tiistai 18. kesäkuuta 2013

Pilkunjyystöstä

Viime viikkoina on Suomessa kohistu Riku Rantalan kolumnin jälkimainigeissa. Paljon maailmaa nähneenä Rantala ruotii suomalaisten alituista tarvetta säännöstellä ja kieltää kaikkea, mitä eteen tulee. Hän jopa kutsuu suomalaisia poikkeuksellisen neuroottiseksi kansaksi maailman mittakaavassa. Samansuuntaisia asioita on ruodittu Hesarissa myös puoli vuotta sitten, kun Reetta Räty kirjoitti oman näkemyksensä Suomen ja Shanghain eroavaisuuksista. Monessa kohtaa nyökkään hyväksyvästi, olen samaa mieltä ja ymmärrän kolumnistien ihmetyksen. Mutta onko säännöt sittenkään tehty vain suomalaisten kiusaksi?

Korealaisten sääntöjä ja kieltoja en osaa vielä ruotia kovinkaan syvällisesti. Vasta eilen opettelimme kielikurssilla "kielletty" -fraasin käyttöä. Koskeminen kielletty. Parkkeeraaminen kielletty. Kännykkään puhuminen kielletty. Tupakointi kielletty. Ainakin ensinäkemältä oppikirjan esimerkit olivat ihan globaaleja kieltolauseita, joten samat perussäännöt vallitsevat täälläkin. Mutta joskus tosin tuntuu, että koreassa ainakin osa säännöistä on tehty rikottaviksi. Parkkeeraaminen voi olla kielletty, mutta autoja näkee parkissa suojateillä, risteyksissä, muiden autojen edessä blokkaamassa uloskäynnin... kerran tuli todistettua sitäkin, että nuori mieskuski nappasi liikennevaloissa hätävilkut päälle, juoksi kuskin paikalta lähikioskille ostamaan tupakkaa ja palasi juuri ennen valojen vaihtumista vihreäksi. Hyvin ehti, eikä kukaan  nostanut asiasta älämölöä.

Kasvimaiden ylläpitoa ei ilmeisesti mikään laki kiellä. Sipulit kerrostalotontilla tien reunassa on ihan ok. Viimeksi kummastelin juoksuradan reunalla olevaa yhden rivin perunaistutusta; jos istutus tehdään kaupungin maa-alueelle yleiselle paikalle, niin kuka käy poimimassa sadon? Voiko perunarivistön "omia" vaikkei se olisikaan omalla maalla?

Viime vuoden lopulla Koreassa tuli voimaan tupakointikielto ravintoloissa ja baareissa. Jos tänä päivänä joku kysyy tarjoilijalta tuhkakuppia, vastaukseksi saattaa tulla "ravintolassamme on tupakointi kielletty, joten meillä ei ole tuhkakuppeja. Mutta voit karistaa savukkeesi tähän pahvimukiin". Alkoholilainsäädäntö sen sijaan aiheuttaa jatkuvasti ihmetystä erityisesti amerikkalaisissa. Koreassa nimittäin julkijuopottelu on täysin sallittua ja laillista, ja sojuttelijoita näkyykin katukuvassa päivittäin. Toisin kuin Suomessa, se ei kuitenkaan aiheuta mielipahaa, ei humalaista öykkäröintiä, ei oksentelevia teinejä eikä kaduilla ohikulkijoita ahdistelevia kännikaloja. Alkoholi on erottamaton osa korealaista kulttuuria, mutta sen käytöstä ei tehdä numeroa. Humalaisia toki näkyy, mutta henkilökohtaisesti minua ei ole vielä kertaakaan häirinnyt korealaisten hilpeästi sammaltava puhe tai horjuva askel. Toki alkoholi aiheuttaa aina omat ongelmansa ja rähinää saattaa syntyä, mutta ulkopuolisen silmin huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin mitä Suomen suvessa usein näkee. 

Suomalaiset pilaavat pilkunjyystöllään kaiken kivan. Kuten esimerkiksi ravintolan astioiden pesemisen kaupungin läpi virtaavassa joessa. (Blogistin huomio: saattaa myös olla, että tässä vain huuhdeltiin suurimmat ruoantähteen astiasta ennen niiden pakkaamista kohti tiskiä. En kuitenkaan mennyt ko. ruokateltan asiakkaaksi ottamaan asiasta selvää....)

En osaa sanoa, miten paljon Koreassa tehdään terveystarkastuksia ravintoloihin tai säännöstellään elintarvikkeiden käyttöä ja myymistä. Sen kuitenkin voin sanoa, että kertaakaan en ole kohdannut ravintolassa tilannetta, jolloin minua olisi arveluttanut syödä jotain sen vuoksi, että epäilisin sen olevan terveydelleni vaarallista tai aiheuttavan ruokamyrkytyksen (tosin täällä ruoan arveluttavuus syntyy ihan muista asioista :)). Olen saanut vatsataudin yhden kerran, ja sen aiheutti itaewonilaisen brittipubin hampurilainen, jossa ei ollut edes majoneesia. Ravintoloita pystytetään vähän minne sattuu, ruokaa myydään skootterin tarakalta, kaupunkia kiertävistä ruokakärryistä, takapihoille pystytetyistä teltoista ja ihan mistä nyt sopiva paikka vain löytyy. Silti uskon korealaisten pitävän ruoan terveellisyyttä ja hygieenisyyttä erittäin korkeassa arvossa.

