tiistai 7. toukokuuta 2013

Joskus tekis, toisinaan sitten taas ei...

...nimittäin mieli suomalaista ruokaa. Ja joskus mä teen, toisinaan taas en. Sekä korealaisia että muun maalaisia kielikurssituttujani kiinnostaa aina suunnattomasti, millaista ruokaa teen kotona, korealaista vai suomalaista. Ja millaista on suomalainen ruoka. Onpa meiltä tiedusteltu sitäkin, millaista viiniä Suomessa tehdään ("Pahaa. Sitä kutsutaan kotiviiniksi.") tai millaista riisiä Suomessa kasvaa ("Uncle Ben's -niminen lajike oransseissa paketeissa kasvaa marketin hyllyllä"). Ja vieläpä haluttiin tietää sekin, mitkä ainekset ovat suomalaisen keittiön tulipilarit ("En minä vaan tiedä. Peruna?"). Korealaiset ovat nykyään hyvin ylpeitä omasta ruokakulttuuristaan, joka ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Vielä kymmenisen vuotta sitten korealaiset ajattelivat oman ruokakulttuurinsa olevan vähän vaatimaton, vähän liian erikoinen ja vähän ehkä nolo. Japanilainen ruoka kun vei kaiken maineen ja mammonan. Sitkeän uurastuksen jälkeen korealainen ruokakulttuuri on kuitenkin nostanut päätään myös kansainvälisesti, ja tätä nykyä korealaisia ravintoloita alkaa löytyä niinkin eksoottisista kulinarismin kehdoista kuin Helsingistä. Ja kuten Riina on kertonut, niin myös Pariisista, (jos sitä nyt voi Helsinkiin ravintoloista puhuttaessa verrata...). 


Suomalaisittain tuttuja yrttejä ei juuri korealaisesta marketista löydy. Salaatteja, ruohosipulia sekä pinaattia on saatavilla mielin määrin, mutta persilja, basilika ja sitruunamelissa ovat harvinaisempaa herkkua. Onnistuin kuitenkin löytämään jonkun sortin sitruunabasilikan siemeniä, josta sain jotain kasvamaankin. Vielä kun löytäisi tomaattia ja mozzarellaa...

Vastauksena uteliaisiin kysymyksiin kerron usein, että teen ihan tavallista, "kansainvälistä" ruokaa, kuten pastaa, lihapullia, riisiä ja kanaa ja niin edespäin. Teen toki suomalaista ruokaa, mutta olen säästänyt korealaiset tarkemmilta kuvauksilta; yleensä kerron, että perunaa käytetään Suomessa paljon, sillä se on jotain, mikä on täkäläisillekin tuttua. Saatan myös mainita kokeiluistani korealaisten ruokien parissa, mikä herättää poikkeuksetta paitsi hilpeyttä, myös hyväksyviä ja rohkaisevia kommentteja. Korealaisten mielestä on outoa, mutta hienoa, että joku haluaa opetella tekemään kimchijjigaeta tai vaikkapa bulgogia. 


Korealaisen ruuanlaiton perustat ovat gochujang- ja doengjang -tahnat. Gochujang-tahnassa (punainen) pääraaka-aineeina on käynyt chili, riisi ja soijapavut, mutta se ei siitä huolimatta ole kovinkaan tulista. Tällä kertaa gochujang-tahnan sijasta kuvassa on tosin ssamjang-tahna, joka näyttää samalta ja tehdään gochujangiin perustuen, mutta jota käytetään enemmän sellaisenaan salaatinlehtien ja lihan kanssa. Doengjang-tahna (ruskea) on käymisteitse valmistettua soijapaputahnaa, joka antaa ruualle erikoisen, maanläheisen makumaailman. Sitä käytetään mm. doengjangjjigaen eli korealaisen kaali-kasviskeiton pohjana. Tavallaan kuin fondit tai lihaliemikuutiot Suomessa, siis.

Arkipäivänä ruokalistalla keikkuu kuitenkin hyvin usein lounaalla erilaiset salaatit, munakkaat ja keitot, joita on helppo tehdä yhdelle ruokailijalle miehen syödessä töissä, mutta päivän toinen lämmin ruoka on yleensä mitä tahansa kaalilaatikosta spaghetti bologneseen, lohikeittoon tai lihapulliin ja perunamuusiin. Sian jauhelihaa käytän usein, koska se on ainoa kohtuuhintainen liha, mitä kaupasta on saatavilla (ja se on niin helppo). Kasviksia käytän todella paljon ja yritän pysytellä korealaisissa, sesongin kasviksissa (toisin sanoen niissä, mitä on tarjolla), eli retikkaa, kaalia ja sipulia kuluu erityisen paljon. Perunaa on täällä yleisesti saatavilla, mutta se on todella kallista, samoin kuin porkkana. Kesäkurpitsaa, kurpitsaa, pinaattia ja munakoisoa on myös ilahduttavan usein kaupan tiskillä. 

