maanantai 29. heinäkuuta 2013

Kesäpilkkijä

Huomasin lähes koko loman sujuneen pilkkimisen merkeissä; ensimmäiset puolitoista viikkoa meni torkahdellessa pitkin päivää (ja välillä toki otin ihan rehdit nokkikset eli nokkaunet tai paritkin) ja loput viikot sitten pilkkiongen kera järvellä. Löysimme nimittäin kotijärveltä lähes pomminvarman ahvenpaikan, josta saalista sai nostaa sitä mukaa, kun uutta matoa sai koukkuun.

En ole mikään erityisen hyvä kalamies (/-nainen), mutta sen olen todennut, että virvelillä en ole koskaan mitään saanut, enkä myöskään paikan päällä todistanut kenenkään muunkaan saavan, joten virvelöinti on mielestäni lähinnä ajanhukkaa. Mato-onkea olen viritellyt kerran jos toisenkin (enimmäkseen laiturin takana kasvavaan koivikkoon), ja sillä taas saaliiksi tulee korkeintaan kolmen sentin sinttejä. Pahimmillaan vielä särkeä, jonka pinta on yhtä limainen kuin Frederik parhaina päivinään. Yök.

Kalastusurani suurimman ahaa-elämyksen koin kuitenkin tänä kesänä, kun hoksasin, että myös kesällä voi käydä pilkillä. Eli siis vene ankkuriin, mato koukkuun ja siima järven pohjaan saakka. Saalis oli taattu. Voi sitä ummikkokalastajan riemua, kun veneeseen nousi toinen toistaan muhkeampia ahvenia; sellaisia, jotka jo kannatti säästää kotiin viemisiksi ja savustettaviksi. Ja mikäs sen maistuvampaa kesäruokaa kuin savustettu ahven!

Tällä saatteella siis Suomi-kuvia kesäpilkiltä...

Ei ehkä tyypillisin pilkkikeli, mutta varsin toimiva +27 astetta.

Ammuilla on maisemalaidun. Melkein kateeksi käy...

Janoinen Mansikki.


Todistusaineistoa.

Kaikkein pienimmät sintit lensivät takaisin järveen, mutta keskikokoiset tuotiin Robsulle päiväevääksi. Ruokalepo otettiinkin omenapuun katveessa.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Makuja ja maisemia

Blogihiljaisuus jatkunee vielä pari viikkoa. Sen verran nimittäin vielä on kesää (Suomessa) jäljellä. Toistaiseksi lomailu onkin kulunut kesäherkkuja maistellessa ja maisemia ihastellessa. Mitään Korea-aiheista kirjoitettavaa ei juurikaan ole ilmaantunut. Kysyin mieheltä eilen, mitä ruokaa hän Koreasta kaipaa, ja yhdestä suusta totesimme "korean barbeque". Joten ainakin tiedetään, mitä ensimmäisenä kotiinpaluupäivänä on ohjelmassa.
 
Muuten en oikeastaan ole Koreaa kaivannut, mitä nyt pohdiskelen, millainen sää siellä mahtaa olla (kuulemma sataa joka päivä, onhan sentään sadekausi). Ja hieman olen huolissani, että orastava kielitaito on vajonnut täysin unholaan siitäkin huolimatta, että matkalaukkuun on pakattu paitsi kielikurssin oppikirjat, myös koreankielinen keittokirja, jonka reseptit olin ajatellut loman aikana kääntää "aikani kuluksi, kun kuitenkin jossain vaiheessa on tylsää ja liikaa aikaa". Joopa joo, niinhän sitä lomalla aina.
 
Näihin kuviin ja tunnelmiin, siis...
 
Piknikki puistossa, parasta. Vaikka vähän sadetta uhmatenkin.

Herkkuja. Paljon.
 
Ja vähän hemmottelua.

Iloinen yllätys lenkkipolulla

Eittämättä kesän odotetuin saalis. Maha on kipeä, kun vadelmia tulee syötyä aina liikaa. Mutta jos kuitenkin vielä yksi...


Eihän se ole kesä eikä mikään, jossei vähän mustikoitakin...ja piirakkaa.

Mikä siinä onkaan, että ulkomailla ei makkaraa kaipaa ollenkaan, mutta kun sitten se käryävän kyrsän tuoksu leijailee grillistä, ei sitä vaan voi vastustaa. Sinappia unohtamatta, tietty.

