sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Aurinkoa pakoon

Elohopean kivutessa taas kolmenkympin paremmalle (?) puolelle pakkasimme eväät reppuun ja polkaisimme pyörät Anmokin rannalle. Jo rannalle ajaessa huomasimme selvän ilmatilan muutoksen, kun tuuli viileni ja ilma raikastui, eikä kaupungin tukala helle puristanut hikipisaroita  valumaan pitkin ohimoita. Repustamme löytyi piknik-eväiden lisäksi tietysti myös pyyhkeet, aurinkorasvat ja luettavaa, jotta rantailu ja rentoilu onnistuisi mahdollisimman jouhevasti. 

Vihdoinkin kaupasta oli saatavilla tomaattia kohtuuhintaan! Lähdimme lopulta aivan törsäilylinjalle ja ostimme samaan syssyyn myös mozzarellaa, jotta omalla ikkunalaudalla (kitu)kasvaneet basilikat saatiin käyttöön. Enpä ole ennen syönyt tomaatti-mozzarellasalaattia tikuilla...
Paikan päälle saavuttuamme aloimme pohtia, mahtaako täkäläisittäin olla sopivaa ottaa paitaa pois aurinkoa ottaessa. Korealaisia kun ei juuri koskaan näe uimapuvuissa, bikineissä tai pelkissä shortseissa, vaan uimaankin mennään aina vähintään t-paitaan ja shortseihin pukeutuneina. Koska rannalla oli varsin vähän väkeä, uskaltauduimme kuitenkin paidattomuuteen ja pikapuoliin näimme myös paikallisittain harvinaisen paidattoman korealaisenkin rohkaistuneen rantaveteen lastensa kanssa. 

Mutta meidän kolmen lisäksi ei sitten muita auringonpalvojia rannalla tullutkaan vastaan. Korealaiset ovat nimittäin fanaattisia auringonpakoilijoita. Tämä johtunee paitsi vaaleaihoisuuden ihannoinnista, myös vanhakantaisesta ajatuksesta, että ruskettunut iho on ahkeran peltotyöskentelyn tai muun "maalaisen" työnteon tulosta, eikä täten siis ole mitenkään suuressa suosiossa etenkään naisten kesken. Kaupungilla kulkiessa kelin ollessa mikä tahansa, korealaiset kantavat päivänvarjoa mukanaan. Jos sataa, se käy kätevästi sateenvarjosta, mutta poutakelillä sitä kannetaan auringolta välttymisen toivossa. Jopa pilvisäällä näkee useilla naisislla päivänvarjon pään yllä keikkumassa. 

Päivänvarjon lisäksi pukeudutaan mielellään pitkähihaiseen paitaan ja sukkahousuihin ylimääräisten auringonsäteiden pelossa. Aivan must-asuste jokaisella yli 40-vuotiaalla naisella on mahdollisimman isolla lipalla varustettu (mielellään kiiltävä, strasseilla koristeltu) musta aurinkolippa, joka peittää kasvot ja myös osan kaulasta. Lisäksi puetaan kasvojen päälle koko naaman peittävä huivi tai maski, joten on aivan normaalia tavata juoksulenkillä murtovarkaiden näköisiä mummoja, joiden aurinkolipan ja kasvomaskin välistä vilkkuu vain ohut kaistale silmänaukkoja varten.

Uimaan mennään, mutta pitkähihainen päällä. Ja aurinkolipat mukana, tottakai.
Vaaleutta ihannoidaan siinä määrin, että valkaisua haetaan myös purkista. Käydessäni ostamassa meikkivoidetta tuli eteeni aivan uudenlainen ongelma: mistä löytyy ei-valkaisevaa meikkivoidetta hieman päivettyneelle iholle? Kosmetiikkamyyjä oli ihmeissään minun tuijottaessa kauhistuneena takaisin hänen ehdotettuaan valkaisevaa voidetta "länsimaalaiselle iholleni". Paitsi valkaisevaa meikkivoidetta ja valkoistakin valkoisempaa puuteria, naiset käyttävät naamaansa tujumpiakin tärpättejä. Filippiiniläinen ystäväni pakoili aurinkoa taannoin tv-esitystä tehdessämme talon pihalla varjosta varjoon puhisten, että ei voi ruskettua enää yhtään, sillä "olen muutenkin jo ihan musta!". Ja kertoi samaan hengenvetoon harkinneensa ihonvaalennusta kemiallisin hoidoin, mutta lykänneensä vielä toteutusta, sillä oli kuullut kauhutarinoita kyseisten aineiden sivuvaikutuksista. Itse taas kerroin suomalaisten potevan suorastaan huonoa omaatuntoa, jos aurinkoinen päivä on pakko viettää toimistotöiden parissa ja arvokkaat auringonsäteet pääsevät karkuun...

Mutta mitä korealaiset sitten tekevät rannalla? Noh, pystyttävät tietysti teltan. Joten tänäänkin saimme viereemme ihmeteltäväksi telttarivistöä pystyttävät herrat sekä aurinkovarjojen alla pakoilevat koreattaret. 




6 kommenttia:

  1. Suomessakin 50-60 luvulla päivettyneet ihmiset tunnistettiin maalaisiksi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on tainnut useissakin länsimaissa olla vielä viime vuosisadan alussa ja puolivälissä. Mutta ko. maissa tapahtunut muutos ei ole ilmeisesti koskaan löytänyt Koreaan saakka. Tiedä sitten, mahtavatko paikalliset säästyä paremmin ihosyövältäkin? Aurinkovoiteita on ainakin todella vaikea löytää, ainoastaan sunblokkereita näkyy kaupan hyllyillä.

      Poista
  2. Minä piilottelen myös liialta auringolta, enkä makaile ikinä auringonotossa. Aurinko vanhentaa ja aiheuttaa ihosyöpää. Ja lisäksi auringonotto on ehkä tylsintä mitä tiedän:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään kuulu fanaattisiin auringonpalvojiin. Jaksan loikoilla auringossa sen hetken, mitä yhden aikakauslehden lukeminen kestää, mutta sitten pitää jo päästä tekemään jotain :) Ihosyöpää pelkään minäkin, varsinkin kun olen muutamankin kerran palanut viime vuosina. Täällä on joskus vaikea muistaa, että vaikka tuuli vilvoittaa mukavasti, ei se estä aurinkoa polttamasta todella pahasti!

      Poista
  3. Hollannissa näkyy myös noita telttoja, mutta täällä niiden ideana on suoajata tuulelta :) Näin "matalalla" kun se saattaa ajoittain olla aikamoinen ongelma..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, ehkäpä täälläkin se tuulelta suojaus voisi olla yksi pointti. Mutta sunnuntaina ei kyllä ollut mitenkään kovin tuulista...
      Jos muuten on kova tuuli, niin miten sen teltan saa pysymään rantahiekassa riittävän tukevasti? Vai näkyykö siellä usein merellä seilaavia, karanneita telttoja? :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...