sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Kielioppia, kukkia ja mehiläisiä

Korean kieliopinnot etenevät hurjaa vauhtia. Tai lähinnä kurssilla edetään hurjaa vauhtia, kun itse poljen enemmän tai vähemmän paikallaan oppimisen kanssa. Ryhmämme kokoonpano vaihtelee lähes viikottain, sillä ovesta tupsahtaa sisään jatkuvasti uusia oppilaita, joiden kielitaito on ainakin puhutun kielen osalta varsin hyvällä ja sujuvalla tasolla. Opettaja yrittää kuitenkin kiitettävästi huomioida jokaisen oppilaan tarpeet ja rohkaisee sekä kannustaa meitä hieman vähemmälläkin kielitaidolla varustettuja (eli minua). 

Viime aikoina ryhmä on muodostunut itseni, eli ryhmän ainoan ei-aasialaisen lisäksi kahdesta filippiiniläisestä, kahdesta kiinalaisesta sekä neljästä vietnamilaisesta. Ainoastaan filippiiniläiset puhuvat muutaman sanan englantia, ja heidän kanssaan saan toisinaan jonkinlaista keskustelua aikaiseksi. Kiinalaiset ja vietnamilaiset sen sijaan kommunikoivat minulle koreaksi, josta ymmärrän suurin piirtein yhtä paljon kuin heidän omista äidinkielistään. Yhteisen kielen puutteesta huolimatta olen suorastaan liikuttunut erityisesti vietnamilaisten ystävällisyydestä ja sympaattisesta olemuksesta. Palatessani Suomi-reissun aiheuttaman viikon tauon jälkeen oppitunneille sekä Roban että Tui ilahtuivat silmin nähden paluustani ja tervehtivät minua lämpimästi korean kielellä. Olisin toki mielelläni kertonut heille matkastani ja suomalaisesta keväästä ("Siellä oli vielä lunta. Ja järvikin oli jäässä!"), mutta kielimuuri on vielä toistaiseksi ylitsepääsemätön. 

Kielikurssin sisältö kulkee tätä nykyä lähinnä sanakokeiden ja satunnaisten kielioppiasioiden parissa. Sanaston kanssa olen jo kokenut suuria vaikeuksia, sillä läheskään kaikkia tunnilla tai oppikirjassa olevia sanoja ei missään vaiheessa käännetä englanniksi. Viime viikolla otin siis eng-kor-eng -sanakirjan kauniiseen käteen ja aloin käännöspuuhiin. Homma osoittautuikin astetta vaikeammaksi, sillä korealaisten aakkosten järjestys on vähintäänkin seikkaperäinen ja lopulta suurin osa ajasta kului pelkästään korelaisen sanan etsimiseen sanakirjasta. Hitaasti mutta varmasti sain kuitenkin kymmenkunta uutta sanaa kirjattua sekä suomen että korean kielellä. Luulenpa, että tässä puuhassa kärsivällisyys kehittyy vielä kielitaitoakin enemmän.

Sanaston ja kieliopin lisäksi kurssiin sisältyy myös hieman yllättävämpääkin sisältöä. Erään maanantaisen oppitunnin päätteeksi opettajamme kertoi seuraavan päivän tunnin alkavan kymmenen minuuttia normaalia myöhemmin ja eri luokkahuoneessa kuin tavallisesti. Ilmoitusta seurasi lisää koreankielistä puhetta, jolloin viimeistään tipuin kärryiltä, ja opettajan havaitessa kulmakarvojeni kohottelun hän yritti selittää asiaa minulle englanniksi: "pregnant, pregnant" ja samalla hän viittoili vatsan kohdalle isoa kumpua. Ihmettelin, että kuka on raskaana ja miten se meidän oppitunteihin liittyy, mutta päättelin lopulta, että tärkeintä on varmaankin vain tulla seuraavana päivänä paikalle oikeaan aikaan ja paikkaan. Ja totta tosiaan, tiistaina sitten kokoonnuimme sekä alkeis- että jatkokurssin voimin suurempaan luokkahuoneeseen kuuntelemaan korealaisen terveydenhoitajan (?) esitelmää sukupuolivalistuksesta, raskaudenehkäisystä sekä erilaisista sukupuolitaudeista (jaa että mistä tiedän? no siitä, että esitelmä kerrottiin kuvien kera!). Koko setti kesti noin tunnin ja sisälsi siis powerpoint-slideshow'n lisäksi pelkästään koreankielisen esitelmän. Kuuntelemassa oli noin kolmisenkymmentä aikuista naista, joista suuri osa on perheenäitejä ja muutama odottaa parhaillaankin vauvaa. Pari vauvaakin oli luennolla mukana. Kyllä siinä jossain vaiheessa juolahti mieleen, että onkohan nyt kuitenkin jo hieman liian myöhäistä kertoa meille, 25-40 -vuotiaille naisille siitä, miten raskaaksi tullaan, miten sitä voidaan ehkäistä ja neuvottiinpa vielä kaupan päälle mm. kuukautissuojien käyttöäkin. Itse ymmärsin tunnin luennosta kolme sanaa: raskaana (임신), klamydia (클라미디아, lausutaan siis samalla tavalla kuin suomeksi tai englanniksikin) sekä spandex (스판덱스, en tiedä miten tämä liittyi aihepiiriin, mutta slideshow'ssa näkyi samaan aikaan hölkkäävä nainen tiukoissa trikoissa). Tunnin valistuksen jälkeen palasimme takaisin normaalin oppitunnin pariin, sanakokeiden ja kieliopin kiehtovaan maailmaan. 

