keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kissakeskiviikko

Eilen saimme vieraan Suwonista, kun ihana Taina saapui tapaamaan suomalaisia kohtalontovereitaan tänne toiselle puolelle maata. Taustoista kerrottakoon sen verran, että muutama viikko sitten törmäsin sattumalta toisen ulkosuomalaisblogin kautta Täällä Muualla -blogiin, joka suureksi hämmästyksekseni osoittautui suomalaisten Tainan ja Samin blogiksi täältä Koreasta (Olipa kerran Pariisi -blogin Riinalle kuuluu siis suuri kiitos koreansuomalaisten yhdistämisestä, kiitos Riina hyvästä blogilistauksesta sivuillasi!). Yhtään pidemmälle lukematta laitoin heti kommenttia blogiin, joka johti sittemmin paitsi sähköpostinkeskusteluihin, myös Tainan vierailuun Gangneungissa. Ja eilen tavatessamme ensimmäistä kertaa tuntui, kuin olisimme tunteneet jo vuosia; sen verran tarkkaan olemme toistemme blogit kahlanneet läpi! (Tainan ja Samin blogia pääsette lukemaan tästä.)

Eilisilta kului siis sashimi-illallisen merkeissä, josta jatkoimme pitkähköksi venähtäneelle iltaoluelle Bumpiniin. Seuraksemme saimme myös varsin ystävällisen korealaisen lääkärin (joka muuten esitteli itsensä ihan etunimeä myöten), jonka kanssa muun muassa otimme pienet kädenvääntökisat sekä keskustelimme pitkät tovit. 

Kun kerran ollaan eräässä Korean kuuluisimmista seafood-kaupungeista, niin tokihan paikallisia herkkuja täytyy vieraillakin maistattaa. Tässä tarjolla mm. tonnikalaa, katkarapua, mustekalaa sekä jonkinsortin merimakkaraa tai muuta kikkaretta.
Aamu sen sijaan alkoi yllätyksellä. Matkalla asioille huomasin talomme vahtimestarin kopin edessä nyrkinkokoisen, likaisen ja tärisevän pikku karvapallon. Pallon edessä oli kipollinen maitoa ja raukka oli uuvahtanut naama viiksiä myöten maitoon uponneena. Itse vahtimestari, joka ulkonäöstä ja hapuilevasta askeleesta päätellen oli nauttinut aamupalaksi pullon tai pari sojua, murahteli tympääntyneenä pennulle ja sitä ihmettelemään jääneelle blogistille. Hetken pennun tärinää seurattuani tajusin, että se on joko liian pieni tai liian heikossa kunnossa pystyäkseen juomaan maitoa kiposta, ja syöttäminen pitäisi hoitaa jollain muulla tavalla.  


Voi raukkaa!

Reilun puolen tunnin kuluttua asioilta palatessani kävin ostamassa kioskista pillimaidon pennun syöttämistä varten. Ajattelin myös kipaista lähiapteekkiin hakemaan ruiskun, jolla maitoa voisi syöttää helpommin sekä käydä kotona tekemässä pennulle pahvilaatikosta ja pyyhkeistä lämpöisen ja kuivan pesän lepäämistä varten. Suuntasin askeleeni kohti vahtimestarin koppia, mutta pentua ei näkynytkään enää missään. Vahtimestari sen sijaan tuli askel kovasti keventyneenä ja huolettomasti vihellellen roskakatoksen suunnalta, jolloin tiedustelin häneltä kissanpennusta. "" (=poissa), vastasi talkkari silminnähden välinpitämättömästi. Nyrkkiä puristaen ja kieltä purren jätin lopulta tarkemman tivaamisen sikseen, mutta tuntien täkäläisen vanhemman sukupolven (lievästi sanottuna) nuivan suhtautumisen kulkueläimiin, olisin voinut vaikka vannoa talkkarin heittäneen pennun roskiin. Mutta ehkä parasta näin; ei tarvitse tuntea blogistia kovinkaan hyvin arvatakseen, että päivän-parin kuluttua perheessämme olisi todennäköisesti ollut uusi jäsen, jonka tuominen myöhemmin Suomeen olisi saattanut olla melkomoista paperisotaa ja hyviä hermoja vaativa urakka.

Pennun karun kohtalon unohtaakseni päätin suunnata Tainan kanssa iltapäiväkahville kissakahvilaan, jossa olisi tukku hyvinvoivia ja -huollettuja, tyytyväisiä kehruukoneita silitettäväksi. Tänään tosin kissakahvilan asukit eivät olleet kovin kuvauksellisella tuulella, mutta muutama blogikelpoinenkin otos sentään tuli haalittua. 


Ruu tarkkaili paparazzeja turvallisen välimatkan päästä

Momo oli kasvanut kovasti sitten viime näkemän

Leikkisyyttä riitti edelleen, mutta sylikissan elkeet olivat unohtuneet täysin, eikä Momo oikein viihtynyt edes silitettävänä.

Ruu esittelee mekkoaan (mikä kumma vimma täkäläisillä on pukea kaikki eläimet vaatteisiin?)

Tsy tarkkailee menoa ikkunan toisella puolen. 

Mikkokin tuli lopulta pesästään kuvattavaksi. Suurikokoista ja punaposkista Jukkia ei pettymyksekseni näkynyt kahvilassa lainkaan: joko se oli muualla "päivähoidossa" tai sitten nukkui sikeitä päiväunia katseilta piilossa.

