keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Ihme tyyppejä!

Elämää Koreassa alkaa olla takana puoli vuotta. Puolen vuoden aikana on tullut jo sopeuduttua moniin omituisiin tapoihin, ja yhä harvemmin mikään enää pääsee yllättämään tai aiheuttamaan ihmetystä. Moni ystävistäni on kysellyt, mikä on kaikistä ärsyttävin piirre Koreassa tai korealaisissa, ja siihen kysymykseen on helppo vastata: töniminen ja tuuppiminen! Ja mikä pahinta, sitä ei pahoitella lainkaan, eikä myöskään minun anteeksipyyntöäni noteerata millään tavalla. Toisen ihmisen töniminen on täällä täysin normaalia, ja etenkin metroon tai hissiin mentäessä kyynärpäätaktiikka on usein se toimivin, halusit tai et. Joten pois turha kainous ja sitten vaan rynnimään!

Edellämainitun lisäksi en sitten keksikään mitään todella ärsyttävää tapaa tai asiaa, vaan loput oudot jutut lähinnä aiheuttavat ihmetystä ja toisinaan myös naurattavat. Esimerkiksi kumartaminen. En tunnu oppivan sitä millään, eikä se onnistu luontaisesti koskaan. Salille mentäessä saan tervehdykseksi kymmenkunta syvää kummarrusta, joihin vastaan useimmiten käden heilautuksella ja hymyllä. Tapa, joka varmaan aiheuttaa vastapuolelle hämmennystä yhtä paljon kuin kumartaminen minulle. Tai kahdella kädellä antaminen ja vastaanottaminen. Kun jotain ojennetaan, se tehdään aina oikealla kädellä vasemman käden "tukiessa" oikean käden kyynärpäätä. Vastaanottaminen tehdään mielellään molemmin käsin. Esimerkiksi kaupan kassalla yritän aina muistaa ojentaa pankkikortin oikealla ja vasenta apuna käyttäen, mutta sekin tuntuu vielä melko hankalalta ja omituiselta. Erityisen tärkeää tämä kahden käden sääntö on juomia kaadettaessa ja vastaanotettaessa. 

Tönimisen lisäksi muukin läheisyys tuntuu itsestäni lähinnä vaivaannuttavalta. Koreassa on täysin luontevaa kosketella samaa sukupuolta olevien kesken, välillä hyvin erikoisissakin tilanteissa. Kun kävin aikanaan parturi-ystäväni kanssa yhdessä torilla ostamassa hedelmiä, hän halusi kulkea koko kahden kilometrin matkan tiivistä käsikynkkää huolimatta siitä, että se oli välillä hyvinkin hankalaa kapealla kävelytiellä vastaantulijoiden hivuttautuessa ohitsemme. Myös miesten kesken on ihan luontevaa lepuuttaa omaa kättä ystävän reidellä, silitellä tai taputella selkää tai (mikä omituisinta) syöttää kaverille ruokaa omilla syömäpuikoilla! Länsimaissa kyseisiä eleitä näkee lähinnä vastarakastuneiden pariskuntien välillä, joten voin vain kuvitella, miten kiusaantuneelta miehestäni tuntuu, kun oluella istuessamme seurueen muut miehet pitävät kättään hänen reidellään...

Osaan tavoista on kuitenkin jo niin tottunut, ettei niitä enää edes ajattele. Kuten esimerkiksi sitä, että ravintolaan mennessä riisutaan kengät jalasta (mikäli kyseessä on lattiallaistumispaikka) tai että ruuan jälkeen ei koskaan syödä jälkiruokaa, korkeintaan hedelmiä. Tai että syömisiäsi kysellään jatkuvasti: "oletko jo syönyt lounasta / päivällistä?", "Mitä söit lounaaksi?", "Ai miehesi söi töissä, joudutuko sinä siis syömään lounasta yksin?". 

Hedelmät ovat hyvin suosittuja herkkuja Koreassa, joskin valikoima ei ainakaan näin talvi- ja kevätaikaan päätä huimaa. Esimerkiksi kielikurssillamme on useasti syöty hedelmiä jonkun tuomana tuliaisena. Kuvassa korealaisia päärynöitä eli pe 


Lieneekö urbaanilegenda, mutta kuuleman mukaan korealaisten katot ovat kirkkaan sinisiä sen vuoksi, että lentokoneesta katsottaessa näyttäisi siltä, kuin jokaisessa kodissa olisi uima-allas (eli siis, että korealaiset ovat rikkaita uima-altaalla loikoilijoita)

Oli taas pakko kuvata mustekalojen kuivausta sillankaiteessa. Mustekalat ripustaneet mummut naureskelivat omituiselle weegukille (waeguk-in 외국인 , ulkomaalainen) joka kuvaa heidän kalankuivaustaan...

Tai että baarissa ollessasi vieruspöydän seurue viettää syntymäpäiviä mukanaan tuoman kakun kera (kakku AINA leipomosta) ja syntymäpäiväsankari tuo sinullekin ison palan kakkua (tämä on tapahtunut yhteensä neljä kertaa), vaikka istut aivan eri seurueessa ja ette ole koskaan aikaisemmin tavanneetkaan. Tai että kuntosalilla pukuhuoneessa kaikki muut tepastelevat ilkosillaan ympäriinsä ilman mitään kiirettä pukea alusvaatteita päälleen. Koko kroppa rasvataan huolellisesti ja moneen kertaan, sitten kuivataan hiukset (ja muukin karvoitus) ja meikataan, ja vasta sitten aletaan pukeutua. Tai että kun tapaat uusia tai vanhojakin tuttuja, kaikkia muita kätellään paitsi sinua (koska olet nainen). 

