perjantai 23. elokuuta 2013

Kuvia Chilsadangista ja neuvoja Koreaan muuttavalle

Aikaisemmassa postauksessa kerroin, miten koulumatkalla ihailen usein postitoimiston vieressä sijaitsevaa vanhojen rakennusten rypästä, mutta etten ole vielä kertaakaan käynyt katsomassa, mikä nähtävyys siellä sijaitsee. Sittemmin otin härkää sarvista ja kävin paikan päällä. Kyseessä on siis Chilsadang, vanha toimistokompleksi korealaiseen tapaan. Pääportti on kuulemma yksi korealaisista valtionaarteista, tarkoittaen siis historiallisesti arvokasta kulttuurikohdetta. Itse asiassa koko kompleksi koostuu Chilsadangin toimistorakennuksesta, korkeammalla sijaitsevasta paviljongista ja Uiunrun sekä Dongheonin rakennuksista.  Kävin eilen napsimassa muutaman kuvan, ja kylläpä siellä olikin kuuma! Koska suuri osa tontista oli rakennusten välissä puutonta aukiota, ei varjopaikkoja ollut juurikaan tarjolla. Kirjaimellisesti hiki päässä tuli siis otettua kuvia.

Chilsadang sai nimensä seitsemän eri osaston mukaisesti (chil = seitsemän): väestö-, maanviljelys-, armeija-, koulutus-, verotus-, oikeus- ja satunnaiset asiat hoidettiin kaikki saman katon alla.

Alkuperäistä rakennusajankohtaa ei ole tiedossa, mutta rakennusta korjattiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1632 ja uudelleen vuonna 1726. Rakennuksia käytettiin parakkeina 1866, ja ne tuohoutuivat tulipalossa vuonna 1867. Tuomari Jo Myeonghan rekonstruioi Chilsadangin hieman palon jälkeen.

Korealaiset pikkulinnut lauloivat, että eilen eräs uusi suomalaisperhe saapui maahan täysien matkalaukkujen ja jännitystensekaisten odotusten kera. Kymmenen kuukauden (huh, niin kauan jo!?) mittaisen kokemuksen perusteella osasin antaa muutamia hyviä vinkkejä, miten valmistautua kohtaamaan eksoottinen Etelä-Korea. Kuten vaikkapa, että kannattaa hamstrata sitä miesten deodoranttia muutamia ylimääräisiä pulloja mukaan; paikallisista kaupoista sitä ei tule löytymään. Tai että ne asunnossa odottavat noin kahdeksan eri kaukosäädintä kuuluvat paitsi ilmastoinnille ja televisiolle, myös valokatkaisijalle ja pyykinkuivaustelineelle. 

Korealaiset rakastavat täyttää museonsa havainnollistavilla nukeilla. Varsin usein saattaa törmätä myös museoon, jossa ei ole oikeastaan mitään aitoa, vaan melkeinpä kaikki on jälkikäteen tehtyä jäljennöstä, joiden joukossa on (joskus liikkuviakin) nukkeja. Tässä siis valtion virkamies, ja ei, se ei ole palsamoitu, se on nukke.

Virastoon olisi ilmeisesti saanut mennä ihan sisällekin katsomaan, kunhan jättäisi omat kengät ulkopuolelle ja vaihtaisi töppöset sisällä tassuttelun ajaksi jalkaan.

Itse tyydyin kuitenkin ihastelemaan vain avoimien ovien takaa näkyviä toimistohuoneita.

Japanilaisten miehityksen aikana 1900-luvulla japanilaiset vartijat ottivat rakennuksen käyttöönsä. Miehityksen päätyttyä Chilsadang toimi Gangneungin kuvernöörin virallisena asuntona aina vuoteen 1958 asti. 

