sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Pelimiehet piknikillä

Lauantaina osallistuimme miehen työpaikan virkistyspäivään Donghaessa. Ohjelmassa oli pelejä, syömistä, pelejä, syömistä, pelejä ja syömistä sekä aika paljon myös juomista. Vaimotkin olivat tervetulleita, joten aamulla vedin tuulihousut jalkaan ja suuntasimme kohti puistoa aamuyhdeksältä. Tosin paikalle saapuessani huomasin olevani ainoa puolison ominaisuudessa saapunut, ja paikalla olikin noin kolmekymmentä miestä sekä tehtaan ainoa naispuolinen työntekijä ja minä. 

Muffineja ja raakaa mustekalaa, mikä ennakkoluuloton yhdistelmä!

Kylmäarkusta löytyi milloin mitäkin, enimmäkseen virvoitusjuomia, olutta, sojua ja välillä myös vesimeloneja

Päivän aikana oli tarkoitus pelata neljää eri peliä: korealaista verkkojalkapalloa, sulkajalkapalloa pomputtelukisana, lentopalloa sekä tynnyrijalkapalloa. Miehistö jaettiin neljään eri joukkueeseen, joskin pelaajat vaihtelivat joukkueissa aina sen mukaan, kuka ehti, jaksoi ja pystyi kulloinkin pelaamaan. Ja jotta panokset olisivat riittävän houkuttelevat, valittiin joukosta vielä päivän päätteeksi MVP eli most valuable player (paras pelaaja), suosituin pelaaja sekä symppispelaaja ja kunkin kategorian voittajalle oli luvassa muutamien kymmenien eurojen arvoiset lahjakortit. 

Taidonnäyte verkkojalkapallon otteista. Peli oli ikään kuin lentopallon ja jalkapallon yhdistelmä: kolme kosketusta per puoli, pallo pitää saada verkon yli ja pallo saa pompata maassa välillä. 

Sulkajalkapallon peliväline

Iän tuomaa kokemusta pomputtelukisassa

Ihan lyhyestä pelituokiosta ei suinkaan ollut kyse, vaan pelit alkoivat verkkojalkapallon merkeissä aamulla puoli kymmeneltä ja päättyivät lopulta jalkapallon rankkarikisaan iltapäiväviiden aikoihin. Koko päivä pelattiin ilman suurempia taukoja, joskin neljästä joukkueesta kulloinkin aina kaksi pelasi keskenään kahden joukkueen nauttiessa auringosta, ruuasta ja juomasta. 

Ja ruokaa olikin varattu käsittämätön määrä! Heti aamuyhdeksältä aloitettiin friteeratulla kanalla, mustekalalla, muffineilla, mansikoilla ja omenoilla sekä tietysti aamuoluella, kuten ilmeisesti asiaan kuului. Aamupalaa jatkettiin jouhevasti koko aamupäivän ajan, kunnes noin yhdentoista maissa laitettiin lihat grilliin ja panchanit pöytään, eli laatikoittain grillilihaa, useita annoksia valmispaketeissa olevaa sianpotkaa, normaalit kimchit, pinaatit, levät ja lisäksi vielä sämpylöitä. Ja juuri nauttiessamme grillin herkuista talouspäällikkö tulikin ystävällisesti kertomaan, että pikapuoliin aletaan sitten syömään. Siis lounasta, eli kanakeittoa. Joten grillauksen lomassa pöytään katettiin kanakeitot, riisit, lisää panchaneita ja jälkiruoaksi mansikoita sekä vesimelonia. Ja kun lounas oli ohi, pöytään ilmeistyivät mustekalat, raa'at kalat, korealaiset melonit, sipsipussit ja ja ja.... Ruokailu ei loppunut missään vaiheessa. Itse onneksi osasin irtautua pöydän äärestä ennen kuin halkesin. 


Grillimestari työssään

Perheen pienimmätkin osallistuivat lounaalle

Pelailut sujuivat koko päivän riemukkaissa merkeissä ja jokainen työntekijä osallistui peleihin kiitettävällä aktiivisuudella runsaasta sojutarjoilusta huolimatta. Pienen maanittelun jälkeen miehet saivat myös blogistin houkuteltua pelaamaan, ja lopulta takaraivossa piilevä kilpailuvietti veikin täysin mukanaan. Pelaaminen oli todella hauskaa, rentoa ja leikkimielistä ja joukkueet yllättävän tasavertaisia keskenään.  

Päivän mittaan paikalle ilmestyi työntekijöiden perheitä sekä firman yhteistyökumppaneita, jotka hekin osallistuivat yllättävän aktiivisesti pelailuihin. Muita naisia ei tosin kentällä juuri nähty, ainoastaan yhdessä lentopallopelissä taisi lisäkseni olla toinenkin naispuoleinen pelaaja mukana.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä...

