lauantai 21. syyskuuta 2013

Juhla-ateria henkien seurassa

Keskiviikkona ei vielä ollut suuria ruuhkia havaittavissa, mutta päätimme kuitenkin ajaa ainoastaan lyhyen matkan Daeguun alun perin suunnitellun Andongin sijaan. Daegu on Korean neljänneksi suurin kaupunki 2,5 miljoonan asukkaan voimin, mutta suomalaisille Daegu lienee tutuin vuonna 2011 pidetyistä yleisurheilun maailmanmestaruuskisoista. Kaupunki sijaitsee vuorten keskellä laaksossa, josta syystä sen kerrotaan olevan Korean kuumin kaupunki, ja toden totta; keskiviikkoiltapäivänä elohopea näytti keikkuvan 33 celsiusasteen kohdalla. Varasimme hotellin lennosta automatkan aikana, ja saimmekin ihan kelpo majoituksen melko läheltä keskustaa aivan Daegun rautatieaseman kupeesta. 

Tyypilliset korealaiset seinätapetit. Marko Paananen saisi luultavasti sydänkohtauksen huoneeseen astuttuaan.

Myös violetilla glitterillä päällystetyt sohvapöytä ja kirjoituspöytä olivat ihanat. Mistäköhän niitä saisi ostettua?

Varsinainen syymme Daegussa vierailulle oli kuitenkin torstaiaamun ohjelma. Miehen kollega kutsui meidät oman äitinsä luokse seuraamaan chuseok-aamun perinteistä charye-rituaalia sekä sen jälkeen nauttimaan ruoasta perheen seurassa. Paikalla tulisi olemaan kollega K vaimoineen ja lapsineen, K:n äiti sekä hänen veljensä ja veljenpoikansa. Olimme aluksi hieman hämmentyneitä kutsusta, sillä olimme olettaneet chuseokin olevan hyvin perhekeskeinen juhla, eikä K ole mitenkään erityinen läheinen tuttavuus meille, mutta uteliaisuus vei voiton ja otimme kutsun mielihyvin vastaan. Ensimmäisen ongelman odottamattomassa kutsussa muodosti tietysti pukeutuminen: emme olleet varautuneet farkkuja ja shortseja kummemmilla vaatteilla, mutta paikalle päästyämme totesimme helpotukseksemme ainoastaan K:n ja hänen veljensä pukeutuneen pukuihin, kun taas muu perhe oli tavallisissa arkivaatteissaan t-paitoineen ja farkkuineen. 

Toinen ongelma oli tietenkin tuliaiset, toisin sanoen chuseok-lahja. Ongelmahan ei muuten olisi ollut kovinkaan vakava, mutta yritäpä löytää auki olevaa kauppaa vuoden suurimman kansallisen juhlapäivän aamuna... Löysimme kuitenkin kadunkulmasta pienen marketin, jonka pihalla oli vielä muutamia chuseok-paketteja odottamassa mattimyöhäisiä. Ja täysin vastoin ennakko-odotuksia mukaan lähti (mitäpä muutakaan kuin) suuri paketti spamia ja rypsiöljyä! Kaupan ystävällinen myyjä oli vakuuttunut siitä, että nimenomaan spam, eikä mikään muu, olisi paras lahja chuseokina kenelle tahansa, joten siitä se ajatus sitten lähti...

Miljoonakaupungin autiot kadut juhlapäivän aamuna

Paikan päällä K:n äidin asunnossa meitä odotti selvästi jännittynyt tunnelma. Puolin ja toisin hoidettujen esittelyjen jälkeen pääsimme ihastelemaan vierashuoneeseen katettua rituaalipöytää, joka oli sijoitettu sino-korealaisin kirjaimin tekstatun sermin eteen. Pöydälle oli aseteltu tarkkaan muodostelmaan muun muassa hedelmiä, riisikakkuja, riisiä, lihaa, kalaa sekä mustekalaa. Lisäksi pöydän takareunalle oli asetettu pieni puinen teline, jossa oli paperinpala korealaisine teksteineen. 

Kaikki valmiina henkiä varten.

Koska noin puolet korealaisista on ateisteja, ei rituaalia voi varsinaisesti kutsua uskonnolliseksi. Perinteet kuuluvat konfutselaisuuteen, mutta korealaiset itse määrittelevät konfutselaisuuden olevan heille enemmänkin kulttuuri sekä jonkinlainen yhteiskuntaa muovaava käsite kuin varsinainen uskonto. Rituaaleissa on kuitenkin paljon samaa kuin buddhalaisuudessa.

