tiistai 28. toukokuuta 2013

Luolailua Cheongokissa

Sunnuntaina päätimme lähteä verryttelemään vuorikiipeilyn kipeyttämiä lihaksia Donghaessa sijaitsevaan Cheongokin kalkkikiviluolaan. Luola sijaitsee kätevästi aivan Donghaen keskustassa, joten se on suosittu turistikohde ympäri vuoden.

Luolaan mentäessä saimme kypärät matkaan, ja ne osoittautuivatkin varsin tarpeellisiksi molempien kolautellessa päätään toistuvasti kiviseiniin. Luola ulottuu yhteensä 1400 metrin pituuteen (horisontaalisesti), mutta vain osa luolasta on avoinna turisteille. Sisällä on melko helppo kulkea, sillä koko reitti on tehty portaikoista ja kävelysilloista. Osassa luolaa kulkureitti on melko ahdas ja käytävää pitääkin kulkea vähintääkin kumarassa tai jopa kyykyssä, mutta mikäli ahtaammat osiot eivät kiinnosta, voi ne myös kiertää väljempien vesien kautta. Luola on valaistu erivärisillä lampuilla, jotka korostavat kauniisti kivien jännittäviä muotoja. Nähtävillä on yli kaksikymmentä erilaista kivimuodostelmatyyppiä, mukaan luettuna stalaktiitteja, stalagmiitteja sekä kalkkikivipilareita. Lisäksi siellä täällä on pieniä puroja sekä lammikoita, joiden solina luo tunnelmallista taustaääntä (tai aiheuttaa akuutin vessahädän). 

Kuvia oli melko hankala ottaa hyvin vähäisestä valosta johtuen, mutta tässä kokoelma parhaiten onnistuneista otoksista:

Puikkomuodostelmia nousi myös alhaalta ylöspäin

Kalkkikivipylväitä

"Valuvat" kivet muodostivat hauskoja kierteitä ja kangasmaisia laskoksia


Verhomuodostelmia
Luolaston kulkuväylät oli ilmeisesti mitoitettu korealaisille turisteille









Reitin lopussa oli vielä näyttely sisältäen erilaisia poikkileikkauksia. Kuten niin usein korealaisissa museoissa, näyttelyissä ja nähtävyyksissä, niin myös täällä suurin osa teksteistä oli ainoastaan koreaksi. Vain satunnaisia otsikoita tms. oli käännetty myös englanniksi.

Luolailun jälkeen lähdimme Donghaen keskustaan etsimään itsellemme lounaspaikkaa. Pienen kävelylenkin jälkeen päädyimme pikkuruiseen ravintolaan, jossa ravintolasalin virkaa toimitti parin-kolmen pöydän kokoelma olohuoneessa, ja sisään mennessämme mummu ja pappa heräilivät viereisestä huoneesta nokosilta television äärestä. Ruokalistaa tutkailtuamme valitsimme lounaaksi dakdoritangin (닭도리탕), joka on siis kanakeittoa kasvisten kera tulisessa ja makeassa liemessä. Mummun saatua tilauksemme hän kävi vielä herättelemässä torkkuja jatkanutta pappaa, joka hyvin vastentahtoisesti lähti lopulta ulos. Hetken kuluttua pappa palasi mukanaan kaupasta hakemansa kana, joten mummukin pääsi lopulta ruoanlaittoon. 

Etualalla olevat pähkinät oli marinoitu jossakin tahmeassa ja maistuivat makealle.

Tarjolla riisin lisäksi ainakin papuja, pähkinöitä, kimchiä, retikkaa. Lisäksi muita, tuntemattomaksi jääneitä kasviksia katkarapujen ja anjoviksen kera.

Keitossa on makeantulisessa kastikkeessa kiehuneita kananpalasia, perunaa sekä sipulia.

Nälkäinen ruokailija odottaa puikot valmiina asennossa: "ota nyt ne kuvat jo!"
Tämä oli uusi tuttavuus panchanien joukossa. Papuja ja kuivattua anjovista.
Keitto tuotiin pöytään lopulta useiden herkullisten panchaneiden kera, ja itse pääruoka suorastaan räjäytti pankin maullaan. Keiton liemi oli sakeaa, makeaa ja sopivan tulista kanan ollessa pilkottuna suuriksi ja mehukkaiksi paloiksi perunoiden ja sipulin joukkoon. Dakdoritang oli kertakaikkiaan niin maukasta, että resepti lähtee kokeiluun ruokablogin puolelle heti, kun vain saan kaupasta haettua kokonaisen kanan. Nam!!

4 kommenttia:

  1. Oi, luolat ovat todella kiehtovia ja mielekiintoisia paikkoja! :) Kävin Espanjassa muutamassa luolassa ja ne oli kyllä ikimuistoisia retkiä. :) Vivi Vinna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ja tuo on vielä hauskasti ihan keskellä kaupunkia! On täällä ilmeisesti muitakin kalkkikiviluolia lähialueilla, mutta tuo on ollut "to do" -listalla pisimpään.

      Poista
  2. Hienoja kuvia olet saanut vähäisestä valosta huolimatta. Olen käynyt pari kertaa Keski-Ranskassa Padiracin luolassa, jossa liikuttiin osittain veneellä ja osittain kävellen, mutta siellä kuvaaminen oli kiellettyä. Vähän karmi siellä syvyyksissä kuvitella miten kävisi, jos kaikki valot yhtäkkiä sammahtaisivat... :P

    ...ja nyt iski kimchi-himo... :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin oli aika potentiaalinen lepakkoluola, jossei valoja olisi ollut... itse kuvittelin olevani Indiana Jones ja sohivani soihdulla sitten ötököitä siellä jaloista pois :)
      Ja kimchi-himoonhan ei auta muutakuin se kimchi. Kaalia kehiin!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...