maanantai 26. elokuuta 2013

Päivällisvierailu ja musikaalireissu

Takana on tapahtumarikas viikonloppu. Lauantaipäivä kului kokkausten parissa, sillä olimme kutsuneet päivällisvieraiksi tuttavapariskunnan Herra Tohtorin sekä hänen tyttöystävänsä Linan. Olemme tavanneet Herra Tohtorin joskus keväällä Bumpinissa, jossa Eric esitteli meidät ja jonka jälkeen olimme taannoin hänen luonaan illallistamassa golfpelin jälkeen. Miehet siis käyvät myös yhdessä pelaamassa, ja täten voisin sanoa, että olemme jo pitkälti enemmän "ystävät" -kategoriassa kuin "hyvänpäiväntutut" -osastolla. Ja kaikesta tästä huolimatta kumpikaan meistä ei tiedä Herra Tohtorin etunimeä. Kun alkujaan meidät esiteltiin ja vielä uudestaan kysyimme, että "anteeksi, mutta mikä nimenne olikaan...", vastaus tuli ystävällisesti, mutta tiukasti: "voitte kutsua minua Herra Tohtoriksi". Selvä peli. 

Tällä kertaa päätimme kattaa pöytään vain veitsen ja haarukan, ei puikkoja. Lisäksi asettelin lautasen viereen myös servietin, vaikka edelliset vieraamme joutuivatkin erikseen kysymään, että mikä se on ja mihin sitä käytetään. Onhan se aina mukava aiheuttaa pientä hämmennystä vieraissa.
Ja kun lauantaina päivällisen jälkeen yömyöhään Herra Tohtori tyttöystävineen lähti jatkopaikastamme Bumpinista, ja tiedustelimme vielä Ericiltäkin Herran etunimeä, ei kiertotiekään tuottanut tulosta: "Kutsukaa häntä Herra Tohtoriksi". Sanokaa mitä sanotte titteleistä ja niiden tärkeydestä, mutta jos nyt kuitenkin olemme jo vierailleet koti-illallisilla puolin ja toisin ja viettäneet muutenkin aikaa yhdessä, eikö ole ymmärrettävää haluta tietää, millä nimellä voisi ystäviään kutsua?

Jatkot Bumpinissa. Niinkuin aina. 

Päivällinen sujui kuitenkin hyvin. Korealaiset ovat uuvuttavan ahkeria syömään, mutta tällä kertaa olimme onneksi osanneet jo varautua kohtuullisen hyvin. Päivän menu oli suomalaista kotiruokaa, siis lihapullia, perunamuusia ja suppilovahverokastiketta. Erityisesti lihapullat ja suppilovahverokastike maistui vieraille, samoin pikkutarjottavana olleet säilykemuikut. Jälkkäririntamalla päädyin lopulta yksinkertaiseen ja varmaan kääretorttuun, täytteenä mansikkahilloa ja kermavaahtoa. Ja koko kääretorttu katosi parempiin suihin. Lisäksi tarjolla oli suomalaisittain ruisvoileipäkeksejä katkarapu-tuorejuustolevitteellä sekä kahvin kera domino-keksejä. Illallispöydässä istuttiin hartaasti aina kello viidestä lähes puoleenyöhön, jonka jälkeen jatkoimme vielä muutamalle drinkille Bumpiniin Ericiä tapaamaan. Tosin kuten kerrottu, Herra Tohtori ja Lina kotiutuivat hieman aikasemmin, kun taas me jatkoimme vielä baarin sulkeuduttua täkäläiselle "baaripitsalle" eli luvassa oli mahtavaa herkkua, kimchijjeonia. Olin kyllä kuullut tästä melko tavanomaisesta ruoasta (siis kimchipannukakusta) joskus aikaisemminkin, ja koska täkäläiset pannarit ovat hyvin suosittua lounasruokaa, on erilaisia versioita tullut kokeiltua. Mutta tämä kyseinen, kimchistä paistettu läpyskä oli jotain niin käsittämättömän hyvää, että melkeinpä väittäisin valitsevani sen ennen peruspitsalättyä! Tosin ravintoarvoltaan se lienee vähintäänkin yhtä rasvainen kuin normaali kinkku-salami-pekoni-kebablihapitsa ekstrajuustolla, mutta siinä on kuitenkin kimchiä; sen on siis pakko olla  myös terveellistä!