Lentopallopelit alkamassa

Pikkunälän yllättäessä voit ottaa lonkeron!

Aurinko lämmitti mukavasti pitkin päivää ja iltapäivällä alkoikin olla jo lähes teepaitakeli. Itse sain ainakin auringonpaistetta osakseni ja miehenkin nenä alkoi iltaa kohti punoittaa, eikä se ilmeisesti johtunut (pelkästään) juomatarjoilusta. Viiden jälkeen oli aika siivota piknikpaikka, pinota pöydät ja tuolit kasaan ja julistaa päivän voittajajoukkue sekä pelaajapalkinnot. Yllätys olikin melkoinen, kun itse blogisti valittiin päivän suosituimmaksi pelaajaksi! Ilmeisesti siis kova into korvasi puuttuvat pelitaidot ja täten sain lahjakortin kotiin viemisiksi. 

Tuloslaskenta käynnissä

Pelailujen jälkeen iltaa jatkettiin vielä possugrilli-illalliselle, josta suuri osa porukaa lähti jatkamaan karaokeen ja todennäköisesti kolmansille ja neljänsillekin jatkoille. Miehen kanssa kuitenkin päätimme säästää työkavereiden korvia ja lähdimme ajelemaan kotia kohti. Kyllä yksi karaoke viikossa saa riittää!

9 kommenttia:

  1. Siellä osataan sentään tankata syötävääkin ihan kiitettävästi :D
    Ettei ihan läträämiseksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan miehen kanssa ihmetelty, että miten näillä syömistavoilla ja ennenkaikkea -määrillä täällä ei ole ollenkaan ylipainoisia.. Mutta korealainen tapa on närppiä jatkuvasti jotain. Varsinainen ruokailu kestää tuntikausia, jona aikana aina kerran parissa minuutissa napataan jotain suuhun. Sen sijaan juomat kyllä menevät kurkusta alas sitäkin nopeammin :) Mutta yllättävän virkeänä porukka pysyi koko päivän ajan eikä juuri kukaan joutunut peleistä laistamaan ainakaan sojun juomisen vuoksi!

      Poista
    2. Käypäs poimimassa blogistani matkaasi...jotain... :)

      Poista
  2. Onhan siinä ollut ruoka ja lonkero poikineen:). Minä pysyisin siellä varmaan laihana, kun en söisi noista eväistä mitään? Raaka kala ja lonkerot on nimittäin ei käy-listallani.

    Onko siellä alkoholiongelmaisia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta vesimelonia, mansikkaa ja korean melonia kyllä voi syödä "lonkeroallergisetkin", ja lounaalla tarjoiltu kanakeitto oli myös todella herkullista. Tosin kyllähän niillä eväillä kieltämättä hoikkana varmaan pysyisikin :)
      Alkoholiongelmaisista en oikein osaa sanoa; varmasti on niitä, joilla juominen on ongelma, ihan kuin muuallakin, mutta esim. kaduilla ei oikeastaan näy alkoholisteja eikä se muutenkaan katukuvassa mitenkään ilmene. Ehkä se pysyy sitten enemmän neljän seinän sisällä? Toisaalta, normaalina ravintolailtana näkee kuitenkin lähes joka kerta juopuneita, kun soju kuuluu niin olennaisesti ruokailuun. Viimeksi tänään ihmettelimme ravintolassa sunnuntai-illallistavaa perhettä (pariskunta ja kaksi pientä lasta), joilla ihan luontevasti sojupullo pöydässä. Täytyy myöntää, että se kyllä hieman kummastutti.

      Poista
  3. Onnea suosituimman pelaajan tittelista! Kylla teilla on ollut ruokajuhlan tuntua jo ilmassa noilla evailla, siella ei siis ruuasta ja tarjoiluista kitsastella, mina varmaan viihtyisin siella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärtääkseni korealaisille yksi pahimmista mokista olisi se, jos ruoka loppuisi juhlissa. Sen olen kyllä huomannut, ainakin näissä työpaikan pippaloissa! Minulle se vaan aiheuttaa ihan ylitsepääsemättömiä ongelmia, kun kasvatuksen mukaisesti lautanen syödään tyhjäksi ja omien tapojen mukaan mitään ei koskaan heitetä pois. Se ei oikein yhdisty hyvin tämän paikallisen tavan kanssa, ja mulla onkin aina kauhee tuska siitä, että hyvät ruuat heitetään hukkaan...

      Poista
  4. Kiva ja mielenkiinoinen blogi!

    Terveiset Budapestista (tai tällä hetkellä Piranista!)
    Tibs

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos terveisistä ja tervetuloa mukaan blogin lukijaksi!! :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...