13 kommenttia:

  1. voi raukkaa kissanpentua :( sama juttu oli kun olin Egyptissä lomamatkalla ja hotellin pihalta läysin pienestä kaadetusta pahvilaatikosta kissanpentuja huutamassa nälissään, ja muutama olikin jo kuollut :( olisi mieli tehnyt ottaa pari mukaan ja hoitaa kuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kävi samoin aikanaan Brasiliassa, pennut olivat aivan vastasyntyneitä ja yksin hapuilivat pitkin piennarta. Tuolloin jätin asian sikseen ja se vaivasi minua vuosikausia, se pienten pentujen huuto... vaikka en oikein tiedä, mitä siinäkään tilanteesa olisi pitänyt tehdä?

      Poista
  2. Anteeksi nyt, mutta jos olit valmis hoivaamaan kissaa pedillä ja maidolla, olisit voinut edes tarkistaa onko se siellä roskiksessa... Eihän sitä kotiin tarvitse ottaa, kai siellä jonkinlaista eläintenpelastustoimintaa sentään on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, olisi pitänyt selvittää asia.

      Gangneungissa on animal shelter, mutta se on käsittääkseni koirille. Kulkukissat eivät täällä saa kyllä juuri minkäänlaisia sympatioita ihmisiltä. Eri asia on rotukissat, niille tuntuu löytyvän ottajia, mutta "tavalliset" maatiaiskissat valitettavasti jäävät kyllä löytäjän vastuulle.

      Poista
  3. Oho, onpa kiva kuulla, että löysitte linkkilistani avulla toisenne! :)

    Pariisin kissakahvilaprojektikin on muuten edennyt, yrittäjä sai joukkorahoituksen kasaan ja paikka oli tarkoitus avata jo tänä kesänä. Tarkempaa aikataulua en tosin ole vielä selvitellyt. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, lisää kissakahviloita! Taina muuten kertoi, että Soulissa on myös vuohikahvila (tai lammas-, ei ollut ihan varma); se vasta oliskin eksoottista! Ensi kerralla siis vuohia silittelemään kahvin ohessa...

      Poista
  4. Ehkäpä olisi voinut tarkistaa onko kissa roskissa elävänä. Jätemurskaimen kautta kuolema ei varmaan ole kauhean mukava juttu. Toki hyvä jos talkkarinne väänsi kissalta vaikka niskat nurin, sen verran kituvan näköinen raukka kuvassa on.

    Kulkueläinparkojen kohtalo on kyllä monissa maissa ankea. Miten korealaiset suhtautuvat eläinsuojeluun?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä mua surkuttaa aina aikalailla nuo kulkueläimet, tosin täällä nyt ei ihan älyttömästi niitä ole. Mun mielestä osa korealaisista kohtelee ihan lemmikkikoiriakin aika karulla tavalla, ehkä se juontaa juurensa siitä, että koira on perinteisesti kuitenkin täällä ollut ruokapöytää varten eikä niinkään lemmikiksi... Nyt tosin ilmapiiri on muuttumassa ja nuoremmat korealaiset hemmottelevat koiransa ja kissansa piloille :)

      En oikein tarkalleen tiedä, mikä on korelaisten suhtautuminen eläinsuojeluun. Ihan mutu-tuntuma on se, että animal shelterit ja löytöeläinkodit ovat aika paljon myös ulkomaalaisten käsissä, mutta tottakai täkäläisistäkin niitä eläinrakkaita löytyy. En tunne yhtään korealaista, kellä esim. olisi oma lemmikki, joten kauhean vaikea sanoa.

      Poista
  5. Kiva, kun löysit vertaisryhmän. Itselle on ainakin ollut tosi tärkeää, että on muita suomalaisia saavutettavissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, totta. Etenkin, kun tässä parinsadan kilometrin etäisyydellä ei taida suomalaisia olla, ainakaan tietääkseni. Ja tietty oli kauhean kiva plussa sekin, että meitä yhdisti ulkosuomalaisuuden ja Koreassa asumisen lisäksi paljon muitakin asioita, joten yhteistä jutun juurta riitti paljon.

      Poista
  6. Saattaa olla muutto edessä Souliin tai tarkemmin ottaen Gwangmyeongiin. Koiran kanssa olen liikenteessä ja olenkin miettinyt tota Etelä-Korealaisten ruokakauppojen koiranruokavalikoimaa. Osaatko sanoa syökö korealaiset koirat samaa ruokaa kuin suomalaiset toverinsa? Vai kannattaako varata vuoden nappulat kerralla? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, tulipa vaikea kysymys... En ole kyllä yhtään seurannut koiranruokavalikoimia täällä, mutta sen verran tiedän, että ihan tavallisen näköisiä nuo eläintenruokapaketit mun mielestä ovat. Minkä kokoinen koira mahtaa olla kyseessä? Täällä lemmikkikoirat ovat usein varsin pieniä, siis niitä käsilaukkukokoja, ja isompia näkee vain harvoin, yleensä maalla tai omakotitaloissa.

      Isoja koiria ruokitaan varmaan enimmäkseen ruoantähteillä jne, ja pikkukoirien ruokapakkaukset ovat tietysti hirvittävän pieniä. Mutta toisaalta, jos asut Soulissa tai ihan siinä lähellä, niin uskoisin siellä olevan saatavissa ihan mitä vain, ainakin lemmikkikaupoissa. Mutta koiranruokien sisällöstä en kyllä osaa sanoa sen tarkemmin.

      Poista
  7. Kiitos vastauksesta! Rodultaan se on mäyräkoira, joten sulautuu varmasti koon puolesta hyvin joukkoon :) Ehkä luotan siihen, että lemmikkikaupoista saa suurinpiirtein samaa kuin täältä enkä tuo kontillista koirannappuloita mukanani :D

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...