sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Lounaasta liukuvasti päivälliseen

Kerroin aikaisemmin ruokablogin puolella (täällävierailustamme korealaisen ystäväperheen luona sunnuntailounaalla. Tänään oli vastavierailun aika, ja heräsimmekin miehen kanssa aamulla siivoamaan, puunaamaan ja kokkaamaan arvokkaita vieraitamme varten. Ruokalista oli tarkkaan ja huolella harkittu, sillä tarkoituksenamme oli tarjota lähinnä suomalaista ruokaa. Listalla oli muutamia spesiaaliherkkuja, mutta myös tuikitavallista suomalaista apetta, jotta makujen kirjo olisi mahdollisimman kattava. Toki tarjottavia laatiessa piti ottaa myös huomioon perheen kaksi pientä lasta, joten pöytään oli hankittava myös jotain täkäläisten lasten makuun sopivaa. Normaalistihan korealaiset lapset pärjäävät riisillä, mutta me emme moista riskiä uskaltaneet ottaa, sillä emme omista riisikeitintä, emmekä todellakaan tohtineet alkaa keittää riisiä ihan "vapaalla kädellä", kun korealaiset ovat riisistään niin uskomattoman tarkkoja.

Odotetut vieraat saapuivat vihdoin iltapäivällä tuliaisten kera; saimme laatikollisen korealaisia perinteisiä riisimakeisia / -kakkuja. Paketissa oli muffinin muotoisia, perinteisempiä neliömäisiä (palasaippuan näköisiä) sekä erikoisempia, käsin muovailtuja pötkylöitä. Riisikakut tehdään riisimassasta keittämällä ja sekaan saatetaan laittaa mm. pähkinöitä, bataattia tai vaikkapa yrttejä. Lisäksi saimme ihanan yrttiruukun kasveineen sekä perheen 5-vuotiaan tekemän taulun, jossa kukkia, kaloja ja perhosia paperista origami-tyyliin taiteltuna. 

Riisikakkuja. Myös minikokoinen kuivakakkumalli sekä muffinssi ovat pelkkää riisitaikinaa

Erilaisilla yrteillä maustettu riisikakkku. Sisällä mantelinmakuista, jauhomaista täytettä (ei hajuakaan, mitä se oli)

Paperintaittelutaidetta

Ja mitä siihen tarkkaan harkittuun ruokalistaan sitten kuuluikaan...
- karjalanpiirakoita
- hirvenlihasäilykettä
- savumuikkuja (myös säilykkeenä)
- leipäjuustoa
- puolukka-karpalohyytelöä
- ruisleipää ("lähiruokaa" kotiseudulta, terveisiä vain Jokimyllyn leipurille!)
- gin-katajanmarjagraavattua lohta
- perunamuusia
- lihapullia
- suppilovahverokastiketta (kiitokset anopille!)
- vihreää salaattia tomaatilla ja mandariinilla
- Fazerin parhaat -suklaakonvehteja 
- kauralastuja
- koskenkorvasnapsit
- lonkeroa (normaali ja karpalo)

Lisäksi ruokapöytään hankittiin varmuuden vuoksi myös kimchiä, säilöttyjä ketnip-lehtiä sekä friteerattua kanaa, sillä emme halunneet vieraidemme joutuvan kärsimään nälästä siinä tapauksessa, että suomalainen ruoka ei maistuisikaan. Ja palan painikkeena kului myös  punaviiniä, sojua ja olutta, sillä korealaiseen ruokailuun kuuluu lähes erottamattomasti sojun nauttiminen.

Ja voi mikä helpotus, kun ruoka sitten maistuikin! Suurinta suosiota nauttivat odotetusti karjalanpiirakat ("no kun niissä on riisiä"), kauralastut, savumuikut sekä lihapullat sienikastikkeineen. Myös lohi ja ruisleipä olivat kovaa valuuttaa. Vieraat maistoivat ennakkoluulottomasti kaikkea, eivätkä ainakaan myöntäneet minkään olevan liian erikoista omaan makuunsa. 

Pöytään katettiin haarukan ja veitsen lisäksi myös puikot, ja olikin hauska huomata, miten itsekin tuli tartuttua useammin syömäpuikkoihin kuin haarukkaan... tosin perunamuusin söin itse kyllä haarukalla; rajansa sillä puikottelullakin.

Vastavetona tyypillisille ruokakuville (joita ottaessa ruoka yleensä jäähtyy syömäkelvottomaksi ja valaistusta vaaliessa menee ikä ja terveys) päätinkin ottaa pelkän "after"-kuvan. Eli tältä näytti meidän pöytä, kun ruokailua oli takana reilut viisi tuntia. Tauotta. 

Etukäteen psyykkasin itseäni korelaiseen ruokailutapaan, eli missään vaiheessa astioita ja ruokia ei kerätä pöydästä pois, vaan kaikki ruoat pidetään tarjolla vierailun loppuun asti ja jälkiruoka vain lisätään joukkoon jossain vaiheessa. Pöydän täyttyessä äärimmilleen ruokakulhoista, lautasista ja laseista oli välillä istuttava käsien päällä, jotta maltoin pitää ne kurissa ja antaa lautasten kerääntyä, mutta lopulta ajatukseen jotenkin tottuikin. Kun lounaamme alkoikin venyä päivälliseksi ja kello lähestyä kuutta, huomasin helpotuksekseni, että suomalainen ruoka oli uponnut vieraisiimme varsin hyvin. Sunnuntai kului leppoisasti ja lapsetkin jaksoivat viihtyä tuntikausia pelkkien piirrettyjen sekä kaapin päältä löytyneen vuvuzelan voimin. Vieraiden lähdettyä huokasimme miehen kanssa syvään ja totesimme, että tällaisia sunnuntaita pitäisi viettää useammin!

10 kommenttia:

  1. Kuulostaapa hauskalta (ja herkulliselta)! Pitäisipäs ottaa tuollaiset iltapäivään venyvät lounastreffit kavereitten kaa tavaksi myös täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin suositella lämpimästi :) Yksi parhaista puolista oli se, että sain miehenkin osallistumaan siivoamiseen melkein kuin itsestään!

      Poista
  2. En ymmärrä, miten en ole tänne aiemmin löytänyt. Onneksi löysin nyt Petran kautta. Aivan ihana blogi sinulla! Täytyy tulla lueskelemaan paremmalla ajalla kaikki juttusi. :-)

    VastaaPoista
  3. Onni on onnistuneet ruokakutsut. Täälläkin niiden eteen nähdään paljon vaivaa ja kyllä se on palkitsevaa, kun näkee ruoan maistuvan ja huomaa, että kenelläkään ei ole kiire pois pöydästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä meitä etukäteen jännitti aika paljon, mutta onneksi kaikki näytti maistuvan hyvin. Tosin tällainen viiden tunnin lounas ei ehkä oo mikään painonvartijan unelma, heh...

      Poista
  4. Kuulostaa tosi kivalta, ruoka on mun mielesta jollakin tapaa yhdistava tekija kulttuurien valilla, sen aaressa on helppo tutustua ja juttua riittaa ainakin ruuasta. Hienoa etta maistui vieraille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruoka ja yhdessä syöminen on kyllä mukavaa. Etenkin silloin, kun seurana on niinkin ennakkoluulotonta ja nirsoilematonta (onko tuo edes oikea sana?) porukkaa kuin meidän vieraamme. Jopa 5-vuotias halusi maistaa vähän kaikkea, aina ruisleivästä muikkuihin!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...