Mutta mitä muuta kannattaa ottaa huomioon Koreaan muuttaessa? Ykkösneuvoni on opetella korealaiset kirjaimet ja miten niitä luetaan. Oikeasti. Se on helppoa, netissä on erilaisia "opi lukemaan koreaa kahdessa päivässä" -opasvideoita, mutta homman hanskaa ihan vain treenaamalla kirjaimia ja lukemalla kaikki mahdolliset ja mahdottomat kyltit, mitä eteen sattuu. Se helpottaa elämistä todella paljon. Lisäksi kannattaa opetella muutama sana, esimerkiksi ravintolasanasto on plussaa, jotta välttyy niiltä kaikista kamalimmilta pettymyksiltä/järkytyksiltä lautasella. Eikä eksy koiraravintolaan (ellei halua).

Toisaalta taas, kannattaa kokeilla ennakkoluulottomasti kaikenlaista. Eihän sitä tiedä, jos vaikka löytyy uusia lempiruokia! Itselleni ei tosin käynyt niin, kun viime viikonloppuna vihdoin päätin rohkaistua ja syödä toukkaa, sitä oksettavan hajuisessa sokeriliemessä lilluvaa lasten herkkua. Tiesin kyllä etukäteen, että toukka on koostumukseltaan jauhomainen, mutta jotenkin se silti yllätti suutuntumallaan. Maku ei ollut niin karsea, mutta se koostumuksen, imelän hajun ja omituisen maun yhdistelmä ei jättänyt kaipaamaan enää toista otosta. Yksi toukka sai siis  tällä kertaa riittää.

Taidokasta maalaustyötä

Yksityiskohtia ikkunaluukuissa



Tärkeää on opetella kumartamaan tervehtiessä ja hyvästellessä. Minua katsotaan aina kuin vähä-älyistä, kun vanhasta tottumuksesta heilautan kättä hyvästin merkiksi. Korelaiset eivät heiluta yhdellä kädellä, vaan jos heilutusta tapahtuu, se on sellaista kahden käden edestakaisin pyyhkivää lastenheilutusta. Mutta kumarrus, se on kohteliasta.

Kannattaa myös naisena muistaa pitää kätensä kurissa, siis kättelytilanteissa (ja toki muutenkin). Kädet vaikkapa taskuun, ettei niitä tule törkittyä toisten kylkiin. Joka kerta, kun ojennan käteni kättelyä varten, minua ensin katsotaan pitkään, ja sitten, vastapuolen hoksottimista riippuen, siihen joko tartutaan vastahakoisesti ja vaivaantuneesti tai sivuutetaan koko juttu ikään kuin ei kättä olisi olemassakaan.




Hymyile. Varaudu suorasukaisiin kysymyksiin yksityiselämästäsi, iästäsi, lapsista, miehen työpaikasta, painosta ja pituudesta, ulkonäöstä ja kaikesta muustakin. Kehu Koreaa, erityisesti ruokaa. Kerro uudestaan ja uudestaan, miten mahtavaa kimchi on. Se saa korealaiset aina hyvälle tuulelle. Älä sano, että pidät Japanista enemmän, tai että se on modernimpi, tai että japanilainen ruoka on parempaa. Tai että maki-rullat ovat japanilaisten keksintö.


Varsinaista Chilsadangin rakennusta (oletin, että se on tämä vanhempi, harmaa pytinki) kiersi omituinen minikokoinen vallihauta. 

Rakennuksessa on käytetty perinteisen virastorakennuksen arkkitehtuuria, mm. pylväiden välien lukumäärä, verannan malli sekä harjakaton muoto ovat kaikki tyypillisiä rakennusaikakauden toimistorakennuksille.

Muista käyntikortti. Se on elintärkeää korealaisille. Käyntikortit vaihdetaan aina hartaasti, ota uusi kortti vastaan kaksin käsin. Lue se tarkkaan (vaikket mitään ymmärtäisikään) ja esitä vaikkapa tarkentavia kysymyksiä ("ahaa, missä tämä toimisto sijaitsee?", "mitä tämä yritys tekee?"). Aseta käyntikortti sitten pöydälle eteesi, ja tutkaile sitä vielä silloin tällöin, ennen kuin talletat sen siististi lompakkoosi.

