sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Saipan, osa 2.

Viikko on juuri sopiva aika Saipanilla lomailuun. Saari on sen verran pieni, ettei siellä ole määrättömästi tekemistä ja aktiviteetteja tai nähtävyyksiä, ja siten aika riittää sopivasti sekä tekemiseen että pelkkään olemiseen. Toki snorklailun parissa olisi voinut viettää koko viikon, sillä koralliriutan kaloissa riitti ihmettelemistä useammallekin reissulle. Itse teimme kaksi varsinaista snorklausreissua, toisen katamaraanilla hotellin rannan edustalla olevalle riutalle ja toisen Managahan saarelle, jossa riutta kiersi saarta aivan rantaveden tuntumassa. Molemmilla kerroilla näimme varmaankin kymmeniä ellemme satoja erilaisia kaloja kaikissa sateenkaaren väreissä. 

Managahan saaren lisäksi Saipanin "pakolliset" nähtävyydet olivat Grotto-luola, jossa pääsee myös snorklaamaan tai sukeltamaan luolan kautta suoraan avoveteen, kallionkielekkeet Banzai cliff ja Suicide cliff sekä saarekkeet Forbidden island ja Bird island. Lisäksi on muutamia hyviä rantoja, kuten esimerkiksi Tank beach, jossa rantaveden tuntumassa on vanha panssarivaunu. Lisäksi saarella on erinäisiä japanilaisten, amerikkalaisten ja korealaisten sotilaiden kunniaksi pystytettyjä muistomerkkejä ja puistoja, mutta ne eivät tällä reissulla yltäneet meidän must to -listallemme. 

Vuokrasimme auton kahtena päivänä, sillä halusimme ajella ympäri saarta rauhassa ja oman aikataulun mukaisesti. Ensimmäisiä ajokohteita olivat saaren pohjoispuolen kalliot sekä Grotto ja Bird Island. Banzai cliffille saavuttuamme sadepilvi oli juuri kulkemassa yli ja meri pauhasi melko voimakkaasti kallioita vasten luoden entistä dramaattisemman tunnelman itsemurhakallioille

Bird Islandille on laskuveden aikana mahdollista myös kävellä, mutta me tyydyimme ihailemaan kalliota kauempaa näköalapaikalta






Grotto. Kaukana kallioiden alla kajastaa valoa, siellä lienee se luola, josta pääsee sukeltamalla merelle. Grotto on myös suosittu snorkaluspaikka, mutta meidän käydessämme paikalla se oli jo kolmatta päivää suljettuna snorkailijoilta voimakkaan merenkäynnin vuoksi. Ja kalliolta katsellessani ei kyllä suoraan sanottuna tullut mielenkään hypätä aaltojen joukkoon...

Grottoon laskeuduttiin portaita pitkin. Jotta saatiin vähän jännitystä peliin, niin portaat olivat hiukan liukkaat sadekuuron jäljiltä, askelmat olivat epätasaiset ja viettivät mukavasti alaspäin.

Yksi lomailun kohokohdista on toki syöminen ja paikallisten herkkujen maistelu. Saipanilla oli valitettavan vaikeaa löytää paikallista ruokaa tarjoilevia ravintoloita, sillä suurin osa ravintolatarjonnasta keskittyi japanilaiseen ja korealaiseen keittiöön höystettynä amerikkalaisilla ketjupaikoilla, kuten Taco Bell, Tony Roma's ja Subway sekä tietysti Mäkkäri. Saimme kuitenkin tutustua paikalliseen ruokaan hotellin lounailla ja illallisilla sekä muutamassa pikkuravintolassa. Parhaiten mieleen jäivät ihanat rapu- ja kalaruoat sekä ruoan tuoreus ja raikkaus, jonka rinnalla korealaiset ruoat vaikuttavat jotenkin...tunkkaisilta. Lisäksi löysimme mahtavan thaimaalaisen ravintolan, jonka antimia kävimme maistelemassa parinakin iltana. 

Seafood buffet. Rapuja tuli syötyä ehkä enemmän kuin ikinä. Oranssi hedelmä vihreällä kuorella on jonkun sortin lime.

Myös "all you can eat sushi" oli...nam. Valikoima oli kiitettävä ja ongelmia muodostui ainoastaan vatsan rajallisen tilavuuden kanssa.

Yksi parhaista chamorro-ruoista: Fresh tuna poki, kalasalaatti, jossa thai-tyylinen kastike limestä ja inkivääristä

Amerikkalaisuus näkyi saarella selvästi, mm. olut oli useimmiten Budweiseria tai Milleriä. Toisin sanoen mautonta jopa minun, vetisen kaljan puolestapuhujan, mielestä.

M.A. Nummisen ikiaikainen pähkinä (!) on nyt ratkaistu. Kookospähkinän saa rikki Leathermanin sahalaitaisella terällä. 

Spicy thai noodle place. Ruoka oli käsittämättömän hyvää, ja "jälkiruoaksi" valittu beef noodle soup katosi sekin lähes viimeistä nuudelia myöten parempiin suihin.

Suosittuja tuliaisia olivat erilaiset pähkinät, erityisesti macadamiapähkinät, joko suolaisina tai suklaalla päällystettyinä versioina.

Lisää kookosta, tällä kertaa Tank beachilla. Harmiksemme nousuvesi oli niin korkealla, ettemme nähneet panssarivaunusta vilaustakaan aaltojen alta. 

1 kommentti:

  1. Mulle riittäisi nyt vaikka yhden yön Saipanki. Mutta matka on kyllä hieman liian pitkä:).

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...