keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Vihreää

Kun on lämpöä, aurinkoa ja sadetta sopivassa suhteessa, alkaa joka paikka vihertää. Olen kaivannut tomaatteja, porkkanoita ja uusia perunoita, mutta josko niitä ei sitten pursuilekaan kauppojen hyllyillä, niin vihreää riittää sitäkin enemmän. Joka paikassa. On lehtisalaattia,  romainesalaattia, lehtikaalia, kiinankaalia, ruohosipulia, pinaattia, shisho-lehtiä, purjoa ja niin edespäin. Pikkuisia taimia myydään joka kaupan edustalla (myös tomaattia) joten kasvisten suhteen kannattaakin luottaa enemmän omatoimisuuteen kuin kaupan valikoimaan.

Ja kuten jo aiemminkin olen tainnut mainita, korealaiset käyttävät jokaisen liikenevän maatilkun kasvisten viljelyyn. Aivan sama, onko kyseessä yleinen puisto keskellä Soulia, autokorjaamon parkkipaikan reunus tai kerrostalon portinvartijan koppi. Jos siihen paistaa aurinko, siinä kasvaa salaatti. 


Soulin Insa-dongin kävelykadun puistonpenkkiin oli jätetty pieni kolonen salaatille. Tiedä sitten, kellä ravintoloitsijalla on näihin kasvustoihin käyttöoikeudet, mutta itse ainakin haluaisin kuvitella  omalta lautaseltani löytyvien lehdyköiden olevan peräisin jostain muualta... vaikka ihan kasvimaalta.

Kerrostalomme talkkarilla / porttivahdilla oli omat lehdet kasvamassa.

Kaikki ämpärit ja kukkaruukut valjastetaan hyötykäyttöön

Styroksilaatikotkin käyvät mainiosti

Noooo, kyllä tähänkin pari riviä mahtuu kasvamaan...

Päivän löytö: metsämansikka! En kyllä uskaltanut syödä. (Blogistin päivitys: nyt kun tarkemmin tätä katsoo, niin en olekaan enää varma mansikasta...niitä oli kyllä useampia, monet ihan mansikan näköisiä ja lehdet ja kukat ja kaikki, mutta ehkä ei sittenkään... Hyvä etten maistanut :D)

Salille lähtiessä päätin "oikaista" asuntomme ja kuntosalin välissä olevan kukkulan yli. Kukkula on rakennettu aivan tupaten täyteen erilaisia tönöjä, joiden välissä mutkittelee porrassokkelo. Varsinaisesti oikaisemisesta ei kuitenkaan voine puhua, nimittäin nyt neljättä kertaa samaa kukkulaa ylittäessäni en vieläkään päässyt kerrasta perille, vaan joka kerta eksyn päätyen useamman kerran umpikujaan. Portaiden nouseminen käy kuitenkin mainiosti alkulämmittelystä, etenkin, kun ulkona elohopea kiipeää jo hellelukemien tuolle puolen. Eksymisen suuri todennäköisyys tuo vähän lisäjännitystä peliin, ja matkan varrella tulee napsittua myös hauskoja kuvia. Kukkulalla asustaa muuten myös useampi kukko, sen verran moniäänisiä kiekaisuja kantautui suljettujen porttien takaa...

"tästä ylös ja oikealle...vai vasemmalle...ja pää alas, varo sähkölankoja!"

"...ei tässä kyllä viimeksi ollut tuollaista punaista taloa..."

"...nää portaat menee kyllä suoraan jonkun puutarhaan..."

Muutaman U-käännöksen jälkeen oikea reitti kuitenkin löytyi. Ja niin saavuin salille jo sopivasti valmiiksi hikisenä ja väsyneenä, miettien, että josko sitä vain lähtisi suosiolla takaisin kotiin...  Löytyipä matkalta kuitenkin aihetta myös viikon niksinurkkaan:

Jos ulkoseinät kaipaavat maalausta, mutta et varsinaisesti ole oman elämäsi remonttireiska, niin kasvata kätevä viidakko talon ympärille (en halua edes ajatella, millainen eläintarha kyseisesssä viidakossa mahtaa asustaa...)!
Lopuksi haluan kiittää suuresti kaikkia Supersaverin kilpailussa blogiani äänestäneitä. Tiukka loppukiri ei kuitenkaan riittänyt voittoon, vaan tällä kertaa on tyytyminen hopeasijaan. Olen kuitenkin erittäin otettu suuresta äänimäärästä, joten kiitokset, 고맙습니다, kaikille! Lopulliset tulokset ovat nähtävissä täältä

10 kommenttia:

  1. Sama vika oli meikäläisellä äänestyksessä. Mutta ei se mitään, jos ei yritä ei voi voittaakaan. Ja vaikka yrittää, ei siltikään välttämättä voita:).

    Ihana reitti sinulla. Tuo kasvitalo oli tosiaan jo aikamoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ja hopea ei ole häpeä! Onnittelut hyvästä sijoituksesta. Mielestäni sinun kuvasi ja tarinasi ansaitsisivat kyllä tulla julkaistuksi kirjan muodossa, mutta ehkä se tilaisuus tarjoutuu vielä jossain toisessa yhteydessä.

      Poista
  2. Olisitte Minen kanssa molemmat ansainneet voitot, ensi kerralla sitten! Ihanaa, joka paikassa kasvaa salaattia, ihan jarkevaa touhua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä Minen voitosta.
      Harmi, että meillä ei ole parveketta, johon voisin laittaa salaatit kasvamaan. Nyt on vain basilikaa ja vähän rucolaa pienessä yrttiruukussa, mutta ei ne oikein tahdo täällä sisällä kasvaa.

      Poista
  3. Kovin on piikikkään näköinen mansikka...:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu oikeassa olet! Onhan metsämansikoillakin joskus sellaista "piikikästä suomua", mutta nyt kun aloin tarkemmin katsoa, niin ehkäpä se onkin meidän tutun mansikan sukulainen. Niitä oli useampia ja valkoiset kukat ja mansikan lehdetkin vielä, mutta ei ehkä ihan se tuttu versio. Muutin vähän kuvatekstiäkin. Hyvä huomio, olet tarkkaavainen lukija! :)

      Poista
  4. Kökkö kisa :/

    Mutta maisemat on kyllä hauskat :)
    Ja mulla iskee melkein paha mieli noiden salaatinkasvattajien puolesta....lääniä olis ja kasvaa vaan kukkaa sen minkä kasvaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita "maisemakuvia" voisi aina ottaa enemmänkin, mutta jotenkin sitä vain sokeutuu tälle omalle lähiympäristölle ja sen mielenkiintoisuudelle...

      Poista
  5. No aivan ehdottomasti olisitte Minen kanssa ansainneet voitot, kökkö kisa todellakin! :(

    Ihanan värikkäitä kuvia. Minulle tuli tuosta "metsämansikasta" melkein mieleen litsi, mutta ne taitavat kasvaa puissa...? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että, oiskin litsi, sen söisin ihan varmasti :P mutta joo, mäkin oon siinä käsityksessä, että ne kasvavat vähän korkeammalla...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...