torstai 30. toukokuuta 2013

Rumpusoolo!

Ihan rumpusoolosta ei sentään ollut kyse, mutta elämäni ensimmäinen esiintyminen rumpalina on kuitenkin nyt takana. Noin kuukausi sitten opettajamme ilmoitti, että alamme harjoitella laulamista jossakin tapahtumassa esiintymistä varten. Siitä lähtien olemme harjoitelleet maanantaisin ja tiistaisin tunnin-pari korealaisia kansanlauluja, joskin aika heikolla menestyksellä. On melko hankalaa lähteä opettelemaan täysin tuntemattomia (ja melko vaikeita) lauluja kuulematta niitä soitettuna. Eli me opettelimme laulamaan ainoastaan opettajan lauluesimerkin perusteella. Onneksi opettaja näyttäisi olevan hyvin musikaalinen, joten esimerkki sentään oli hyvä.

Valmistautumista pukuhuoneessa

"Miten tää rusetti oikein laitetaan??"

Laulamisen ohessa tarvittiin esitykseen myös kaksi rumpalia. Muutamien rummutuskokeiden jälkeen janggun ( 장구) ääreen istutettiin blogisti sekä vietnamilainen Roban. Rumpua soitetaan kahdella kädellä niin, että vasemmassa kädessä on nuijamainen kepukka ja oikeassa kädessä minikokoisen karttakepin näköinen puikko. Robanin kanssa meidän tuli sitten yhdessä sopia, miten rummutus hoidetaan. Se tietysti oli varsin mielenkiintoinen projekti, koska meillä ei varsinaisesti ole yhteistä kieltä lainkaan. Roban puhuu kyllä kohtuullisen sujuvaa koreaa, mutta se ei vielä auta kovinkaan paljon minua. 

Ammattilaiset vauhdissa. Tässä on soitettavana tiimalasin mallinen janggu-rumpu, jollaista itsekin rummutin esiintymisessämme.

Itse esitys oli siis eilen Happy Together -festivaaleilla Gangneungin Dano-kulttuurikeskuksella. Festivaali koostui lähikaupunkien (Donghae, Samcheok, Sokcho, Yangyang) kulttuurikeskusten esiintymisistä, joten valtaosa osallistujista oli maahanmuuttajia, lähinnä Kaakkois- ja Etelä-Aasian maista. Osallistujien määrän liikkuessa sadoissa, näin itseni lisäksi yhden ainoan länsimaalaisen, eli englantia ei näissä pippaloissa paljoakaan puhuttu, paitsi ehkä filippiiniläisittäin. 

Eturivissä istuivat kunniavieraat. Harmaapäinen herra on meidän kulttuurikeskuksemme johtaja.

Nämäkin kuorolaiset olivat tainneet treenata kuukauden jos toisenkin.

Oma esiintymisemme oli siis kuorolaulua rummutuksen tahtiin. Pukeuduimme korealaisiin kansallispukuihin hanbokeihin (한복) ja lauloimme kolme korealaista laulua; joku, jonka nimeä en muista, mutta kutsuimme sitä amurjong kurotsi:ksi aloitussanojen mukaan, lisäksi listalla oli Toraji sekä kaikkien korealaisten lemppari Arirang. Esimerkki siitä, miltä sen olisi ehkä pitänyt näyttää ja kuulostaa, löytyy täältä. Todellisuus taisi kuitenkin olla hieman karumpaa kuultavaa.
Onneksi valitettavasti esiintymisestä ei ole videota tai edes kuvia, sillä koko porukkamme oli esiintymislavalla yhtä aikaa. Muiden esiintyjien show'sta ehdin kuitenkin napata satunnaisia otoksia ja sainpa videonkin kuvattua festivaalin alkajaisiksi esiintyneistä rumputaiteilijoista. He taisivat kuitenkin olla ihan korealaisia ja harjoitelleet enemmän kuin muutaman tunnin tätä esitystä varten. 

video





Festivaalin lopuksi kaikille osallistujille jaettiin erilaisia palkintoja ja pidettiin myös arpajaiset. Arpajaisten palkintoina oli mm. lahjakortteja, polkupyöriä sekä pahvilaatikkoja täynnä ramen-nuudeleita. Itseäni ei arpaonni suosinut, mutta tulipa harjoiteltua korealaisia numeroita, kun arpalippu kädessä yritin miettiä, miten oma numeroni (nro 54) sanotaan koreaksi ja mitä  lukuja kuuluttaja kulloinkin mikrofoniin huuteli. Juhlat olivat hauskaa vaihtelua arkeen ja epävirallinen tapahtuma tutustutti meitä kielikurssilaisia paremmin toisiimme. Kun oma korean kielitaitoni ulottuu vasta aivan alkeisiin, en juurikaan saa keskustelua muiden kanssa aikaiseksi, mutta hyvin minusta pidettiin huolta. Aina, kun jotain tärkeää oli menossa, kuului jostain "onni!" (tarkoittaa koreaksi isosiskoa), ja joku kaappasi kädestä kiinni ja kiikutti minut oikeaan paikkaan. Eli hyvin päivästä selvittiin kielipuolenakin.

Tytöt odottelemassa lavalle pääsyä takahuoneessa

4 kommenttia:

  1. Sinun täytyy sitten olla piilevä rumpukyky:).

    VastaaPoista
  2. Olet pitänyt hyvin kiinni lupauksestasi " kaikkea pitää kokeilla paitsi koiranlihan syömistä". Mitähän mahtaa vielä eteen tulla:)-äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No vielä ei ole edes tullut mitään kovin ylivoimaista, mutta katsotaan nyt (koputan puuta...)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...