Joskus tosin kalatorin ohi kävellessä ja maassa lojuvia merimakkaroita ja levänippuja haistellessa mieleen juolahtaa, että koskakohan terveysviranomaiset kävivät torilla viimeksi...

Mutta suomalaisten pilkunjyystöstä huolimatta (tai juuri siitä johtuen) suomalaista ruokaa, luontoa ja elinympäristöä pidetään kadehdittavana myös täällä Koreassa. Useimmilla korealaisilla on mielikuva, että Suomessa vettä voi juoda järvestä ihan noin vain, niin puhdasta siellä on. Ja viime viikonloppuna korealainen ystäväni kuvaili Suomen olevan korealaisille "unelmien satumaa", jonne jokainen haluaisi ainakin kerran elämässään matkustaa nähdäkseen sen puhtauden, kauneuden ja luonnollisuuden, jonka keskellä joulupukkikin jauhaa xylitol-purkkaa.

Joten vaikka suomalaiset pilaavatkin kaiken spontaaniuden säännöillään ja kielloillaan, on se silti turistin silmin unelmien yhteiskunta, jossa kaikki toimii, kaikki on puhdasta, kaikki on turvallista ja kaikilla on oikeus ilmaiseen koulutukseen. Jotain, mikä läheltä katsottuna tuntuu aina niin itsestäänselvyydeltä, mutta korealaisin silmin on vielä kaukana täkäläisten ulottumattomissa.

Ps. googletin netistä eri maiden tyhmiä lakeja. Suomen kohdalla erityismaininnat ovat saaneet teosto-maksut takseissa sekä televisioluvan maksaminen riippumatta siitä, omistatko telkkaria vai et. Kuulostaa kieltämättä tyhmältä. Etelä-Korean kohdalla tyhmiin lakeihin kuuluu mm. kielto, ettei kulkukissoja saa syödä. Laki kieltää myös, ettei ravintolassa saa imitoida tai esiintyä eläimenä. Hyvä tietää.

6 kommenttia:

  1. Sääntöjä ja lakeja täytyy tietenkin olla ja toivottavaa on, että niitä myös noudatetaan. Mutta kyllä minäkin olen sitä mieltä, että hieman voisi saada venyttää sääntöjä tilanteen mukaan. Rentous on kuitenkin mukavaa, etenkin jos se ei aiheuta vaaratilanteita tai pistä toisia noloon asemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Rentoutta kai silloinkin tarkoitetaan, kun puhutaan siitä maalaisjärjestä ja sen käytöstä. Olisikin niin yksinkertaista, että mentäisiin tilanteen mukaan! Mutta usein kuitenkin se maalaisjärkikin taitaa olla vähän turhan venyvä käsite ja tilanteesta /käyttäjästä riippuvainen.
      Tuo oli tosin hyvä lisäys, että "kunhan se ei aiheuta vaaratilanteita tai pistä toisia noloon asemaan". Se kelpaa ohjenuoraksi moneen tilanteeseen!

      Poista
  2. Suomalaiset niuhottavat usein pikkuasioista hartaasti, kun ei oikeastaan mitään tapahdu. "Porilaismiestä kehotettiin ottamaan pipo pois päästä käräjäsalissa" otsikoi Satakunnan kansa 17.06.13, ja se sai 85 kommenttia. "Huawei pohtii Nokian ostamista" sai yhden kommentin, mutta solidaarisuusmielenosoitus turkkilaisille Helsingissä ei näköjään kiinnostanut ketään.Hoh-hoijaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah, juurikin näin :) Ehkä ne on ne pienet, arkiset asiat, jotka saavat ihmiset barrikadeille. Sitten taas ne _oikeasti_ merkityksellisemmät seikat tuntuvat luultavasti niin kaukaisilta, ettei niistä viitsitä alkaa hössöttämään ollenkaan.

      Poista
  3. Ihan paras tuo laki joka kieltää esiintymästä eläimenä ravintolassa. Voisi olla kamalaa katseltavaa suomalaisten lasten naamiaiset hop loppien ravintoloissa...leijona naamaria ym. Uskallatko itse pukea "lepardi" kuvioista paitaa ravintolaan? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tutustuin lakiin vasta nyt, mutta pitääkin muistaa ens kerralla, että "lepardihosut" täytyy jättää siis kaappiin :)
      Mun mielestä vielä hassumpi oli tuo "älä syö kulkukissoja" - syödään täällä koiraakin, juu (vaikka ei kai sentään kulkukoiria), mutta enpä ole kuullut kenenkään kissoja pistelevän poskeen. Tai no en kai, sehän on laissa kiellettyä :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...