torstai 25. huhtikuuta 2013

Sisäelintaivas

Alkuun heti varoituksen sananen: postaus sisältää paljon kuvia, joten vannoutuneimmat kasvissyöjät jatkakoot lukemista omalla vastuulla.

Keskiviikkona pääsimme viimein ystävämme Ericin ylistämään "intestine heaveniin" eli Gangneungin parhaaseen sisäelinravintolaan. Pelon- ja kiinnostuksensekaisin tuntein odotimme illallista, sillä emme oikeastaan tienneet, mihin olimme lupautuneet. Eric johdatti meidät torialueen sivukujalla sijaitsevasta ovesta sisään pikkuiseen keittiön ja huoneen yhdistelmään, jossa oli viisi grillipöytää ja mummo hääräämässä tiskin takana. Rehellisyyden nimissä voin todeta, että omin neuvoin en kyseiseen paikkaan varmasti olisi koskaan eksynyt, ja jos sitten olisinkin, niin todennäköisesti tennarit olisivat kääntyneet kynnyksellä takaisin. Mutta paikka oli kaikessa karuudessaan erittäin sympaattinen ja ilmeisen suosittu vanhemman väestön keskuudessa. Eric kertoikin, että mummun toiveena on pitää ravintola vanhemman väen paikkana, jonne nuorisoa ei liiemmin toivota jo entuudestaan vähäisiä istumapaikkoja viemään. Todellinen underground-meininki, siis!

Maailmalla on jo pitkään näkynyt ravintolatrendi, joka suosii avokeittiöitä ja ruoan valmistuksen seuraamista ravintolan puolelta. Noh, ravintolassamme ainakin pääsimme nauttimaan ruoanlaiton seuraamisesta aivan aitiopaikalta, kun pöytämme sijaitsi käytännössä suoraan keittiössä. Kaikki liha ja sisäelimet olivat erittäin tuoreita ja suoraan teurastajalta tulleita, ja hyvällä mielikuvituksella saattoi melkein kuvitella olevansa teurastamon takahuoneessa.

Ja pöytään istuuduttuamme alkoi grilli lämmetä:

Naudan ohutsuolta. Pitkän pitkä nauhamainen suoli kierrettiin grilliin keräksi, jossa se sai rauhassa kypsyä. Odotimme voimakkaampaa hajua (meitä oli varoitettu), mutta itse en ainakaan huomannut mitään erityistä tuoksahdusta.

Niskaa. Ja sopivasti rasvaa mukana. Kerroin Ericille, että Suomessa harvoin edes löytyy noin rasvaisia lihoja, sillä karja on jalostettu melko rasvattomaan kuntoon, jolloin Eric vaihdatti sen yhden hieman ohuemmalla läskikerroksella kuorrutetun viipaleen vielä mummulla: "Suomalaiset haluavat sitä todella rasvaista, voisiko tämän vielä vaihtaa?"

Elimet odottavat kypsennystä tiskipöydällä

Vähän sipulia mausteeksi...

Mummo hääräsi keittiössä koko illan tauotta. Eric kertoi mummon tulleen selkäleikkauksesta, jonka vuoksi työskentely on hänelle raskasta. Mutta mummo oli aurinkoinen ja ystävällinen ja teki paikan ilmapiiristä erittäin lämminhenkisen. Jos nyt tällaista "teurastamon takahuonetta" voi mitenkään lämminhenkiseksi kutsua...
Keittiömestari työssään.
Illallisen lomassa ehdimme keskustella sekä naapuripöydän pappojen kanssa että Ericin kanssa lähes kaikesta maan ja taivaan välillä. Enimmäkseen ruuasta. Eric kertoi olevansa erittäin iloinen siitä, että maistamme ennakkoluulottomasti kaikkea ja olemme niin innostuneita korealaisesta ruuasta. Hän kertoi itse etsineensä hyvää sisäelinravintolaa Gangneungista pitkään ja olikin tyytyväinen löydettyään mummun keittiön, sillä omien sanojensa mukaan hän ei niinkään pidä lihasta, mutta sisäelimiä hän suorastaan himoitsee. Outo juttu, en osaisi kuvitella kenenkään suomalaisen koskaan sanovan, että "ei mulle tuota pihviä kiitos, en niin välitä lihasta. Mutta ohutsuolta ja mahalaukkua voisin kyllä mielelläni ottaa".

Naapuripöydän papat olivat erityisen kiinnostuneita eksoottisista ruokailijoista ja seurasivat silmä kovana, mitä grilliimme laitettiin. Papoilla itsellään oli ruokana pannullinen tulista sisäelin-sipulisekoitusta, ja räpsäistyäni kuvan herkuista he ystävällisesti toivat meille maistiaiset annoksestaan. 

Pappojen tulinen sisäelin-sipulipannu

Maistiaiset. Yläoikealla röpelöinen pala on mahalaukkua. Rengasmaiset osat olivat ilmeisesti suolta ja vihreät tietenkin purjosipulia. Mahalaukku ei maistunut juuri millekään, tai ei ainakaan niin voimakkaalle, että sitä olisi runsaan chilin alta maistanut. Suutuntuma oli pehmeämpi ja "löysempi" verrattuna suoleen.

Takuulla parempaa kuin pekoni. Omat verisuonet huutavat hoosiannaa jo pelkästään kuvan katsomisesta, mutta oli se ihan oikeasti aika hyvää. Tässä vaiheessa taka-alalla oli menossa jo toinen kappale ohutsuolta, ja grillaus alkoi tuottaa tulosta rapsakkaan näköisenä pintana.

