maanantai 27. toukokuuta 2013

Puhtaasti korealainen

Tapahtui kielikurssilla: tapasin pari kuukautta sitten kielenopiskelun parissa filippiiniläisen tytön, joka oli noin kuukautta aikaisemmin muuttanut koreaan asumaan aviomiehensä kanssa. Kysyessäni, onko aviomies korealainen, vastasi tyttö ylpeyttä äänessään: "yes, he is korean. Pure korean". Vastaus oli mielestäni yhtä aikaa sekä huvittava että tyrmistyttävä. Vai voisitko itse kuvitella kuulevasi vastaavaa suomalaisista? "Mieheni on puhdasverinen suomalainen" -lausahdus toisi ainakin omaan mieleeni kammottavat kuvat 40-luvun kallonympärysmittauksista sekä muista arjalaisrodun arvioimiseen käytetyistä toimista. 

Mutta "pure korean" tarkoittanee korealaisille paljon muutakin, kuin pelkästään suoraviivaista geeniperimää. Tulee muistaa, että vuosina 1910-1945 korealaiset olivat japanin miehityksen alaisena, ja osana tätä miehitystä japanilaiset pyrkivät tuhoamaan koko korealaisen kulttuuriperimän japanilaistamalla Korean kansalaiset. Korean kielen käyttö oli ankarasti kiellettyä, korealaisten nimet muutettiin japanilaisiksi, uskontoon liittyviä symboleja häväistiin sekä maata otettiin Japanin valtiolle. Kun korealainen kieli ja kulttuuriperimä kuitenkin selvisi kaikesta tästä ja vuosikymmenten saatossa Korea nousi köyhyydestä maailman menestyneiden talousvaltioiden joukkoon, on ymmärrettävää, että omaa taustaa ja perimää vaalitaan aarteen tavoin. Mutta silti jäin miettimään, miltä sanapari puhdasverisistä korealaisista mahtaa tuntua nuoresta filippiiniläisvaimosta; jos perhe ja suku jatkuvasti korostaa korealaisen perimän hienoutta, alentaako se samalla uuden perheenjäsenensä taustan ja perimän vähemmän arvokkaaksi?

Tytöt viettämässä päivää rannalla. Eksoottisen ulkomaalaisen kuvattavana oleminen oli selkeästi mieluisaa puuhaa.

Riina kirjoitti omassa blogissaan ruotsalaisekonomien tutkimuksesta ja Washington Postissa julkaistusta "rasismikartasta". Kyseisessä kartassa Etelä-Korea loistaa varsin punaisena kertoen karua kieltä korealaisten ennakkoasenteista ulkomaalaisia kohtaan. Jäin pohtimaan rasismikysymystä sekä korealaisten asenteita. Kuten jo aikaisemminkin olen blogissa maininnut, on Etelä-Korea väestöltään maailman toiseksi homogeenisin valtio heti pohjoisnaapurinsa jälkeen. Tästä johtuen ulkomaalaisia ei näy etenkään suurten kaupunkien ulkopuolella kovinkaan paljon, mikä osaltaan aiheuttanee kiinnostusta, mutta myös epäluuloja "ulkopuolisia" kohtaan.

Aihepiiri on viime vuosina paljon esillä erityisesti Koreassa asuvien amerikkalaisten opettajien keskuudessa. Tämän videon julkaiseminen aiheutti amerikkalaisissa vastareaktion, ja nykyään pikaisella googletuksella voi netistä löytää mitä seikkaperäisempiä ja melko vastenmielisiäkin foorumeja amerikkalaisten mielipiteistä korealaisia kohtaan (linkki johtaa amerikkalaisen ylläpitämään blogiin, jossa korealaiskanavan esittämä video on nähtävissä. Kiinnostuneiden kannattaa katsoa myös  toinen sivuilla oleva video, joskaan henkilökohtaisesti en ota kantaa ko. blogin sisältöön ja sen todenperäisyyteen). Eräs kiistan aihe on vaatimus ulkomaalaisten opettajien terveystarkastuksesta, jonka tulee sisältää myös HIV-testi. 

Korealaisten asenne amerikkalaisia kohtaan johtunee sekin historiasta, mutta varmasti myös useista Koreassa sijaitsevista USA:n tukikohdista, suuresta amerikkalaissotilaiden määrästä sekä satunnaisista sotilaiden tekemistä rikoksista (lähinnä pahoinpitelyjä ja raiskauksia). Ei ole lainkaan tavatonta, että korealaisnaisen seurassa nähty amerikkalaismies (tai kuka tahansa länsimaalaisen näköinen mies) saa osakseen hyvin negatiivista kohtelua korealaisten miesten toimesta. Toisaalta kuitenkin korealaismiehet hakevat vaimoja Kaakkois-Aasian maista täysin avoimesti ilman, että näitä suhteita arvostellaan sen kummemmin. 