Itse rituaali koostui kolmesta osasta. K kertoi, että vaikka rituaali on pääpiirteittäin samanlainen, on eri sukujen tavoissa pieniä eroja. Itse kumartamisen suorittivat ainoastaan perheen miespuoliset jäsenet, tällä kertaa siis K ja hänen veljensä sekä molempien teini-ikäiset pojat. Ensimmäinen rituaali suoritettiin henkien kutsumiseksi paikalle. Kaksi kertaa kumarrus polvilleen ja otsa lattiaan kiinni, jonka jälkeen asetettiin lusikka pystyyn keitettyyn riisiin. Riisissä törröttävällä lusikalla siis kutsutaan vainajien henget paikalle, jonka lisäksi kaadettiin hieman riisiviiniä (?) kuppiin. Sitten toinen osio, taas kaksi kumarrusta ja sen jälkeen tietyn kaavan mukaisesti syömäpuikkojen asettelua eri ruokien päälle (jolloin henget syövät tietyssä järjestyksessä; ensin kallisarvoisinta kalaa ja mustekalaa, sitten lihaa) ja lisää juomaa kuppiin. Kun henget olivat saaneet vatsat täyteen, ne saatettiin ulos kolmannella kumarrusparilla sekä polttamalla puutelineessä ollut paperisuikale, jolloin henget poistuvat savun mukana. Rituaalin jälkeen asunnon ovi avattiin ja jokainen miespuolinen perheenjäsen kävi alhaalla ulko-ovella asti saattamassa henget pois asunnosta. Ovea pidettiin auki vielä hetki rituaalin jälkeenkin, ettei kukaan hengistä olisi vahingossa jäänyt asuntoon leijailemaan. 

Kun rituaali oli kokonaisuudessaan suoritettu, oli aika aloittaa ruokailu. Pöytään katettiin rituaalissa käytetyt ruoat ja lisäksi vielä esimerkiksi chapchaeta (paistettuja nuudeleita), bulgogia, kimchiä sekä äidin kasvattamia ja keräämiä ituja, sieniä ja juuria. Ruokailu kesti normaaliin tapaan pari tuntia, jonka jälkeen vieraat innostettiin vielä pelaamaan korealaista perinnepeliä lasten kanssa. 

Eräs spesiaali chuseok-ruoka oli hain liha. Ei välttämättä oma suosikkini, mutta koska se on takuulla kallisarvoista ja harvinaista syötävää, sitä pakattiin meille vielä mukaan kotiinviemisiksikin. Ja kuten arvata saattaa, lämpimässä autossa päivän verran muovipussissa muhinut (jo valmiiksi aika kamalan hajuinen) kala ei varsinaisesti houkutellut enää myöhemminkään käymään kimppuun...
 
Pelilauta ja pelivälineet. 

Panokset kovenee... peliin saatiin jännitystä, kun pelilaudan alle alkoi kasaantua seteleitä onnekasta voittajaa odottamaan.

Säännöt olivat simppelit. Palikoita heitettiin lattialle, jonka jälkeen laskettiin montako jäi oikein- ja väärinpäin ja sen mukaisesti liikuttiin pelilaudalla yrittäen syödä vastustajan nappulat ja ehtiä ensimmäisenä maaliin.

Pitkän lounaan ja pelailun jälkeen oli vuoromme päästää vieraanvaraiset isäntämme lepäämään ja valmistautumaan iltaan, jolloin heillä oli edessä muiden sukulaisten luona vierailua. Itse lähdimme suunnistamaan kohti Andongia ja Hahoen perinnekylää, mutta vaikka matkaa ei ollut taitettavana edes sataa kilometriä, olimme perillä vasta noin kolmen tunnin kuluttua. Chuseok-ruuhka ei siis ollutkaan pelkkää urbaania legendaa. Onneksi muovipussista löytyivät kuitenkin K:n äidin ja vaimon pakkaamat hainlihat, joten pahimman nälän yllättäessä apu oli lähellä...

11 kommenttia:

  1. Olipas kiva päästä mukanami kurkistamaan korealaisen perheen chuseokin viettoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meistäkin oli hurjan mielenkiintoista päästä kurkistamaan "aitoon" tapahtumaan, niitä tilaisuuksia kun ei liian usein ulkomaalaiselle tarjoudu!

