perjantai 14. kesäkuuta 2013

Danoje Festival (aka paidat pois ja painimaan)

Danoje Festival on Gangneungissa vuoden kohokohta. Festaritunnelma kestää kokonaisen viikon, jona aikana joen rannassa vierailee lukemattomia turisteja ympäri Koreaa ja vähän ulkomailtakin. Itse Dano on Korean kolmanneksi tärkein juhlapäivä heti kuukalenterin mukaisen vuodenvaihteen ja korealaisen kiitospäivän (chuseok) jälkeen. Dano on tuhatvuotinen perinne, jonka juuret juontavat alkukesäisin vietettyyn shamanistiseen juhlaan, jossa rukoiltiin terveyttä, hyvinvointia ja runsasta satoa sekä toimitettiin erilaisia rituaaleja jumalien kunniaksi. Lisäksi juhlalla on ollut voimakas sosiaalinen merkitys alueen asukkaille avoimine markkinoineen, kaukaisten tuttujen tapaamisineen sekä erilaisine perinnekilpailuineen. 

Lasten rumpuesitys alkamaisillaan

Paikalliset martat valmistamassa riisikakkuja festarivieraille

Korealaiset suhtautuvat festivaaliin varsin vakavasti (joskaan ei vakavamielisesti), ja käsittääkseni koko viikon ajan järjestetyt erilaiset shamaanirituaalit eli gut:t vetävät paljon porukkaa paikalle. Rituaaleihin kuuluvat mm. Simcheon gut, jossa rukoillaan silmien terveyttä ja sokeudelta välttymistä sekä Sonim gut, jossa rukoillaan vesirokolta säästymistä. Blogisti miettii, miksei ole omaa rituaalia myös oksennustaudilta ja ripulilta välttymiselle, nekin ovat aika ärsyttäviä sairauksia... 

Rituaalien lisäksi tärkeä jokavuotinen ohjelmanumero on Gwanno masquerade eli naamioteatteri, joka koostuu aina viidestä tietystä osiosta. Gwannoa esitetään siis naamarit päässä, ja siihen ei sisälly lainkaan keskustelua tai vuorosanoja, vaan lähinnä tanssimista ja naamareiden kanssa heilumista. Itse tarina kertoo rakkaudesta, väärinymmärryksestä sekä sovinnosta. Tässä vaiheessa blogisti kummastelee, että jos juoni on joka kerta sama, miten siitä jaksaa vuodesta toiseen innostua (johon mies vastasi, että "ehkä se on korealaisten tuntematon sotilas; kyllä sen aina kerran vuoteen katsoo").

Gwanno-teatteria esitetään viikon aikana useina päivinä eri teatteriryhmien toimesta. Tässä on meneillään lasten versio esityksestä.

Omia suosikkejani ovat kuitenkin ssireum eli korealainen perinnepaini sekä geune eli keinukilpailu. Ssireum etenee (sivustaseuraajan päättelemänä) seuraavasti: kilpailijat sitovat vyötärön ja toisen reiden ympäri kangassuikaleen. Molemmat kilpailijat asettuvat vastakkain polvilleen maahan ja ottavat pitävän otteen vastustajan kangassuikaleesta. Sen jälkeen noustaan ylös aloitusasentoon, ja tuomarin puhaltaessa pilliin alkaa varsinainen paini. Ideana on siis selättää vastustaja. Painiottelut olivat nopeita rykäisyjä kestäen pisimmilläänkin noin parikymmentä sekuntia, jolloin viimeistään jompi kumpi sai vastustajansa kaadettua selälleen. Itse olin seuraamassa armeijapoikien välistä turnausta ja se näytti tältä:

Asianmukaiset tervehdykset kilpailun järjestäjän suuntaan
Aloitusvalmistelut. Käsi kiepautettiin vastustajan kangassuikaleen ympäri mahdollisimman
tukevasti


Tuomari tarkastaa aloitusasennon ennen varsinaisen painin alkamista
Taustajoukot jännittävät...
Selätys!!

Satoja vuosia sitten korealaiseen kulttuuriin kuului kiinteästi ajatus, että naiset eivät poistu kotoa lainkaan, ainakaan hurvittelutarkoituksissa. Danojen aikana kuitenkin naisille järjestettiin oma keinukilpailu, joka oli siis vuoden odotettu kohokohta ja varsinainen rilluttelumahdollisuus arkisen aherruksen lomassa. Keinukilpailun säännöt ovat yksinkertaiset: keinuun mennään seisomaan kansallispuku eli hanbok päällä, ja se, kuka keinuu korkeimmalle, voittaa kilpailun. Nykyisellään keinukilpailuun on mahdollista osallistua myös pareittain, ja ihmetyksekseni hurjannäköinen keinuminen oli etenkin varttuneiden pariskuntien suosiossa.

Avustajat auttavat neidon keinulaudalle, ja kädet sidotaan köysiin kiinni, jottei mahdollisen liukastumisen sattuessa tipu keinulaudalta.
Sitten vain vauhtia!
Pareittain saa aikaiseksi paremmat vauhdit. Huomaa myös kansallispuvut (miehellä usein miehekkään possunpunainen). "Virallinen valvoja" näyttää tosin hieman huolestuneelta... 

Ennen festivaalin päättymistä olisi luvassa vielä ainakin suuri ilotulitus sekä korealaiset perinteiset häämenot. Päätösjuhlassa järjestetään myös suuret arpajaiset, joiden palkintona on Hyundai-maastoauto. Sitä ennen taidan vielä kerätä rohkeuteni ja hypätä itsekin geunen kyytiin; sen verran hauskalta meininki keinupaikalla näytti!

2 kommenttia:

  1. Korealaisten keinumista katsellessani ja Suomen suven juhlan lähestyessä tuli mieleeni Larin Kyöstin runo:

    Heilu,keinuni, korkealle nythän on juhannusilta. Mesimarja paistaa ja tuomi tuoksuu ja kuulas on taivahan silta.

    Heilu, keinuni, korkealle linnut ne laulavat häitä. Minä olen nuori kuin päivän kukka, en muistele suruja näitä.

    Heilu, keinuni, korkealle rintani riemuja laulan.Kedon helyt kullalle kuiskien poimin ja solmin sen vihreän paulan.

    On aina hauska tutustua kansanperinteeseen kaikkialla maailmassa. Painiminen ja keinuminen kyläkeinulla oli vielä viime vuosisadan puoliväliin asti maaseudulla Suomessakin nuorison yleisiä huveja. Joillakin paikkakunnilla on näkäjään elvytetty perinnettä.Asiasta kertoo "maalainen.blogspot.com"- sivulla 20.05.2008 ja hakusanalla "kyläkeinu" löytyy mm.Wikipediasta ja museoviraston sivuilta tietoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista! Kansanperinne tuntuu olevan melko tärkeässä asemassa korealaisille ja he ainakin olivat kovasti kiinnostuneita kuulemaan, pidetäänkö Suomessa samanlaisia festivaaleja / tapahtumia. Kerroin, että meilläkin on kaikenlaisia kesätapahtumia olemassa, mutta mittakaava on toki aivan eri luokkaa kuin täällä Koreassa... :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...