Itse kuitenkin arvioisin amerikkalaisten tilanteen olevan varsin hyvällä tolalla. Sen sijaan afrikkalaistaustaiset sekä Kaakkois- ja Etelä-Aasian maista tulevat muuttajat kohtaavat valitettavasti paljon negatiivisempia asenteita. Vaikka maa kärsii suoranaisesta työvoimapulasta, ei ulkomaalaisten ole kovinkaan helppoa saada tarvittavia lupia ja asiakirjoja maahanmuuttoa ja työntekoa varten. Ne onnekkaat, jotka onnistuvat jollain tavoin viisumin ja työluvan itselleen haalimaan, saavat toisinaan osakseen valitettavan alentavaa kohtelua. 

Omakohtaiset kokemukseni ovat kuitenkin aivan toista maata. Suomi nauttii varsin hyvästä maineesta ja korkeasta arvostuksesta korealaisten keskuudessa, josta syystä tunnen välillä olevani korealaisille ystävilleni suorastaan ylpeyden aihe, jota esitellään ystäville mielellään ja suureen ääneen. Suomalaisuus herättää korealaisissa vilpitöntä kiinnostusta ja samalla ylpeyttä ja onnellisuutta siitä, että juuri me suomalaisina olemme tulleet asumaan Etelä-Koreaan. Kun vielä kehaisemme maan ruokaa, luontoa ja ihmisiä, ovat korealaiset sulaa vahaa käsissämme.

Tämä iloisen ja kohteliaan nuoren miehen valokuvamalliksi pääsin perjantaina viettäessäni päivää rannalla seuranani korealainen koululaisryhmä.

Jos sitten toisinaan taksi ei minua poimikaan kyytiin tai kaupassa mummo tuijottaa minua pitkään nenänvarttaan pitkin, ajattelen sen johtuvan enemmänkin kielimuurista ja hämmennyksestä, kuin suoranaisesti rasismista. En jaksa uhrata ajatuksiani sille, mitä jonkun satunnaisen vastaantulijan ilme mahtoi tarkoittaa, tai oliko kadulla huudettu kohteliaisuus sittenkin ironisesti heitetty puukko. Omien kokemusteni perusteella korealaiset ovat vallan ystävällisiä, kiinnostuneita ja vieraanvaraisia meitä kohtaan. Esimerkkinä vaikkapa viime viikolla tapaamani teinipoika, joka pitkällisen rohkeuden keräämisen tuloksena lopulta uskaltautui kysymään lupaa ottaa minusta valokuva. Luvan saatuaan hän kehui moneen kertaan "very beautiful, very beautiful" ja oli silminnähden ilahtunut ottamastaan kuvasta. Tai kun perjantaina istuimme ystävien kanssa kulmakaupan edustalla, tuli korealainen mies kahden pikkupojan kanssa kertomaan englanniksi "i love you" ja kävi ostamassa meille kaupasta viisi jäätelöä. Tai aikaisemmin tapaamamme ravintolanomistaja Chan, jonka kalaravintolasta kerroin aikaisemmin täällä. Tai ystävämme Eric, joka edelleen muistelee tarjoamaamme suomalaista päivällistä lämmöllä ja kertoo aika ajoin, miten se on ollut hänen perheelleen yksi ikimuistoisimmista ja arvostetuimmista kokemuksista. 

Itse haluan olla liikkeellä avoimin mielin, hymyssä suin ja positiivisella asenteella, sillä olen varma, että myös korealainen metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan!

5 kommenttia:

  1. Apua, tuossa eka kuvassa olevan tytön T-paidan teksti...

    Korean historia on kyllä todella mielenkiintoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naureskelin myös tuolle paidalle, taitaa olla isoveljen vaatekaapista lainassa... vaikkakin täällä tuollaisia näkee aika usein.

      Poista
  2. Haha, repesin myös tuolle paidalle. :D Tietääköhän tyttö edes, mitä paidassa lukee..? :D Tai voi hyvinkin tietää, ei vain näytä sellaiselta, joka tuollaista tekstiä ehdoin tahdoin paidassaan kantaisi. :D

    Tosi mielenkiintoinen, kiitos kun kirjoittelit tästä! Aika hurjia nuo videot ja HIV-testaukset. Ehkä vaikea historia ja toisaalta moneen verrattuna homogeeninen kulttuuri tuottavat tosiaan osaltaan ilmiötä.

    Korealaisella kaverillani on muuten aina välillä tapana puhua itsestään "keltaisena", siis verrattuna mustiin ja meihin valkoisiin. Kuulostaa korvaani tosi hassulta, vaikka toisaalta mustista ja valkoisista puhuminen ei tunnu oudolta. En tiedä onko se hänen omaa huumoriaan, vai puhutaanko siellä yleisestikin "keltaisista". :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ainakaan mikään yleinen juttu ole keltaisuudesta puhua, mutta nyt kun mainitsit, niin olen joskus tainnut kuulla jonkun myös vitsaileva samaa!

      Poista
    2. Englannistahan se tulee, yellow man.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...