Peruskorealaisista tuotteista ostan kotiin yleensä tofua ja kimchiä. Nyt olen myös vihdoin (ja osittain olosuhteiden pakosta) onnistunut toteuttamaan jo vuosia yrittämääni kasvisruokien määrän lisäämistä. Suomessa asuessani yritin säännöllisin väliajoin vähentää lihan syöntiä ja kasvattaa kasvisruokien määrää ruokavaliossani siinä yleensä onnistumatta. Lihaa on Suomessa aina saatavilla kohtuullisen edullisesti ja helposti, kun taas kasvisvaihtoehdot olisivat vaatineet jotenkin enemmän vaivaa. Ehkä. Näin oletan, en tosin kokeillut. Nyt kuitenkin teen useimmiten lounaaksi lihattoman vaihtoehdon käyttäen paljon kananmunia, tonnikalaa, tofua ja muita proteiininlähteitä. Myös erilaisia papuja on täällä hyvin saatavilla.

Ja kävihän lopulta myös niin, että kimchi löysi tiensä meidänkin jääkaappiimme. Välttelin kimchin ostoa kaupasta, sillä kukaan korealainen ei koskaan myöntänyt ostavansa omaa kimchiään, vaan se on aina äidin / anopin / siskon tekemää, eikä kaupan kimchit kuulemma ole mistään kotoisin. Koska minun äitini tai anoppini ei tietääkseni kimchiä tee, eikä ainakaan tänne sitä lähetä, niin uskaltauduin kaupan tiskille. Ostan kerralla noin kilon paketin herkkua, ja siitä riittää yleensä ainakin viikoksi. Mies ei nimittäin kimchiä juurikaan kotona syö, kun sitä on päivittäin tarjolla töissäkin. Itse syön kaalimössöä lisukkeena salaatin sijasta, tai saatan tehdä siitä tulista kaalikeittoa tofun kanssa.


Korealaisten lemppariruoka kimchijjigae. Vielä pari kuukautta sitten ihmettelinkin blogissa, miten kaikki korealaiset rakastavat kyseistä ruokaa, ja itse en siitä pitänyt. Mutta mutta, kimchi-addiktio on tehnyt tehtävänsä ja  tätä nykyä minutkin on saatu huijattua kimchijjigaen puolestapuhujiin.

Korealaisillahan on normaalisti oma jääkaappi kimchin säilytystä varten, sillä sen haju on niin voimakas, että edes huolellinen pakkaaminen ei välttämättä estä sitä tunkemasta läpi kaikkiin mahdollisiin ruoka-aineisiin. Meidänkin asunnossamme on erillinen kimchikaappi, mutta säilytän kuitenkin oman pussukkani kolmeen muovipussiin käärittynä vihanneslaatikossa, jossa se toistaiseksi on onnistunut mainiosti. Ja mikä se haju sitten on? Jos laitat silmät kiinni ja kuvittelet seuraavaa, voit päästä aika lähelle: Osta kaupasta purkki hapankaalia, vaikka sitä Rasilaista. Lisää purkkiin yksi kokonainen maustepussukka chilijauhetta sekä viisi valkosipulinkynttä. Laita purkki ikkunalaudalle auringonpaisteeseen ja unohda sinne pariksi viikoksi. Lisää parin viikon kuluttua purkkiin vielä vähän sillinpalasia tai äyriäisiä ja laita vielä viikoksi lämpimään muhimaan. Tämän jälkeen, kun hieman raotat kantta ja vedät keuhkot täyteen purkista leijailevaa tuoksua, ollaan melko lähellä. Mutta se maku...siihen jää koukkuun!


Vasemmalla useampaan pussiin pakattu kimchi, keskellä pussin sisältö ja oikealla se, miltä kimchi näyttää lautasella. Punaista, sotkuista ja tulista.

Lisää korealaisista ruokakokeiluista voit lukea ruokablogin puolelta. Ja vielä muistutuksena, että supersaverin Aasia-blogin äänestysaika päättyy ensi sunnuntaina, joten käykäähän vielä klikkaamassa Jalallakoreasti-blogin puolesta täällä!

2 kommenttia:

  1. Heippa! Löysin aika vasta blogisi ja tänne saakka olen nyt tässä muutaman päivän aikana ehtinyt selata - mielenkiintoista luettavaa! Matkakuume jonnekin päin Aasiaa senkun kasvaa ja erityisesti ruokajutut kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja tervetuloa lukemaan blogia! Tsekkaa myös ruokablogi (linkki tuolla sivun yläreunassa, Pöytä Koreaksi), tästä blogista löytyy enemmän ravintolakokemuksia ja sieltä sitten taas reseptipostauksia.

      Suosittelen lämpimästi Koreaa lomakohteeksi - parhaimmat hiekkaranta-/uintikelit ovat juuri päättymässä, mutta syksy on täällä myös todella kaunis ja ruska vuorilla upea. Talvella onkin sitten jo aika kylmä, että jos aurinkoa haluaa, niin talvista Koreaa ei sen puolesta voi kyllä suositella... :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...