Vapiskaa, Suomen pitseriat! Kimchijjeon tulee ja valloittaa aamuneljän ravintolatarjonnan.

Ja kuten sitten arvata saattaa, painoin pääni tyynylle joskus neljän jälkeen. Ja herätys oli tietysti kahdeksalta, sillä sunnuntaina oli ohjelmassa kielikurssilaisten retki Jack the Ripper -musikaaliin Souliin. Kulttuurikeskus oli järjestänyt halukkaille ilmaisen matkan lounaineen ja bussikuljetuksineen Soulin D-cube -taidekeskuksessa esitettävään musikaaliin, ja lähtijöitä olikin yhteensä noin pari-kolmekymmentä. Itse musikaali on kuuluisa ja sitä on esitetty ensimmäisen kerran Soulissa jo pari vuotta sitten, myöhemmin tuotanto kiersi myös Japanissa ja sittemmin palasi Koreaan uudella esiintyjäkaartilla. Koko esitys oli luonnollisesti koreaksi, joten mitään suurta ahaa-elämystä en kielen vuoksi kokenut, mutta itse musikaali oli upea, esiintyjät todella hyviä (erityismaininta taitavista laulajista) ja etenkin lavastus teki blogistiin suuren vaikutuksen. Tarinahan on itsessän raaka ja väkivaltainen, mutta juonen keskipisteessä taisi lopulta olla enemmänkin rakkaustarina kuin murhat, ja välillä tanssi- ja lauluesitykset olivat varsin hilpeitä teemaan nähden. 

Matkaevästys oli otettu huomioon. Mukaan saimme paketillisen riisikakkuja, tällä kertaa itse asiassa varsin hyviä (olen ollut huomaavinani, että Korean elo tekee jo tepposet; perjantaina syvästi inhoamani merileväkeittokin alkoi maistua "ihan ookoolta"... ja nyt jo riisikakutkin ovat herkullisia? Mitä oikein tapahtuu?)

Esitystä ei tietenkään saanut kuvata, joten lainasin muutaman otoksen musikaalin virallisilta nettisivuilta. Erikseen täytyy vielä mainita, että itse musikaalin lisäksi blogisti oli melko vaikuttunut myös pääosamiesten saamista kirkuvista suosionosoituksista, hysteerisistä taputuksista ja käsien ojentelusta eturivien osalta. Kuuleman mukaan esiintyjäkaartissa oli mukana kuuluisia korealaisia näyttelijöitä, jotka nauttivat varsin suurta suosiota eritysesti naiskatsojien keskuudessa. Ja sen kyllä huomasi.

Anderson, yksi päähenkilöistä

Hilpeissä sarjamurha-tunnelmissa
Koko tuotanto oli mielestäni todella onnistunut, ja vaikka en mikään musikaaliekspertti tai teatterin suurkuluttaja olekaan, niin uskaltaisin sanoa, että esitys oli kyllä parempi kuin suurin osa Suomen vastaavista. Toki tulee ottaa huomioon, että katsojamäärät ja siten budjettikin on täkäläisittäin varmasti moninkertainen Suomeen verrattuna.