      Poista
  2. Kivoja perinteita, naita juttuja on tosi kiva lukea kun paaset ystaviesi kautta mukaan korealaisten elamanmenoon! taas löytyi turkkilaisia ja korealaisia yhdistava tekija, tuo varien maailma! Tallainen ikealaiseen tyyliin kasvanut ei vain voi kai ymmartaa tata varien ja kuvioiden villia sommittelua, olen siis tylsimys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä NIIIIN kaipaan välillä sellaista simppeliä, vaaleaa sisustusta. Vaikken edes ole mikään sisustusihminen, mutta tämä "neljää eri puun väriä samassa huoneessa"-tyyli on aika raskas, ja jotenkin ihan mahdoton saada näyttämään hyvältä, kun on ihan kaikkea sekaisin. Mutta onhan esimerkiksi ne strasseilla koristellut kauniit (hillityt) kukkakuvioiset jääkaapit aika kivoja :)

      Poista
  3. Hei, ihan huikeita kokemuksia teillä! Väkisinkin tuli tyrskähdeltyä sekä majoituslaitoksellenne että spamille... Never say never! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totesinkin spamia ostaessa, että aika nopeasti tuli pyörrettyä ne omat päätökset pysyä kaukana spam-laatikoista :D

      Nämä korealaiset perushotellit (poislukien Soulin paremmat) ovat siitäkin hauskoja, että huoneessa on lähes poikkeuksetta käytössä kaikkea hiuslakasta partaveteen, kondomit tarjotaan talon puolesta samoin kuin hammasharjat. Hammastahnaa on (tietysti!!) aina valmiina iso tuubi, joskus myös vielä jotain ekstraa kuten vaikkapa hengityksenraikastinta tai kasvonaamioita. Selvästikin vaikuttaa siltä, että korealaiset tekevät paljon ex tempore -hotelliyöpymisiä, kun kaikkeen on jo varauduttu talon puolesta :D (vaihtovaatteita ei sentään ollut valmiina henkarissa...)

      Poista
    2. Hirrvveän kätevää! :D Ehkä kuitenkin ihan hyvä, ettei vaihtovaatteita ollut. Muistuu mieleen Japanin-reissu parin vuoden takaa; oltiin isolla porukalla kylpylässä, jossa talo tarjosi "oloasut". No, tiedät kyllä, suomalaisella ruumiinrakenteella, miltä näytimme... :D Tuollainen tavaroita tarjoava hotelli olisi kyllä suomalaisen sulovilenin unelma! ;)

      Muuten, toissapäivänä lähisairaalan ensiavussa käydessämme (ei mitään traagista, päivystys vaan näin loma-aikaan siellä) katselin parinkin hoitajan ja lääkärin käyvän hoitohommien lomassa hammaspesulla jossain hoitotarvikkeiden kupeessa olevalla lavuaarilla... Uskomatonta jengiä. :)

      Poista
    3. Koskaan, siis koskaan, ei ole niin kiire, etteikö ehtisi hampaita pesemään. Monta kertaa päivässä.... :D

      Poista
    4. Yksi parhaista ystävistäni kouluttaa hammashuollon ammattilaisia työkseen ja on kertonut, että aikaisemmin YTHS:lla työskennellessään joutui ihan konkreettisesti toteamaan, miten kammottavassa jamassa poikkeuksetta kaikkien aasialaisten vaihtareiden hampaat ovat. Onko kyse sitten siitä, että hammasluu on heikompaa vai siitä, että kiille harjataan tällä järjettömällä jynssäyksellä rikki, vai että sitä hampaiden kohtaloa peläten harjataan varmuuden vuoksi vielä kerran, kun on vasta kolme kertaa tämän tunnin aikana rapsutellut... Täytyy ehkä palata asiaan ystävän kanssa. :D

      Poista
  4. Aivan mahtava hotellihuone :D ja todella mielenkiintoista lukea korealaisista perinteistä, ne ovat, kuten tämäkin, kovin vieraita itselle mutta äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa. Hauskalta vaikutti myös tuo peli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En itsekään ole lainkaan perillä korealaisista perinteistä, mutta tässähän sitä mainiosti oppii omakohtaisten kokemusten perusteella!

      Peli oli aika simppeli, mutta erityisen hauskan siitä teki perheen teinit, jotka aluksi ujostelivat meitä ulkomaalaisia ihan hirveästi, mutta lopulta sitten (pelin tuoksinnassa) unohtivat ujostelut ja pikkuhiljaa sana sanalta alkoi sitä englantiakin löytymään :) Aika sympaattista...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...