sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Uutta ilmettä sekä Soulin seikkailuja

Kuten näkyy, päätin muuttaa hieman blogin ulkoasua ja muutos on siis parhaillaan käynnissä. Yritin löytää simppelin ja raikkaan taustan, joka sallii hieman muutoksiakin blogin ulkoasussa. Saattaa olla, että tausta vielä muuttuu, ja palaute on tietenkin erittäin tervetullutta! Ulkoasun lisäksi uusi juttu on myös sivupalkissa olevat mainospaikat. Koska minulle tarjottiin mainostusmahdollisuutta, päätin siihen tarttua.

Pitkä viikonloppumme sujui melkolailla suunnitelluissa merkeissä ja mahtavan aurinkoisessa säässä. Kun torstaiaamuna saavuimme Souliin, näytti auton lämpömittari jo +28 astetta auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Itse sain hikipisarat kohoamaan ohimoille kuitenkin aivan muusta syystä, nimittäin suoritin ultimaalisen ajotestin uskaltautumalla yksin autolla keskelle Soulin päiväruuhkaa. Aloituspiste oli Yangjaessa Gangnamin lähellä, josta oli tarkoitus suunnistaa noin 12 kilometrin matka Soulin keskustaan Koreana-hotelliin. Kahdentoista kilometrin matkaan kului reilun tunnin verran aikaa, ja löysin siis kertaheitolla perille, eli kyse ei ollut mutkittelevasta reitistä tai kymmenistä U-käännöksistä, vaan kyseinen ajoaika on miljoonakaupungissa melko normaali. Vertailukohtana kerrottakoon, että myöhemmin samaisena päivänä ajoin hotellilta Hannam-dong:iin noin neljän kilometrin matkan taksilla, ja siihen kului suurin piirtein 45 minuuttia. Kävellen olisin ollut nopeammin perillä...

Perjantaina suunnistimme seuraamaan Buddhan syntymäpäivän juhlintaa Jogyesan temppeliin, joka on Korean zen-buddhismin keskus ja kuuluisa kaupunkisijainnistaan. Useimmat muut buddhalaistemppelit sijaitsevat syrjäisemmissä ja rauhallisemmissa paikoissa, vuorten rinteillä tai meren rannalla, harvoin  kuitenkaan kaupungeissa. Paikka olikin aivan käsittämättömän täynnä sekä paikallista väestöä että turisteja, eikä ilmaisesta bibimbapista tai teestä ollut tietoakaan, vaan temppelin pihaa ympäröivät myyntikojut ja jos jonkinlaista tuotetta oli tarjolla pientä korvausta vastaan. Temppelin portailla kiemurteli pitkä jono buddhalaisia, jotka odottivat pääsyä eräänlaiseen kasteeseen. Kivisen buddha-patsaan luona uskovaiset kumartuivat osoittamaan kunnioitustaan samalla, kun sujauttivat seteleitä lippaaseen sekä kukkia ja ruokaa ynnä muita lahjoja patsaan juurelle. 

Säkkikaupalla lahjoja, riisiä ja kukkasia synttärisankarille. lisäksi patsaan alla olevaan lippaaseen sujahti seteli jos toinenkin kuuliaisilta uskovaisilta.

Lyhtyjä, lyhtyjä, lisää lyhtyjä. Koko temppeliaukio oli katettu värikkäillä paperilyhdyillä, joista roikkui vaaleanpunaisia paperiliuskoja teksteineen.

Pienemmät buddhalaiset nauttivat kasteen sijaan enemmänkin hattarasta ja jäätelöstä. 

Mummuilla oli piknik käynnissä. Ja syödessä pitää aina ottaa kengät jalasta, vaikka kyseessä olisikin ulkoilmaruokailu kivetyllä puistonpenkereellä.

Myös perinteisestä poikkeavia lyhtyjä oli näytillä.

Emme jääneet seuraamaan juhlallisuuksia sen pidempään, vaan päätimme jatkaa matkaa kohti Insa-dongin kävelykatua, jonne soulilaiset sekä turistit olivat kerääntyneet nauttimaan kauniista ilmasta. Insa-dongilta löytyy paljon korealaisia perinnetuotteita, kuten kansallispukuja (hanbok), käsintehtyä paperia (hanji), korealaista teetä, astioita ja taidetta. Lisäksi alueella on useita ravintoloita, joissa menut ovat saatavilla myös englanniksi. Omaa kävelyretkeämme piristivät useat korealaiset koululaiset, jotka olivat haastattelemassa ulkomaalaisia koulutehtäviään varten. Saimme muun muassa pelata kivi-paperi-sakset -peliä, olla valokuvattavana ja vastailla mitä seikkaperäisimpiin kysymyksiin ruokailutottumuksistamme, lempiruoistamme, käsityksistämme Koreaan liittyen ja niin edespäin. 