Lisää kuvia sekä traileri löytyy osoitteesta http://www.jacktheripper.co.kr/

6 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoinen postaus :) tuntuu hassulta, että vaikka olette jo puolin ja toisin tuttuja, niin Herra Tohtorin nimeä ei silti saa käyttää.. pakko sanoa että nämä kulttuurierot ovat kyllä kiehtovia! kerroit että korealaiset ovat ahkeria syömään, ilmeisesti siellä viihdytään pitkän kaavan mukaan illallispöydässä, mutta mites päivän muut ateriat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se menee juurikin niin, että illallisella saatetaan istua pitkään ja hartaasti, mutta esimerkiksi lounaan korealaiset hotkaisevat ihan minuuteissa! Se on erikoista, etenkin kun välillä lounaaksi(kin) tarjoillaan kiehuvan kuumaa keittoa, ja korealaiset vain pistelevät sen poskeensa sen kummemmin kieltään polttamatta (tai ehkä se on jo tunnoton...). Mutta kun mennään esim. BBQ-illalliselle, niin syömistyyli on näykkivä, otetaan palanen silloin ja toinen tuolloin. Itse suorastaan hävettää välillä se oma tapa "syödään kerralla kunnolla" ja vieläpä lautanen tyhjäksi, joka sekään ei oikein istu korealaisten tapoihin. Minua inhottaa jättää paljon ruokaa, kun tiedän, että ne menee suoraan pöydästä sitten roskiin, mutta maassa maan tavalla..? Monesti tuntikausien grillaamisen jälkeen otetaan sitten vielä "jälkiruoka" joka on jättikulhollinen kylmiä tai kuumia nuudeleita keitossa. Se on mielestäni ehkä kaikista tavoista erikoisinta (kun voisi ajatella, että esim. kylmät nuudelit menisi sopivasti alkupalasta, mutta ei...)

      Pitäisi varmaan tehdä oikein kunnon ruokailutapapostaus, jossa voisin päivitellä näitä kaikkia erikoisia tapoja lukijoiden viihdyttämiseksi :D

      Poista
  2. Kai se suu tottuu, jos haluaa sen totuttaa? Esikoisella on korealaisia ystäviä koulussa ja heillä aina korealaiset ruoat mukana. Eli ainakaan korealaisilla ei ole tarvetta opettaa suutaan turkkilaiseen ruokaan:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse uskaltaisin väittää, että korealainen ruoka on ehkä erikoisinta, jota olen maistanut. Siis mausteiden käytön, makumaailman ja valmistustapojen myötä. Mutta samalla niin koukuttavaa... Mä en ihan tarkkaan tiedä, miten paljon korealaiset innostuvat muiden maiden ruuista, italialaista nyt (tietty) saa täältäkin, ja amerikkalaistyyppistä, mutta sitten alkaa vaihtoehdot käymään vähiin. Japanilaista ja kiinalaista, tottakai. Mutta rivien välistä olen ymmärtänyt, että ulkomaillakin viimeistään kolmantena päivänä tulee kimchiä ikävä, ja sitten on saatava jotain korealaista. Heti. Mikä esim jossain Rovaniemellä voi olla aika hankalaa. Siksi ne pakkaakin aina omat kimchit matkalaukkuun.

      Poista
  3. Huippumielenkiintoista ja mielellään lukisin paljon lisääkin ruokailutavoista! Pitkä ilta viihdyttäjänä ja ruokkijana oli sulla. Jostain syystä nauratti, että _kokonainen_ kääretorttu katosi yhden illallisen aikana, kaiken muun tarjonnan ohessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! siis iso kääretorttu! Vaikka sitä jo tietää valmiiksi, että ruokaa on varattava _paljon_ niin jotenkin se aina onnistuu yllättämään. Se johtuu varmaan siitä, että se koko aika, mitä pöydässä istutaan (esim. meidän illallisilla noin kuusi tuntia), syödään koko ajan jotain. Että ei syödä kerralla sitä lautasta tyhjäksi, ehkä oteta vähän lisää, sitten jälkkäri ja that's it, vaan syödään, pidetään 10 min taukoa, sitten taas syödään, taukoa jne jne. Ja syödään sekaisin suolaiset ja makeat ruuat, sehän varmaan myös "helpottaa" sitä syömisen runsautta, että vuorotellen kääretorttua ja lihapullaa.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...