perjantai 2. elokuuta 2013

Pitkä tie kotiin

Kesälomailu Suomessa loppui ja tuli aika palata kotiin. Ehdin viettää Suomen kamaralla yhteensä viisi viikkoa, joka tuntuu näin jälkikäteen varsin passelilta ajalta. Loppulomasta alkoi Korea pyöriä mielessä yhä useammin ja useammin, ja kotiinlähdön hetkellä paluu tänne merten taakse tuntui oikeastaan ihan mukavalta ajatukselta. Toki perhettä ja kavereita tulee ikävä, mutta Gangneungiin palaaminen ei silti ahdistanut lainkaan, päinvastoin. Siitä voinee päätellä, että loma oli juuri sopivan mittainen.

Mutta itse kotiinpaluu sen sijaan ahdisti, siis ihan käytännön kannalta. 

Lento sujui mukavissa merkeissä, vajaassa yhdeksässä tunnissa, mikä oli mukava yllätys. Vältyin etukäteen kammoamaltani matkapahoinvoinnilta ja olo Korean maankamaralle laskeutuessa oli jotakuinkin siedettävä, joskin tokkurainen puuttuvista yöunista johtuen. Incheonissa meidät vastaanotti +34 -asteinen kuumankostea ilma, joka sulatti paitsi Fazerin siniset matkalaukussamme, myös silmäluomet kiinni ruuhkassa istuessamme. Ennen ruuhkaan pääsyä tosin vastoinkäymisten listaan sai lisätä ainakin varpaan jättämisen yli 50-kiloisen matkalaukkukärryn alle sekä täysin tyhjenneen autonrenkaan Hyundaimme alla. Eli ensi töiksemme ryhdyimme siis vaihtamaan vararengasta parkkihallin tuskaisessa kuumuudessa. Onneksi kuitenkin homma sujui suht mallikkaasti ja uusi rengas saatiin paikalleen muutaman hikipisaran voimin. Ennen suuntaamista kohti Gangneungia päätimme käydä lounaalla miehen työkavereiden kanssa Soulissa sekä toimiston lähellä sijaitsevassa Costco-marketissa hakemassa täydennystä typötyhjänä odottavaan jääkaappiimme.

Toimiston parkkihallissa sain nähdä taas yhden uuden ihmetyksen, nimittäin autojen automaattiparkin. Parkki toimii paperitehtaista tutun automaattivaraston tavoin, eli auto parkkeerataan hissiin, josta se sitten nousee jonnekin varaston uumeniin. Auto on mahdollista saada takaisin näpyttelemällä seikkaperäisiä tietoja varaston ohjauspaneeliin, mutta helpoiten homma käy, kun luovutat sovinnolla avaimesi ja autosi hallin hoitajan huomaan, ja hän sekä parkkeeraa autosi millintarkkaan koloseen, että noutaa autosi lähteissäsi takaisin lattian tasalle.

Helpommin sanottu kuin tehty. Yhden yön puuttuvat yöunet, paahtava kuumuus (ja auton kehno ilmastointi) sekä tuntien ruuhka eivät välttämättä ole hermoja hellivin yhdistelmä. Saimme kuitenkin leivät ja juustot ostettua, lounaan syötyä ja pienen pohdinnan jälkeen päätimme lähteä sitkeästi suuntaamaan kohti moottoritiellä odottavaa ruuhkaa. Miehen työkaveri tiesi nimittäin kertoa, että Soulista Gangneungiin on tästä eteenpäin joka viikonloppu (joka ilmeisesti alkanee jo torstaisin) "maailmanlopun ruuhka", kun suurin piirtein koko Korea haluaa saada osansa Gyeongpon hiekkarannasta. Olimme aikaisemmin olleet siinä uskossa, että jokaviikonloppuiset 50 000 korealaisturistia saapuisivat rannallemme vasta perjantaina, mutta tajusimme karvaasti olleemme väärässä. Väsymyksen uuvuttamina parkkeerasimme automme lopulta huoltoaseman pihaan ja otimme piristävät torkut ennen ruuhkailun jatkamista. Pitkän ja voimia vaatineen viiden ja puolen tunnin ajon jälkeen selvisimme kuitenkin vihdoin kotiin!

Vielä viimeinen koitos oli edessä, nimittäin jännittyneinä odotimme, millainen ylläri kotonamme odottaisi näin ennätyspitkän sadekauden jäljiltä (kausi on ollut kuulemma pisin 40 vuoteen, kun sadepäiviä on riittänyt jo yli viisikymmentä). Helpotus olikin käsin kosketeltava, kun koko asunto oli priimakunnossa: sängyn patja kuiva, ruokatarvikkeet kunnossa ja jääkaappi entisellään. Ei vesivahinkoja, ei homehtuneita vaatekaappeja tai runkopatjoja eikä roskiksen taakse vahingossa unohtuneita, pilaantuneita ruoanjämiä. Ainoa (sitäkin suurempi) takaisku oli jauhokaapista löytyneet lentävät pirulaiset, jotka olivat ehtineet käydä jokaisessa jauho- ja hiutalepussissa. Pitkin hampain heitin siis roskiin hartaasti vaalimani ruisjauhot, vehnäleseet, kaurahiutaleet sekä limppuja varten ostetut maltaat. 

Sinne menivät, roskakoriin... *snif*. Ei siis sämpylöitä eikä limppuja vähään aikaan :(

Mutta kaiken kaikkiaan paluu arkeen sujui kotiin päästyämme mallikkaasti, ja nukkumatti kutsui meidät omaan, kivikovaan sänkyymme alta aikayksikön. Olipa mukava tulla kotiin, jossa arki ja tutut rutiinit odottavat!

6 kommenttia:

  1. Sillä lailla se psyyke toimii ja mieli kääntyy kotiinpäin ennen lähtöä. Me olemme vielä onnellisesti täällä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi näin, sillä toisenlaisiakin lähtöjä on koettu... Mutta täällä odottaa vielä pari kuukautta kuumaa kesää, joten mikäpä tänne on palatessa. Nauttikaa te siellä Suomen mahtavista keleistä!

      Poista
  2. Aikamoinen viimeinen rutistus kotimatkalla! odottelenkin täällä jo innolla mitä seuraavaksi kokkailet sieltä toisesta kodista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäisikin syventyä noihin ruoka-asioihin taas perusteellisesti. Kunhan sitä keksisi, että mistä lähtisi liikkeelle!

      Poista
  3. Jauhot ja hiutaleet jaakaappiin seuraavalla kerralla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea!! Tuon pistän korvan taakse ensi kertaa silmällä pitäen :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...