Korealaisia tapoja ja kulttuuria valottavan Culture shock, a survival guide to customs and etiquette -kirjan lopussa on hyvä kokoelma "do and don´t" -tyyliin, eli mitä tulisi muistaa ja mitä välttää korealaisten kanssa. Tässä vielä muutama otos: 


Muista:
- korealaiset osoittavat huomiota lapsille koskettamalla. Siis myös muiden lapsille kuin omilleen.
- status on tärkeä. Puhuttele ihmisiä heidän titteleillään (esimerkiksi kielikurssilla nimitämme opettajaamme aina sonseng-nim (선생님), jossa nim-pääte osoittaa korkeampaa statusta ja täten kunnioitusta opettajaa kohtaan)
- korkeasti koulutettuja ihmisiä tulee kunnioittaa ja heidän mielipiteitään kuunnella ja arvostaa (päteeköhän tämä minuunkin, kun ei täällä kukaan tiedä tai kysele minun koulutustaustaani...?)
- kumarra ja tervehdi työkavereitasi joka päivä nähdessäsi heidät aamulla ensimmäistä kertaa
- "kyllä" ei todellakaan aina tarkoita kyllä.
- vie tuliaisia aina mennessäsi kylään. Sopivia viemisiä ovat esimerkiksi kukat, hedelmät ja kakut, myös alkoholi (erityisesti tuontitavara, kuten viski ja viini) on arvostettu lahja
- valmistaudu siihen, että sinua pyydetään laulamaan illanistujaisissa (voi ei!)
- päivällisen maksaa aina yksi henkilö, laskua ei jaeta. Jos itse kutsut vieraita päivälliselle, vieraat saattavat tarjoutua useita kertoja maksamaan aterian, ja tuolloin täytyy pitää tiukasti kiinni siitä, että sinä (eli kutsuja) maksat.

Vältä:
- älä näytä hermostumista muiden nähden, tai menetät kasvosi
- älä kritisoi, ainakaan Koreaa tai korealaisia
- älä kirjoita kenenkään nimeä punaisella kynällä. Punaista käytetään ainoastaan kuolleista kirjoitettaessa.
- älä heitä riisiä pois. Riisi on korealaisen ruokavalion tukipilari, joten sen poisheittäminen kuvastaa ruoan tuhlausta ja huonoa onnea.
- älä niistä ruokapöydässä. Sen sijaan maiskuttaminen, ryystäminen, toisinaan jopa ruoka suussa puhuminen ja röyhtäily ovat ihan ok. 

Mutta kaikista näistä säännöksistä ja tavoista huolimatta ulkomaalaiset saavat lähes mitä tahansa anteeksi, sillä täällä ei oleteta ulkkareiden osaavan ja tuntevan kaikkia paikallisia tapoja. Toki annat kuitenkin itsestäsi hyvän vaikutelman ymmärtämällä korealaisia tapoja ja noudattamalla etikettiä niin hyvin, kuin satut sen muistamaan!

8 kommenttia:

  1. Tämänkaltaisten postausten takia luen ulkomailla asuvien suomalaisten blogeja, hetkeksi tulee tunne kuin asuisi itsekin jossakin muualla kuin tylsässä kotisuomessa!

    Vähän kuin ikkuna muualle maailmaan erikoisten ja jännittävien ihmisten pariin avautuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä pitäisi vain muistaa kirjata useammin ylös, sillä muutamassa kuukaudessa sitä tottuu hassuimpiinkin tapoihin niin tyystin, ettei niitä osaa mainita enää edes kysyttäessä. Ja kuitenkin juuri niistä pienistä eroavaisuuksista se arkipäivien hauskuus ja jännitys revitään!

      Poista
  2. Koreassa ja Turkissa on selvästi yhtymäkohtia. Ehkä täällä on siksi niin paljon korealaisia? Täällä ei onneksi tarvi kumartaa:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ehkä siinä on selitys, miksi jokaisen korealaisen unelmalomakohde tuntuu olevan Turkki; se on sopivasti eksoottinen, muttei liian :D

      Poista
  3. Ihan samaa tulin kommentoimaan kun Mine, paljon on yhtalaisyyksia juu. Turkki ja Koreahan ovat ystavyysmaita keskenaan, turkkilaisia joukkoja lahetettiin 50-l. Korean sotaan ja juurtanee juurensa tasta. Turkkilaiset puhuvat Koreasta aina hyvin positiiviseen savyyn.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, tuo selittääkin sitten paljon!

      Poista
  4. Nostan hattua teille kaikille, jotka asutte ympäristöissä joissa on paljon vieraalta tuntuvia sääntöjä. Hyvä tietysti, että ulkomaalaisille annetaan virheet anteeksi, mutta itse varmaan olisin pitkään nolona pienistäkin mokista! Onhan täällä Belizessäkin erikoisuutensa, mutta aika helppoa täällä on kuitenkin olla ja elää kun yleiset käyttäytymisnormit eivät niin kovasti eroa niistä mihin olen itse kasvanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korealaiset ovat onneksi hyvin positiivista porukkaa siinä mielessä, että heillehän toisen ihmisen tunteiden huomioonottaminen ja hyvän fiiliksen vaaliminen on äärettömän tärkeää. Sen vuoksi voit tehdä periaatteessa minkä pikkumokan tahansa, niin sitä ei taatusti sinulle huomauteta eikä pyöritellä silmiä. Pahinta, mikä korealainen voisi varmaankin tehdä, on pahoittaa toisen mieli arvostelulla tai kritiikillä.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...