lauantai 17. elokuuta 2013

Roskapoliisia paossa (aka. "teidät on nähty!")

Pari viikkoa sitten kerroin täällä siitä, miten väärän värinen roskapussimme kiikutettiin etuovellemme laillista pussitusta varten. Episodin jälkeen olen yrittänyt tsempata ja käyttäytyä kunnon Korean kansalaisen tavoin, pakata roskani vihreään pussiin ja käyttäytyä muutenkin kuuliaisesti. Mutta (kuten jo on todettu), aina ei voi onnistua. 

Vihreä roskapussi - check. Ostettu kaupan kassalta - check. Roskissa ei mitään suomen- tai englanninkielistä ainakaan heti näkyvillä -check. Ja tänään, palatessamme kauppareissulta, oli meidän vihreä roskapussimme ripustettu erillisellä koukulla roskakatoksen seinustalle ja kylkeen kiinnitetty pahaenteinen lappu, jossa luki jotain valvontakamerasta, eilisestä päivästä kello kymmenen ja yhdentoista välillä (silloin suurinpiirtein vein roskat ulos) ja lisäksi lappu sisälsi paljon huutomerkkejä. Ei hyvä. Ilmeisesti siis roskapussini oli väärä vihreä. Tai sitten me ulkomaalaiset emme ehkä saisi tuottaa jätettä ollenkaan. Nappasin pussin, heitin sen toisen (sellaisen oikean vihreän) sisään lappuineen kaikkineen ja takaisin katokseen. Saa nähdä kelpaako. 

Eilen illalla pinkaisimme nopealle ajelulle kohti pohjoista ja Yangyangin pikkukaupunkia. Ajelun tarkoituksena oli oikeastaan vain saada hyvä tekosyy istua viileässä autossa muutama tunti, mutta samalla tuli nähtyä hieman uusia maisemia. Kuvia ei kuitenkaan matkalta tai kaupungistakaan ole, sillä saapuessamme paikan päälle oli pimeä jo laskeutunut eikä kyseinen paikkakunta nyt muutenkaan välttämättä ollut erityisen kuvauksellinen. Tavoitteenamme oli löytää joku hyvin tavallinen ruokapaikka, jossa voisimme illallistaa pitkästä aikaa jotain uutta ja mielenkiintoista, mutta sekin osoittautui melko ongelmalliseksi, nimittäin suurin osa paikkakunnan ravintoloista oli jostain syystä kiinni. Perjantai-iltana kahdeksalta. Noh, lopulta löysimme paikan, jossa ovet olivat yhä auki ja keittoa kiikutettiin pöytään kaksin käsin. Ruokalistalta valitsimme jo pitkään "to do"-listalla olleen somorigukbapin sekä dakgyejangin. Somorigukbap (소머리 국밥) on siis naudan päästä tehty muhennos tai keitto kirkkaalla liemellä, joka tarjoillaan riisin kera. Dakgyejang (닭개장) on taas tulista kanakeittoa kananmunalla höystettynä. 

Isoina kuutioina tarjoiltua kkattugia olinkin jo ehtinyt kaivata, sillä en ole saanut herkkua pitkään aikaan. Kyseessä siis retikkakimchi. Yleensä hieman miedompi versio kuin kaalista tehty sisarensa.

Lehmänpääkeitto. Näyttää itse asiassa oikein herkulliselta, mutta upotapa lusikka keittoon ja katso, mitä jää saaliiksi, niin ruokahalu katoaa yhtä nopeasti kuin kkattugit blogistin lautaselta.

Tulinen kanakeitto. Tämä oli herkkua, joskin jälkikäteen polte suussa oli kova ja vaati lasin jos toisenkin jääkylmää vettä. Ja eihän se vesi oikeasti edes auta yhtään.

Kanakeitto oli varsin maukasta ja tulista, jälkikäteen ajateltuna itse asiassa harvinaisen tulista tavaraa. Somorigukbap sen sijaan oli suuri pettymys. Kirkas liemi ei maistunut millekään, joten siihen piti aluksi lisätä hirveä määrä supersuolaisia pikku rapuja sekä tulista chilitahnaa. Naudan päästä napsitut palaset olivat jotakuinkin todella vastenmielisiä, hyytelömäisiä, rustoisia ja läskisiä eikä lihaa ollut nimeksikään. Tosin liemessä uivat sipulit, kevätsipulit ja sienet olivat kuitenkin varsin hyviä. Kokonaisuutena keitto menee kuitenkin jo tutuksi tulleelle "ei tartte tilata toiste" -listalle. Erikoista, sillä kyseinen ruoka on varsin suosittu korealaisten keskuudessa ja täällä Gangneungissakin on useita pääkeittoon erikoistuneita ravintoloita. Tällä kertaa eivät kuitenkaan makumieltymyksen aivan kohdanneet korealasten kanssa.

6 kommenttia:

  1. oliskohan aika selvittää, että mitä roskia minkäkinväriseen pitäis laittaa ja nöyrtyä toimimaan sääntöjen mukaan, ettei tarvis pelätä roskapoliiseja- äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No yritys on kova, mutta lopputulos ei näytä tyydyttävän...

      Poista
  2. Kiva postaus! Mua myos hauskuttaa ja tietenkin samalla sydanta lammittaa ulkosuomalaisbloggaajien aitien kommentit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tuo ikään kuin sen suomalaisuuden taas lähelle, kun äiti kommentoi sieltä maailman toiselta puolelta :)

      Poista
  3. Keitoista tuli mieleen ne korealaiset keitot, joiden liemi on valkoinen. Tiedätkö mistä liemi saa värinsä, onko se maitoa tai kananmunan valkuaista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä keittoa tarkalleen ottaen tarkoitat? Itselleni mieleen tuli lähinnä vain kaksi valkoliemistä keittoa, joista toinen on seolleontang (häränluukeitto) ja toinen on kongguksu (nuudelikeitto). Häränluukeiton liemi tulee valkoiseksi ilman mitään sen kummempaa ainesta, kun sitä keitetään tuntikausia. Ehkäpä sieltä luista sitten irtoaa jotain, mikä tekee sen vaalean efektin liemeen? Ja kongguksussa vaalea liemi johtuu siinä käytetystä soijapavuista / soijamaidosta. Jos sinun vaalealieminen keittosi oli jotain muuta, niin kuvaile tarkemmin, ja minäpä koitan selvittää (kiinnostaa nimittäin itseänikin!).

      Ai niin, ja se kanakeitto, samgyetang, se taitaa olla myös vähän vaalealieminen, ja käsittääkseni se johtuu taas siitä riisistä, jolla kana on täytetty. Kun täytettyä kanaa keitetään liemessä, niin riisin tärkkelys muuttaa liemen vaaleaksi.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...