tiistai 25. kesäkuuta 2013

Ripu-rapu-rallaa

Teksti sisältää tuliaispaljastuksia, joten äiti: voit lopettaa lukemisen nyt!

Viimeistä koreaa päivää ennen Suomen kesälomaa on vietetty kiireisissä ja lopulta myös juhlallisissa merkeissä. Aamu alkoi pakkaamisella ja siivoamisella, sillä vaikka mies viettääkin täällä kotosalla vielä viikon, olen todennut parhaaksi laittaa asunto jo nyt mahdollisimman valmiiksi kuukauden poissaoloa silmällä pitäen. On hankalaa arvailla, mitä kaikkea pitäisi ottaa huomioon poissaollessamme, ja päällimmäisenä kauhuskenaarioon kuuluu pelko siitä, että takaisin tullessamme suurin piirtein kaikki vaatekaapit sekä sänky ovat saaneet vihertävän homepeitteen. Korealainen heinäkuu on kuulemma vaarallisen kosteaa aikaa, ja olemmekin yrittäneet varautua siihen mm. useilla kosteudenpoistajilla sekä rekrytoimalla ystävämme talonvahdiksi, jotta ikäviltä kotiinpaluuylläreiltä vältyttäisiin. 

Siivouksen ja järjestelyjen lisäksi kiirettä ovat aiheuttaneet viime hetken tuliaishankinnat. Kunnianhimoinen suunnitelmani on kokata perheelleni korealaista ruokaa, ja kyseisten ruokatarvikkeiden hankinta on luonnollisesti pitänyt jättää viime tinkaan. Löysin kuitenkin kaiken haluamani, ja tällä hetkellä matkalaukkuun on pakattu mm. korealaista tulista sinappia, bulgogi-marinadia, ssamjang- ja gochujang-tahnoja sekä tietysti kimchiä (viiden muovipussin sisässä, varmuuden vuoksi). Sen verran connaiseur minusta on kimchi-asioissa kuoriutunut, että mikä tahansa marketin kama ei enää kelpaakaan, vaan kimchi piti hakea siltä eräältä tietyltä papalta markkina-alueen sivukujalta. Ostin papan kimchiä viime viikolla omaan käyttöön, ja sen verran tymäkkää tavaraa oli tarjolla, että sitä on pakko maistattaa muillakin. Jopa vatsakivun uhalla. Tulisuuden sietokykyni on kasvanut mittavasti viimeisen kahdeksan kuukauden aikana, mutta silti papan kimchi nosti hikikarpalot otsalle ja käden ojentumaan kohti maitopurkkia. 

Tuliaisiksi tulista sinappia grillimakkaran päälle ja sojua niin iso pullo, ettei se edes mahtunut kuvaan (no oikeasti siitä olisi tarkoitus tarjoilla useammallekin...)
Iltaa vietettiin hieman juhlallisemmissa tunnelmissa, sillä mies oli päättänyt yllättää pyöreitä täyttäneen päivänsankarin kauan himoitsemallamme rapuillallisella meren rannalla. Niinpä suuntasimme Gyeongpon rantaan, etsimme sopivan rapuravintolan käsiimme ja ryhdyimme tuumasta toimeen. Lautaselle päätynyt ruokailun uhri painoi elävänä kokonaiset 1,3 kiloa, ja herkullisuudessaan rapu kaluttiin loppuun viimeistä saksea myöten. Ravun lisäksi tarjolla oli mm. tutut raaka mustekala, raaka kalmari, raaka "joku-oranssi-suolainen", äyriäispannari, tammenterhosta tehty hyytelö, tofu, paistettu kala sekä jälkkäriksi kookoshiutaleissa pyöritelty riisipallero makealla täytteellä. Kaikk' män, hyvää oli. Päivänsankari kiittää ja kumartaa :)

Ripu-rapu-parat uiskentelivat ravintolan edessä pikkuisissa altaisssan. Sieltä sai sitten napata kyytiin sen oman vonkaleen, joka lähti kyökin puolelle höyryttymään.

Etualalla haemul pajeon eli äyriäislätty. Keskellä jälkkäriksi tarkoitettu makea riisipallero.

Raakaa kalmaria, joka paistattelee blogistin suosiossa. Paitsi nuo imukupilliset osat, ne kun tuppaavat olemaan kovia ja sitkeitä. Muuten siis oikein mainiota etikkaiseen chilikastikkeeseen dipattuna.

Katka-ripu-rapuja. Nam. Taustalla raaka mustekala, sekin oli hyvää.

Tammenterhohyytelö soijakastikkeella. Ei maistu juuri miltään, mutta on paikallisten suosiossa etenkin doengjangjjigae -keittoon upotettuna

Ja tässä itse pöydän kunkku. Ravun liha oli erinomaista, makeaa, pehmeää ja kertakaikkisen maistuvaa. Tulevaisuuden varalle totesimme, että 1,3 kilon rapu riittää juuri passelisti kahdelle hengelle (jos siis kyseessä on blogistin kaltainen äyriäisahmatti. Normaalisyöjän tapauksessa riittäisi varmaan kolmellekin...). 

Huomenaamuna kello päräyttää herätyksen neljältä, jolloin matkalaukut heivataan auton takakonttiin ja nokka suunnataan kohti Incheonia. Suomi, täältä tullaan! 

2 kommenttia:

  1. Makuasioista ei käy kiisteleminen. Totta tosiaan. Itse en söisi raakoja mereneläviä arkena, saati sitten juhlana. Onnea kuitenkin sinulle ja hyvää matkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No miehelle siinä syödessä tokaisinkin, että enpä olisi vuosi sitten uskonut itsekään himoitsevani synttärinä raakaa mustekalaa :D Mutta kaikkeen tottuu, ja joistain jutuista oppii oikein tykkäämäänkin! Kiitos onnitteluista ja hyvänmatkantoivotuksista.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...