Juttele naisten kanssa häistä. Naimisiinmeno ja häät tuntuvat olevan kaikkia korealaisnaisia yhdistävä tekijä, josta ollaan valmiita keskustelemaan ikuisuuksia. Millainen puku, paljonko vieraita, miten kosittiin, onko häämatkaa ja niin edespäin. Paitsi, jos olet mennyt sukulaisilta salaa naimisiin maistraatissa kahden todistajan läsnäollessa, suurin piirtein farkut jalassa, ei kannata ehkä sitä mainita. Ellet sitten halua kahden tunnin maratonkeskustelua liittyen kysymykseen "miksi ihmeessä!?".

Tämän rakennuksen sisään ei päässyt kurkkaamaan, koska ovet olivat tiukasti säpissä. Olisiko kyseessä vanhanajan autotalli (=hevostalli tai navetta)?

Verannan harjakatto





Satunnaisotos puutarhasta. Koska hortonomin geenit ovat hypänneet sukupuussamme sujuvasti ylitseni, ei ole hajuakaan, mikä se tällainen verhomainen, hassu kukkanen mahtaa olla? Pinta oli aivan samettimainen ja väri upean hehkuva. Tosin kukasta lähtenyt massiivinen hämähäkinseitti hieman häiritsi kukkatutkimustani, kun koko ajan pelkäsin, mikä kahdeksanjalkainen hirviö kohta hyppää niskaan.

Kaikkien näiden pienten yksityiskohtien edelle kiilaa kuitenkin neuvo olla positiivisen utelias, vastaanottavainen, kiinnostunut ja ennakkoluuloton. Normaalin kohteliailla käytöstavoilla pääsee pitkälle, eikä länsimaalaisilta odoteta täydellistä korealaisen kulttuurin hallintaa. Hymy avaa ovia, sanotaan, ja se pitää paikkansa täälläkin.

15 kommenttia:

  1. Kakarasta asti enemmän tai vähemmän reissanneena nyt voi jo nauraakin kaikenmaailman mokille joita on tullut pitkin matkaa tehtyä....eipä ollut silloin aikanaan nettiä, josta olisi voinut hakea tietoa "kuinka käyttäydytään" :D
    Sitä vaan mentiin, lopattiin kouraa, riisuttiin kenkiä väärässä paikassa ja ties mitä kaikkea.
    No, jos meikäläiset osaa jo niille nauraa, toivottavasti osaa vastapuolikin :)

    Mä varmaan tulisin hulluksi siellä - tai korealaiset mun kanssani :DD

    Tosi kiva lukea näitä sun tarinoitasi, kaikki käyn lukemassa, mutta harvoinpa ehdin kommentoida sen kummemmin - nytkin alkaa olla jo töppönen toisen edessä ja suunta töihin!

    Jatka samaan mallliin!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän joka maassa osata ottaa ulkomaalaisten toheloinnit aikalailla huumorilla. Täällä ainakin paikalliset kyllä opastavat mielellään, jos on jotain "korjattavaa", ja harvoin varmaan kukaan suorastaan mieltään pahoittaa, jos kyseessä on kuitenkin selvästi vain tietämättömyydestä / kulttuurieroista johtuvat toheloinnit, eikä tieten tahtoen loukkaava käytös.

      Kiitos kauniista sanoista, piristivät kovasti muuten hieman harmaata perjantaita :) ...mutta tästä se viikonloppu taas alkaa, jee!

      Poista
  2. Tosi mukava lukea sun kuulumisia ja erittäin mielenkiintoista kuulla Koreasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. moikka Laura, kiva kuulla :) Ja mukavaa, että oot käynyt lukemassa!

      Poista
  3. Olipas värikäs toimisto. Ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa siellä muuten oli toimisto, siis ihan nykyaikainen, toimiva toimisto. En tarkalleen tiedä mikä, olisko mahtanut olla joku museotoimisto tai vastaava, mutta siellä ne valkokauluksiset miehet näpyttelivät tietokoneitaan ilmastoiduissa huoneissa. Itsekin mietin, että aika ihana työpaikka, mä ainakin viihtyisin tuossa ympäristössä, keskellä kaupunkia ja samaan aikaan satojen vuosien historia ympärillä!

