perjantai 10. toukokuuta 2013

Kieli keskellä suuta

Kielikurssi etenee, mutta karttuuko kielitaito? Omaa kehitystä on melko vaikeaa arvioida, etenkin, kun muut kielikurssilla olijat ovat huomattavasti sujuvasanaisempia ja keskustelevat opettajan kanssa milloin mistäkin. Rimpuilen kuitenkin mukana parhaani mukaan ja olen jopa intoutunut opiskelemaan kotioloissakin. Kännykässäni on mainio korea-englanti-käännösohjelma, ja kun vihdoin opin kirjoittamaan kännykälläkin koreaa, on sanojen kääntäminen helpottunut ja nopeutunut huomattavasti perinteisen sanakirjan selaukseen verrattuna.

Viime aikoina Koreassa on puhuttu paljon opetuksen laadusta ja mietitty, miten korealainen koulutus saataisiin vihdoin vertailujen kärkipaikalle (kun nyt kärkipaikkaa näyttää pitävän sitkeästi suomalainen koulutusjärjestelmä). Perinteisesti täkäläiset opetusmetodit ovat perustuneet paljolti ulkoa opettelemiseen sekä nippelitiedon haalimiseen. Opettaja on ollut suuri auktoriteetti, joskin amerikkalaisten opettajien mukaan auktoriteetti toimii ainoastaan korealaisille opettajille; amerikkalaiset kollegat saavat kärsiä kännykkää räpläävistä, ylimielisistä oppilaista saamatta luokkaa kuriin saati hiljaiseksi. 

(Kuva on otettu Hangul mal -yhteisön facebooksivulta)

Koska oma kielikurssimme perustuu vapaaehtoisuuteen, on kurssilaisilla poikkeuksetta hyvä motivaatio ja se näkyy myös opiskelutahdissa. Opettajakaan ei turhia pidättele, ja tälläkin viikolla ohjelmassa oli yhden oppitunnin aikana kahdet sanakokeet. Toisinaan kokeet sujuvat paremmin, toisinaan huonommin, eikä tuloksilla kilpailla muuta kuin oman itsensä kanssa. Mitään arvosanaa ei käsittääkseni kurssista ole tulossa, vaan se joko läpäistään ja edetään seuraavalle kurssille tai jatketaan alkeiden parissa. Mutta kannustavasta ilmapiiristä huolimatta välillä iskee valtava turhautuminen, jota ei varsinaisesti helpota se, että opettajalla on välillä tapana sanakokeita tarkistaessaan nauraa virheilleni tai kertoa ne koko luokalle: "hehheh, Terhillähän on paljon hassuja virheitä". Siinäpä itsetunnolle kohotusta...

Mutta suomalaisella sisulla siitä selvitään. Ja kun välillä tuntuu, että osaamisen taso ei ole edennyt lainkaan, teen mielessäni listaa asioista, joita osaan jo sanoa sujuvalla korean kielellä: osaan ostaa erilaisia hedelmiä tai vihanneksia, kysellä hintaa, tilata ruokaa ja juomaa, kertoa kuka ja mistä olen ja missä asumme tällä hetkellä. Osaan pyytää kahviini sen ihan pienen tilkan maitoa, osaan kertoa, että kaikki suomalaiset pitävät perunaruuista ja osaan pyytää taksikuskia viemään minut kotiin (koreassahan ei käytetä yleisesti tarkkoja osoitteita, vaan haluttu paikka kuvaillaan  esimerkiksi kertomalla lähellä sijaitsevista, tunnetuista paikoista). Osaan kertoa perheestäni ja asunnostani. Osaan kertoa, jos pidän tai en pidä jostain. Osaan päivät, kuukaudet ja joten kuten jopa kellonajat, vaikka ne ilmoitetaankin kaksilla eri numeroilla; tunnit ilmoitetaan perusnumeroilla, kun taas minuutit ilmoitetaan sino-korealaisilla numeroilla. 

(Myös tämä kuva samalta facebook-sivulta)
Ja kun turhautuminen oikein iskee, suunnistan tutun hedelmämiehen kojulle ja laitan kaiken taitoni peliin; "Paljonko maksaa viisi melonia? Ottaisin vielä laatikollisen mansikoita. Kiitos ja näkemiin!" Tuttu myyjä tunnistaa jo ulkomaalaisen, jaksaa kärsivällisesti kuunnella koreankielistä änkytystäni ja tietää, että pidän mansikoista. Hän puhuu selkeästi ja hitaasti, jotta saan selvää loppusummasta. Ja simsalabim; usko omiin koreantaitoihini on taas palautettu!

4 kommenttia:

  1. Mietin tässä korean ääntämystä. Miten vaikeasti se sopii suomalaisee suuhun? Millaiset äänteet ovat siinä vaikeita, vai onko mitään erityisen vaikeaa? Tämmöisiä kysymyksiä sattui tulemaan mieleen eilen katsellessani korealaista leffaa (joka oli aika huono, vaikka yleensä korealaisista leffoista olen pitänyt. Nimeä en enää muista, mutta siinä oli sarjamurhaajasusi. Niinpä, kellojen olisi pitänyt soida ehkä jo etukäteen... ;)).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sopii kyllä aika hyvin. Mahdottomiksi ovat osoittautuneet kaksi eri e-äännettä, joiden välillä en kertakaikkiaan kuule mitään eroa. Myös kaksi eri o:ta, joista toinen on ikään kuin ao ja toinen uo, ovat joskus hankalia erottaa. Mutta esimerkiksi y-vokaali tuntuu huomattavan helpolta mulle verrattuna filippiiniläisiin ja vietnamilaisiin oppilaisiin.
      Sen sijaan tuo englanninkielinen kirjoitusasu sanoille on vähän huono juttu. Tai ainakin mä lausun sen perusteella kyllä väärin. Heti, kun opin lukemaan korealaisia kirjaimia, olen yrittänyt hylätä kokonaan nuo "englanninnokset", jotka mielestäni johtavat ainakin suomalaista tosi tehokkaasi harhaan. Koreaa on todella helppo lukea ja sitä myöden lausua suurinpiirtein sinnepäin, mutta englanninkielisissä käännöksissä joka väliin tungetaan y:tä, e:tä, u:ta ja muuta sekavaa. Siis samaan lopputulokseen ehkä pääsee lukemalla enkunkielistä, mutta suoraan suomeksi on helpompaa. Mikäli siis haluat koreaa joskus opetella, suosittelen lämpimästi opettelemaan heti lukemaan korealaisia kirjaimia ja siitä sitten suoraan korea-suomi-tyylillä!!
      Ai niin, ja korealaisista elokuvista...en ole montaakaan (=yhtään) katsonut loppuun saakka, joten en voi suositella. Kuten veljeni asian ilmaisi: "ihan kuin aasialaiset elokuvat yleensä: aina sataa ja kaikki itkee".

      Poista
  2. Mielestäni olet oppinut paljon ja ainakin itseä nuo oudot kirjaimet jo hirvittävät !
    Puhutteko te molemmat yhtä hyvin Koreaa ? Meillä kävi aikoinaan siten, että Miehen kieli alkoi kuulostamaan nopeammin oikealta kuin omani...tämä tietysti harmitti minua, koska kävin töissä ja hän ei !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on vähän sama juttu, että kun mies käy töissä, hän ei pääse kielikurssille ja sen vuoksi hänen kielitaitonsa ei kehity yhtä nopsasti. Töissä hän kuitenkin käyttää englantia, joten korean opiskelu rajoittuu siihen, mitä itse hänelle koetan opettaa.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...