Ennen suolen maistelua piti ottaa vähän rohkaisua. SoMe ei tässä yhteydessä viittaa todellakaan sosiaaliseen mediaan, vaan soju-meksu -yhdistelmään eli snapsilasillinen sojua lasiin ja loput kaljaa.

Ääntä kohti. Söimme todellakin kaksi ohutsuolta, eli ihan varovaisen pienestä maistiaisesta ei ollut kyse. Mies kuvaili kokemusta sanoin "yllättävän hyvää", tarkoittaen siis, että aika paljon pahempaa oli odotettu. Kyllähän sitä söi, vaikka en nyt pihviä kuitenkaan suolistoon vaihtaisi, enkä osaa kuvitella, että mitään varsinaista himoa kyseiseen ruokalajiin kehittäisin. Maussa oli ehkä hieman maksamainen vivahde, ja suolen sisällä ollut tulikuuma, valuva ja vaalea mönjä poltti kieleni joka suupalalla. Itse suoli oli sitkeää, hieman purkkamaista, ja lopulta paras tapa olikin nielaista suolenpätkä suosiolla kokonaisena loputtoman jauhamisen sijaan.

"Jälkiruoka"

Tästä lihasta voin huoletta sanoa, että oli ehdottomasti yksi parhaista lihoista, mitä olen elämässäni maistanut. Täydellistä, pehmeää, mureaa, erinomaisen makuista ja grillissä juuri sopivan mediumiksi (tai jopa medium miinukseksi) kypsynyttä. 

Onhan se kauniin näköistäkin

Muutamien some-lasillisten ja noin kahden tunnin ruokailun jälkeen jatkoimme matkaa iloisena ja tyytyväisenä kohti Ericin Bumpinia. Ja sen jälkeen karaokea laulamaan norebangiin. Ja sitten... Noh, täytyy vain sanoa, että hyväähän se ruoka oli, tosin sisäelimet aiheuttavat näemmä kamalan päänsäryn seuraavalle aamulle....

8 kommenttia:

  1. Apua, minä en olisi selvinnyt tuolla. Inhoan sisäelimiä ja puistattaa jo pelkkä ajatus suolien syömisestä. Sinä olet sitten ennakkoluuloton ja rohkea maistelija. Hyvä sinulle! Vai oliko se hyvä, kun toi päänsäryn tullessaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, ei ne sisäelimet nyt itseänikään varsinaisesti puoleensa vetäneet, mutta haluan olla mahdollisimman ennakkoluuloton, ja kokeilen kaikkea (paitsi sitä koiranlihaa). Se ei kylläkään tarkoita, että kaikkea pystyisin tai haluaisin syödä, mutta yritetään :) Asenne ratkaisee tässäkin! Ja ehkä lieventävänä asianhaarana toimii se, että olen kotoisin maatilalta, joten sisäelinten syöminen ei sinänsä ole ihan uusi juttu, joskin suolta maistoin ekaa kertaa. Mutta muistan kyllä, miten lapsuudessa itsekin kammosin munuaisrisottoa ja maksakastiketta, enimmäkseen kuitenkin nimen ja mielikuvan kuin puhtaasti maun vuoksi.

      Poista
  2. Turkkilaiset tykkaa sisaelimista, se on vahan tottumiskysymys, ennen syötiin ja kaytettiin kaikki ruhoista, nykyisin monelle kelpaa vain pihviliha. Ma tykkaan maksasta ja kaikkea on tullut maistettua mutta sisaelinkeiton ja aivomuhennokset jatan mieluummin valiin, mies taas rakastaa kaikkea sellaista. Monet sisaelinruuat ovat aika terveellisia ja edullisiakin ne olisivat. Vietnamissa söimme monesti vuohiravintolassa, joita oli syrjaseudulla ja siella grillattiin pöydassa kaikkea mahdollista, ihan sairaan hyvaa oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on aika sääli, että monissa ruokakulttuureissa nykyään ei enää käytetä kuin murto-osa isosta ruhosta. Kyllä se aivomuhennos ehkä tiukkaa tekisi, mutta varmasti ainakin yrittäisin maistaa. Jos niitä sisäelinruokiakin söisi "sokkona", eli että luulisi syövänsä jotain tavanomaisempaa, niin varmaan maistuis aika monikin juttu hyvältä, mutta ne ruokien nimet ja mielikuvat niistä ehkä sitten useimmiten aiheuttaa ne vilunväreet.

      Poista
    2. Turkissa on sellainen paikallinen herkku kun kokoreç mika koostuu lahinna suolista, niita grillataan ja tehdaan hakkelusta, joka sitten maustetaan ja sujautetaan leivan valiin niin tai salaatin kera, se on paikallisessa suosiossa ja pikaruokaa, yks paikallinen pikaruokaketjukin on ihan vaan sita herkkua varten ja tosi suosittu, kun vaikka joku sisaelinruoka nain brandataan niin sehan muuttuu heti haisevasta sisaelinruuasta suosituksi myös nuorten keskuudessa.

      Poista
    3. Nimenomaan, kyse on siis markkinoinnista ja mielikuvista!

      Poista
  3. Vähän "väärästä" tarinasta aloitin lukemisen, mutta harpoin tämän tarinan vähän valikoiden :)
    Sitten hyppäsinkin matkaan ja koko ilta meni pipariksi sen suhteen mitä PITI tehdä - muuten meni oikein rattoisasti!!

    Jatkan toiste, nyt lähden antamaan ääneni sinunkin blogillesi :)
    Ei Mine suotta kehunut!

    Ps, ota tuo sanavahvistus pois kommenteista (jos haluat kommentteja...) pliiiiiiiis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa mukaan!
      ps. kiitti vinkistä, en mä huomannutkaan, että se sanavahvistus oli vahingossa jäänyt asetuksiin... Mut nyt se on pois!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...