Kustavin kauniita merimaisemia

Kävin soutamassa. Oikeasti!


 
 

torstai 11. heinäkuuta 2013

Yhtä juhlaa

Kun työskentelee vain silloin tällöin ja opiskelee muutaman tunnin viikosta, mistä silloin voi pitää lomaa? Tuntuu hassulta puhua lomasta, loman alkamisesta ja päättymisestä, kun arkikin on tavallaan lomailua. Mutta lomaa voi toki pitää Koreasta. Suomi-lomaa, ruokalomaa, kielilomaa, saunomis- ja uimislomaa...

Kun mieskin vihdoin pääsi aloittamaan oman lomansa, se polkaistiin käyntiin vauhdikkaasti pirskeiden merkeissä. Hyvä idea sinänsä, tuli nähtyä ystävät ja sukulaiset kerralla pitkän ajan jälkeen hyvästä ruoasta ja kauniista kesäillasta nauttien. Ja juhlistettiin siinä samalla sitten muutamaa merkkipäivääkin, ihan noin ohimennen :)


Alkumaljat toivat juhlaan pienen korealaisen vivahteen...
...mutta hyvin pian siirryimme perisuomalaisen sahdin pariin...

..siis sahdin ja sian pariin!




Ja juhliminen sen kuin jatkuu. Ensi viikonloppuna pääsemme juhlistamaan ystävien häitä, mutta juhlahumun välissä olemme ehtineet hieman sopeutua loma-arkeenkin. Päiväunet, joskus kahdetkin, kalastusta aamu-usvaisella järvellä, makkaran grillailua ja rantasaunasta nauttimista; sitähän se Suomi-loma on parhaimmillaan!

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Working holiday

Olen maatilan kasvatti. Töitä on siis aina riittänyt juuri niin paljon kuin on viitsinyt tehdä, ja tietysti paljon enemmänkin. En tosin tainnut olla se kaikista viitseliäin ainkaan teini-iässä. Vanhempieni kasvatusfilosofia mukaili melko lailla juuri viime viikolla jostain lukemaani sitaattia: "meillä saa tiskata kaikki jotka haluavat, ja nekin, jotka eivät halua". Muistan elävästi, miten teininä opin hyvin nopeasti nielaisemaan sen lauseen lopun, joka alkaa sanoilla "äiti, mulla ei oo mitään tekemis..."
 
Siksi en ole koskaan ymmärtänyt ihmisiä, jotka ovat maksaneet päästäkseen lomallaan töihin. Työloma, eihän se ole loma ollenkaan?


 
Mutta kuinkas kävikään, kun saavuin Koreasta kotiin? Viimeiset kahdeksan kuukautta olen tuskaillut yksin kerrostaloasunnossa, koska ei ole mitään tekemistä ja yrittänyt keksimällä keksiä itselleni puuhaa ja kiirettä. Juuri siksi kotitilan työloma tuntuukin yllättäen uskomattoman rentouttavalta ja ihanalta. Kuluneen viikon aikana olen siivonnut ja kuurannut, ollut mattopyykillä, keitellyt lehtimehua, järjestellyt kellaria ja tyhjentänyt varastotiloja. Kastellut kukkia, ollut lastenvahtina ja laittanut ruokaa muutenkin kuin yhdelle hengelle. Ja nauttinut. On ihanaa herätä aamulla, kun tietää, että on tekemistä ja puuhaa, mutta että toisaalta voi aina välillä keittää rauhassa kahvit ja syventyä päivän lehteen. Itse asiassa en ole koko viikkoon vilkaissut lähes ollenkaan televisioon päinkään, joka sekin tuntuu tervetulleelta vaihtelulta Korean arkeen.
 

 

 
Alan siis pikkuhiljaa ymmärtää niitäkin ihmisiä, jotka hankkivat sen kesämökin hinnalla millä hyvänsä, ja juuri sellaisen, jossa riittää remontoitavaa, siivottavaa, kasvimaata kitkettäväksi ja nurmikkoa ajettavaksi. Vaikka totuus taitaa olla se, että se on mukavaa tasan niin kauan, kun se on vapaaehtoista ja väliaikaista. Mutta mietin silti, olisikohan Gangneungissa mummonmökkejä myytävänä...?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...