torstai 18. huhtikuuta 2013

Äiti, äiti, kato mitä mä tein!

Miehelle taisi tulla eilen koti-ikävä. Se alkoi yhtäkkiä puhumaan mustikkapiirakasta, mustastamakkarasta ja saunomisesta. Kuulemma maksalaatikkokin maistuisi. Joten pakkohan tuota oli jotenkin yrittää lohduttaa... Tein sitten karjalanpiirakoita. Tai ovatkos nämä nyt sitten niitä sulhaspiirakoita, kun on tällaisia pikkuisia? 

Nyt jos koskaan olen ylpeä saavutuksestani


Koko elämäni ajalta minulla on yksi ainoa muistikuva siitä, että olen lapsena äidin ja mummun kanssa leiponut karjalanpiirakoita. Meillä ei niitä niin usein tehty, kun ei ole niitä karjalaisia sukujuuriakaan. Joten melkein voisi sanoa, että ekaa kertaa TEIN IHAN ITTE!

Eihän ne mitään kauniita ole. Mutta ehkä maku korvaa mahdolliset ulkonäköpuutteet. Ja muistutuksena vielä, että jos haluatte katsastaa, millaisia korealaisia ruokia viime aikoina on kokkailtu, niin toisen blogin puolelta  löytyy kertomuksia kuvineen. 

8 kommenttia:

  1. Höps, todella kauniita ovat! Ja niinhän sitä sanotaan, että piirakka on aina tekijänsä näköinen, hehe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. heh, hyvä sanonta :) Joo, kun noita tolleen pidempään tuijottaa, niin ihan hyvältähän ne loppupeleissä näyttää, vähän ryppyisiltä vaan (just niinku tekijänsäkin...?)

      Poista
  2. Mahtavia, ja todella hieno rypytyskin :-) Tekisipäs mieli leipaista itsekin taas pitkästä aikaa!

    VastaaPoista
  3. oh,hoh, sinähän olet taitava. Nyt voit sitten miehesi lisäksi ilahduttaa niitä korealaisia ystäviäsi, jotka yllätykseksesi pitivät niistä ostetuista piirakoistakin:)))-äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nää piirakat taitaa kyllä hävitä ennen kuin yksikään vieras tänne saakka ehtii. Ens kerralla pitää tehdä ainakin kolminkertainen satsi!

      Poista
  4. Jos tilanteessa ei auta karjalanpiirakka, niin sitten se on jo tosi paha...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tilanne oli vielä pelastettavissa piirakalla :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...