulista haluaisi jotain ostaa, niin ei sinne sitten ihan äkkiä edes lähde mitään vaatteita täältä kaukaa palauttamaan. Tää on mullekin vielä mysteeri...

      Poista
  5. Tuolla Dongdaemunin helvetissä niitä housuja onnistui ainakin aiemmin sovittaa siinä liikkeen/kojun edustalla/sisällä... Hame vaan ensin päälle ja sitten omat housut sen alla nilkkoihin, jonka jälkeen sovitettavat housut hameen alla jalkaan (ehkä jopa innokkaan myyjän auttamana!).
    Mutta sovituskoppeja? Ei Dongdaemunissa, Myeongdongissa taas sitten kyllä mutta siellä on muutenkin ihan eri meininki.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...