Insa-dong. Oli siellä taas joku muukin. 

Ei ihan perinteinen korealainen ravintola.

Katutaiteilija työssään mallin vilkuillessa ujosti taustalla

Insa-dongin päiväkävelyn jälkeen otimme metron kohti Noryangjinin kalamarkkinoita. Astuttuamme ulos metrosta asemalle oli melko helppo suunnistaa perille pelkästään kalahallista leijailevan hajun perusteella. Kalamarkkinat sijaitsivat siis valtavan kokoisessa hallissa, jossa myynnissä oli kaikkea, mitä merestä voi kuvitella löytävänsä, ja sitten vielä aika paljon sitäkin, mitä et edes osannut arvata... Mikäli haluaa ostaa kalaa paikan päällä syötäväksi, voi valita myyjältä haluamansa kalan, joka viedään altaasta suoraan vieressä sijaitsevaan ravintolaan ja valmistetaan siellä toiveidesi mukaan. Itse ostimme kalan, josta maksoimme myyjälle 25 000 wonia ja söimme sen sashimi-tyyliin ravintolassa, jossa maksoimme lisäksi lisukkeista ja kalan ruodoista keitetystä keitosta muutamia tuhansia woneja. Yhteensä kala-ateria oli hinnaltaan suurin piirtein samaa luokkaa kuin Gangenungissa tai Jumunjinissä, mutta huomattavasti edullisempaa kuin Soulin keskustan ravintoloissa. 

Markkinahumua ylhäältä päin kuvattuna

Veitset vaan vilahtelivat ja kumihanskat natisivat, kun kalamestarit pilkkoivat saaliitaan

Näitä kai voi jo hyvällä syyllä kutsua jättiläiskatkaravuiksi

Vekkulit piikkipallerot jätettiin tällä kertaa maistamatta. Normaalitapa on kuulemma leikata halki ja syödä lusikalla. Raakana, kuten aina.
Kala-aterian jälkeen oli aika lähteä kohti hotellia ruokalevolle. Illalla päädyimme vielä Gangnamin Renaissance-hotellin kattobaariin seuraamaan amerikkalaista stand-up:ia. Pääesiintyjinä olivat Matt Braunger sekä Kyle Kinane, jotka ovat esiintyneet muun muassa MADtv:ssä. Conan O'Brienissa, David Letterman Show'ssa sekä Comedy Centralissa, eli kyseessä olivat maailmanluokan koomikot. Myönnettäköön, että en ole mikään stand-up -ekspertti, mutta olin hieman pettynyt kyseisten esiintyjien tasoon. Ehkä odotukset olivat turhankin kovat, tai sitten päivä Soulin sykkeessä oli tehnyt tehtävänsä ja väsymys alkoi jo painaa päälle. Renaissance-hotelli oli kuitenkin itsessään hieno ilmestys, kattobaarista oli mainio näkymä öiseen Souliin ja oli mukavaa saada seurata englanninkielistä viihdettä paikan päällä. Hotellille päästyämme ei kuitenkaan nukkumattia tarvinnut kutsua kahta kertaa, vaan sammuin saunalyhdyn tavoin heti pään tyynylle saatuani.

6 kommenttia:

  1. Upean värikästä ja käsittämättömän paljon ihmisiä...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kyllä, Suomen joulunalusruuhkat Sokoksella tai Stokkan hullut päivät eivät todellakaan tunnu missään Soulin jälkeen :D

      Poista
  2. Makuasioista on turha kiistellä, mutta kyllä se tuntuu ihan käsittämättömältä, että jonkun tekisi mieli syödä raakaa tuollaista palluraa. Muuten oli hauskan värikkäät kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä! Tosin mies on tätä(kin) herkkua päässyt maistamaan, kyse ei varmasti ollut mieliteosta, vaan ehkä enemmänkin sosiaalisesta paineesta bisnes-lounaalla...

      Poista
  3. missasitte yhden maailman uskomattomimmista mauista, eli unin. ihmiset maksavat tästä herkusta ja paljon. mottona kannattaa pitää : maista kaikkea, älä ota lisää jos et pidä ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä kyseistä herkkua kutsutaan eri nimellä, ja maistettu toki on, tällä kertaa vain jätettiin ostamatta :) Maku tosin ei ole niin hyvä, ettäkö sitä usein pitäisi maistella, mutta täällä itärannikolla noita mereneläviä on kyllä tarjolla joka lähtöön.
      Ja mottosi on hyvä, sitä noudatetaan parhaamme mukaan!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...