Kielikurssi on joka tapauksessa muuttanut oman Korea-arkeni vähintäänkin sataprosenttisesti tuoden paljon sisältöä, haastetta ja mielenkiintoa viikkorutiineihini. Oppiminen on vaikeaa ja hidasta, mutta hyvänä puolena oppeja voi testata käytännössä joka päivä mitä erilaisimmissa tilanteissa. Myös lukunopeus on parantunut jo huomattavasti, ja miehen kanssa olemmekin kuin kaksi 7-vuotiasta, jotka ovat juuri oppineet lukemaan ja kaupan kanssalla lukevat kovaan ääneen "kon-doo-mi". Kaupungilla kulkiessamme hoemme siis jokaisen näkemämme sanan ääneen, tietämättä aina mitä se tarkoittaa tai onko sellaista välttämättä sopivaa huudella muiden kuullen. Mutta tärkeintähän on se oppimisen ilo!

Lämpöiset ilmat ovat taas tällä viikolla hellineet Gangneungia ja toive kevään lopullisesta saapumisesta alkaa kyteä rinnassa. Lämpöasteita oli viikonloppuna jo kaksikymmentä, mutta tuuli puhalsi tarmokkaasti kirsikankukkia irti puiden oksista. Gangneungissa vietettiin loppuviikon ajan kirsikankukkafestivaaleja (경포대 벚꽃축제) ja Gyeongpo-järven ympäristö olikin tungokseen saakka täynnä korealaisia turisteja. Järven ympäri kulkeva, noin neljän kilometrin mittainen ulkoilupolku oli kokonaan kirsikankukkien peitossa ja reitin varrelle oli pystytetty myös erilaisia ruoka- ja kaupustelutelttoja kunnon markkinatunnelman merkeissä. Kirsikankukkafestarit ovat erittäin suosittuja eri puolilla Koreaa, ja pelkästään huhtikuun aikana festivaaleja järjestetään ainakin viidessä eri kaupungissa.



Naksuständi. Kaupungilla on useita pikkuisia popkornikauppoja, jotka ovat lattiasta kattoon täynnä pelkkiä popkornisäkkejä sekä muita naksuja. Mikropopparit eivät siis ole kovin suosittuja täällä päin.

Valintoja, valintoja... ottaako toukkia vai hattaraa makeannälkään? Toukat ovat lasten suosiossa tasaisesti jäätelön ja hattaran kanssa, mutta oma makumieltymykseni kallistuu kyllä hattaran (tai ihan minkä tahansa) puoleen toukkien sijaan. Toukkapadoista leviää lähiympäristöön myös tunnistettavan imelä tuoksu, joka aiheuttaa spontaanit inhon väreet selkäpiissä...

Kanavarras. Valittavana oli kastike kolmesta eri vaihtoehdosta. Valinta osui tottakai tuliseen, ihan tietoisesti kylläkin, mutta sitä emme tajunneet, että tällä kertaa tulinen oli todella nimensä veroinen. Miehen sanoja lainatakseni "niin tulista, että pää räjähtää". Että terveisiä vaan sillekin Aamulehden toimittajalle, joka korealaisesta ruoasta kirjoittaessaan kertoi, miten paikalliset ruoat ovat "mausteisia, mutteivät tulisia". Not.






6 kommenttia:

  1. Puistattaa nuo toukat. Tai se tietoisuus, että joku oikeasti haluaa ostaa ja syödä niitä. Mutta makuasioista ei kannata kiistellä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ihmetyttää, että ne ovat täällä tosiaan ensisijaisesta lasten suurta herkkua. Meillä oli aikanaan karkkipäivä lauantaisin, mahtaako täällä olla sitten "toukkapäivä"..?

      Poista
  2. On hämmentävää ja ihanaa miten ilman yhteistä kieltäkin voi ilmaista sympatiaa ja ystävällisyyttä. Ja toisaalta sitten toki myös antipatiaa! Olen huomannut saman Italiassa silloin kun en vielä itse kieltä ollenkaan hallinnut.

    Toukista tuli mieleeni, että useampi vuosi sitten Vietnamissa saimme tilaamamme liharuuan joukossa lautasella myös kuolleen torakan. Söimme ravintolan terassilla ja olimme jokseenkin ainoat asiakkaat, joten saatoimme heittää torakan huomaamatta yli terassin laidan ympärillä kimaltelevaan järveen. Nyt tuli kuitenkin mieleeni, että olikohan torakka sittenkään lautasella vahingossa? Ehkä se olikin lisäherkku? En tiedä onko Vietnamissakin tapana herkutella erilaisilla ötököillä... Minkäänlaiset hyönteiset tai muut ötökät eivät tosiaan minunkaan juttuni, mutta voin kuvitella, että ne oikeasti saattavat maistua hyviltäkin. Tottumuskysymys kai tuokin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se torakka munkin lautaselta lentäis "vahingossa" lattialle/mereen/roskiin, oli sitten tarkoituksella tai ei!

      Poista
  3. Meillä aikoinaan ollut afrikkalainen kääpiösiili piti todella noista kuivatuista toukista. Niitä ostettiin tölkeittäin eläinkaupasta. Meni kyllä hyvät herkut sivu suun, kun en itse tajunnut maistaa niitä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, olisitte sitten voineet herkutella siilin kanssa yhdessä :) Nam!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...