keskiviikko 7. elokuuta 2013

Kas kas...

...onko se kaskas? (hah, paras sanaleikki ever!)

Paahdetta uhmaten päätin lähteä tänään rannalle, juu, pyörällä. Matkahan on vaivaiset kuusi kilometriä per siivu, mutta kun hiki valuu silmiin ja sudenkorennot lentävät suuhun, on siinäkin ainakin viisi kilometriä liikaa. Heti Suomesta palattuamme laitoimme merkille, että täällä on erityisen paljon sudenkorentoja. Niitä on suorastaan suurina parvina rannan läheisyydessä sekä joen varressa. Yäk, sanon minä, sillä ne ovat aika isoja ötököitä enkä tykkää yhtään, että sellainen laskeutuu vaikkapa minun hiuskuontalooni. 

Mutta vielä suurempi ihmetys tuli koettua ensin maanantain koulumatkalla ja tänään uudelleen rannalle polkiessa. Ensin luulin, että kyseessä ovat jonkinlaiset puutarhasadettajat, jotka pitävät harvinaisen kovaa, lähes moottorisahamaista ääntä. Tänään joen vartta ajellessa tajusin, että ei ole kyseessä sadettimet, vaan sen täytyy olla joku ötökkä. Ja mieleeni juolahti heti kaskaat. En siis ole aivan sataprosenttisen varma, mutta suurella todennäköisyydellä kyseessä on tämä ötökkä, joka nimenomaan sirittää ahkerimmin juuri keskipäivän kuumimpien tuntien aikaan. 

Tältä se moottorisaha näyttää. Kuva Wikipediasta

Erityisesti tietynlaisten puiden kohdalla siritys yltyi ihan mahdottomaksi, siis korvatulppia vaativaksi mekkalaksi. Ja pelottavinta koko jutussa on se, että kun itse saavuin aina sirittävän puun kohdalle, mekkala loppui kuin seinään. Ne siis näkevät minut! Ja kohta varmaan vielä hyökkäävät kimppuunkin. Joten olkoot kuinka hiki tahansa, aina sen verran jaksaa polkea, että pääsee koko karmean sirityksen ulottumattomiin (eli rannalle sudenkorentojen pariin. Suo siellä, vetelä täällä...). 

Suriseva puu. Siellä ne penteleet lymyilevät. 
Muutenkin joen varren lenkkipolku on täynnä kaikenmaailman liiskaantuneita jättläiskuoriaisia ja -sirkkoja, joiden lukumäärää läheisissä pusikoissa en todellakaan halua arvailla. Mutta on ötökkärintamalta jotain hyvääkin raportoitavaa, nimittäin ennen kesää meitä joen lähellä asuvia peloteltiin kauhujutuilla pienen pienistä hyttysistä, jotka änkevät sisälle asuntoon jopa hyttysverkon läpi ja purevat tai pistävät kädet ja jalat täyteen inhottavia paukamia. Ehkäpä se epäilyttävää sumuverhoa perässään suihkuttava auto on tehnyt tehtävänsä ja tappanut sekä talossa että puutarhassa (ja joen varressa), kun yhtäkään hyttystä emme ole toistaiseksi bonganneet. Mutta kaiken varalta pidän kyllä ikkunat kiinni vastaisuudessakin.

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Joo mulle riittäis vähän vähempikin eksotiikka. Mutta siitä pitää olla onnellinen, että täällä ei (mun nykyisten tietojen mukaan) ole ollenkaan maailmankaikkeuden kamalimpia ötököitä eli hirvikärpäsiä. Jotkut kaskaat, no kyllä ne vielä kestää...

      Poista
  2. No entäs niitä torakoita...? Pakko kysyä, terv. torakkafobikko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no ei ainakaan vielä ole näkynyt! onneksi asutaan seitsemännessä kerroksessa, niin tänne ei heti ensimmäisenä kiipeä kaikki ötökät pihalta...

      Poista
    2. Me asutaan kasissa ja sen kautta olenkin (valitettavasti) paassyt selville, etta ainakin paikalliset allotystorakat osaa lentaa! :O Sudenkorennot on kauniita, niita vois tulla ikkunoihin ihan mielellaan :)

      Poista
    3. Yyyh...no onneks mä en ole vielä niitä nähnyt. Varmasti täällä torakoitakin on (missäpä ei...), mutta mä kuljen autuaan tietämättömänä niistä. Ehkä täällä on jopa vähemmän ötököitä kuin mihin olin henkisesti varautunut. Mä vihaan hämähäkkejä, ja Koreassa on varsin isoja (ja myrkyllisiäkin kai), mutta onneksi mä olen toistaiseksi välttynyt niiltäkin. Mies aina välillä näkee töissä ja ottaa kuvan ja sitten mä kotona kauhistelen, että hyi olkoon...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...