      Poista
  4. Miten siellä yleiset tilat on aina niin hirmusen siistejä, vaikka ovat vanhojakin:)
    ja miten ihania värejä, etenkin nuo vihreän eri sävyt ( vai tekeekö kuva kepposen?):)- äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on siistiä, erityisesti julkiset paikat ovat yleensä putipuhtaita. Hassua, koska esim. kaupungilla ei KOSKAAN ole missään roskiksia ja sitten joudut kantamaan niitä käsissäsi koko kaupunkireissun ajan, me tuodaan monesti jopa roskat kotiin omaan roskikseen :D

      Poista
  5. Maki-rullista ei ole tullut vielä sanomista, mutta kun kor.ystävä antoi hienosti paperitaitellun paketin, suusta pääsi "onko tämä (jap.) origamitaittelua?"... hupsista. Kuinka vakavasti siellä otetaan Japanipuheet/vertailut? Voiko Japania edes mainita? Tietääkseni kuitenkin esim. japanilaisen Pocari Sweat -juoman korealaiset ovat omineet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuskin siitä kukaan kovin verisesti loukkaantuu, ehkä vanhempi väki ottaa asian herkemmin (koska he muistavat vielä japanilaisten miehityksen ajan). Nuorisolle se on varmaan enemmänkin sellainen kohteliaisuusseikka; jos vaikkapa joku ulkomaalainen tulisi Suomeen ja kehuisi, että "kylläpä Ruotsissa kaikki on hienompaa kuin teillä täällä" tai vastaavaa... Monet korealaiset kuitenkin matkustavat Japaniin lomalle jne, että ei kai se kovin arka aihe ole. Ja kyllähän se on tosiasia, että Japani on maailmalla paljon tunnetumpi kuin Etelä-Korea, sitä kai ei voi kukaan kieltää.

      Pocari Sweatista tosiaan puhutaan aika korealaisena juttuna. En tiennytkään, että se on japanilainen merkki alunperin..?

      Poista
    2. kyllä näin on! Wikipediasta tarkistin: Otsuka Pharmaceutical -niminen japanilainen yhtiö valmistaa Pocari Sweatia. Googlettamalla löytyi tällainenkin juttu: http://voices.yahoo.com/pocari-sweat-faved-korean-drink-it-2970715.html

      "Pocari Sweat is purely a Japanese drink by name, but Korea eagerly imports millions of it every year to the delight of many parched Korean natives."

      Poista
    3. Hahhah :D kyllä sitä täällä näyttää kuluvan aika paljon. Itse en ole kyllä innostunut ko. juomasta; mun mielestä se nimi on jotenkin ei-houkutteleva...

      Poista
    4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  6. Upeita värejä! Ja uskon kyllä, että häät ovat siellä iso juttu. Korealainen kaverini pakeni hääpaineita sieltä tänne Ranskaan asti. ;) Tai ehkä olisi tullut muutenkin, mutta naimisiinmenopaineet ovat nyt pienemmät. ;) Ja kun fyysistä etäisyyttä on riittävästi, isänsä voi myös rauhassa valehdella liikekumppaneille, että tytär muutti Ranskaan mennäkseen naimisiin. Ilmeisesti ketään ei siellä kiinnosta, että tytär muutti Ranskaan tehdäkseen uraa, ja hyvin siinä on onnistunutkin. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just eilen juttelin erään suurinpiirtein ikäiseni tytön / naisen kanssa, joka kertoi ihan muitta mutkitta, että hän nyt lopetti työnteon toistaiseksi, sillä ensi keväänä heillä on (ehkä) häät. Joten eihän sitä nyt enää sitten oikein voi töissä käydä (ja kuulemma pienet häät tulossa)... jep jep.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...