keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Keittoa saippuasta ja väärästä kimchistä

Oli suorastaan katastrofin ainekset ilmassa, kun eilen torilla käydessäni pappa ilmoitti, että kimchi on loppu, huomenna vasta tulee lisää. Voi ei. Voieivoieivoiei. Mistä sitä nyt uskaltaa kimchinsä ostaa, kun pappa kuitenkin tekee sen parhaan ja tulisimman, sellaisen, että silmiä kirvelee ja hikikarpalot valuu nenänpäästä jo pussia avatessa. Ja se on halpaa kuin makkara (blogistin huomio: ei makkara täällä mitenkään normaalia halvempaa ole). 


Valikoimassa löytyy. Pitää vaan osata etsiä se oma luottomyyjä...

Sitä on kuitenkin saatava, sillä sain päähäni tehdä päivälliseksi kimchijjigaen, johon luonnollisesti kimchiä vaaditaan. Lisäksi ostoslistalla oli myös tofu, jota en ole koskaan aikaisemmin ostanut mistään muualta kuin supermarketin tiskistä siististi suojakaasuun pakattuna. No, talsin käytävän toiselle puolelle, sellaiselle professionaalin näköiselle tiskille, jossa kimchiä näytti olevan. Tiskillä ei ollut ketään, mutta tiskin takana sijaineessa oleskeluhuoneessa sen sijaan istuskelivat kolme rouvaa ja yksi herra, jotka tarkkailivat blogistia huvittuneena, mutta eväänsäkään liikauttamatta. Seisoin tiskin edessä ja huutelin annyeonghaseyoo, mutta evät eivät sittenkään alkaneet liikkua. Kunnes takaa, jostakin papan kimchikärryn luota, paikalle pinkaisi vihainen ukko (eri pappa) ja alkoi tomerasti käskyttää taukohuoneessa lepuuttajia. Sanatarkkaa käännöstä ei nyt ole sattuneesta syystä antaa, mutta sisältö oli suurinpiirtein se, että "nyt persus ylös penkistä ja tulette antamaan ulkkarille kimchiä. Sitä se haluaa, kimchiä, kimchiä!" jonka jälkeen eräs täti laiskaakin laiskemmin tallusti kimchisaaville pussia täyttämään. 


Vihreää vihannesta on kyllä kiitettävästi kaupan. 

Ihan kelpo kaalia se oli, mutta kolmanneksen kalliimpaa kuin papalla, ja palvelu ainakin oli ala-arvoista. Olisi pitänyt vain jaksaa odottaa huomiseen. Tästä lähin lupaan ja vannon pysyä kauppiasuskollisena, enkä hairahda vääriin kimcheihin. 

Markkinoilta tullessani mietin, miten ylipäätään olen mitenkään voinut selvitä Gangneungissa ilman korean kieltä? Niinhän sitä aina sanotaan, että piirtämällä ja elekielellä ja mitänäitänyton, mutta entäs sitten, kun niistä ei ole hyötyä? Tofuostokseni nimittäin sai mielenkiintoisen käänteen, kun sopivan paikan löydettyäni kysyin mummulta koreaksi, että paljoko tämä tofu tässä maksaa. Mummu ihmetteli hetken aikaa, kunnes totesi, että eihän se ole tofua, se on saippuaa! Hmm... olisi kyllä mennyt ihan tofusta minulle, ja ilman koreankielistä keskustelua olisin todennäköisesti vain osoitellut saippuaa ja heilutellut rahoja, että antakaa tänne vaan! Ehkäpä se kimchijjigaen maku sitten olisi kyllä paljastanut täydellisen huijauksen. Etenin siis mummojen ohi niin kauan, kunnes näin aivan takuulla tofua. Mutta varmennukseksi vielä tiedustelin, että "onko teillä tofua", jolloin myyjämummo taas katsoi minua ihmeissään, että siinähän sitä on, nenäsi edessä... Ja niin tehtiin kaupat. Tuli muuten ihan hyvä jjigae, reseptin voit tsekata täältä

Muuten en ole kyllä torilta ostanut paljoakaan viime aikoina, koska J on pitänyt vihannes- ja hedelmälaatikon jääkaapissamme melko täytenä. Tällä viikolla olemme saaneet nauttia muun muassa bataatteja ja viinirypäleitä heidän puutarhastaan. Ja vastapalvelukseksi päätin sitten leipoa. J itse valitteli, ettei osaa tehdä hiivalla kohotettuja leivonnaisia tai leipää, sillä "se on niin vaikeaa, kun pitää odottaa se kohoaminen ja vaivata ja kaikkea." Joten eilen sain vietyä hänelle maistiaisiksi yrteillä maustettua peltileipää sekä kunnon perinteisen pullapitkon. Saas nähdä, miten mahtoivat maistua. Vaikka tuskin se mulle kertoo, jos ne meni suoraan roskiin...

Leipää

Pullaa

8 kommenttia:

  1. Saippuakeittoa :D Yllattavan pitkalle parjaa eleilla, jos vaan on aikaa ja molemminpuolista karsivallisyytta. Just muistelin, kuinka yliopiston koulupuvun pinssista aikanaan nayttelin bussin rahastajalle, mihin olin menossa. Tai esitin raaputuskorttia 7 Elevenissa saadakseni puheaikaa. Turha nolostelu jaa ja kekseliaisyys kasvaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän sitä aina jotenkin pärjää. ja joskus menee vähän vikaan, mutta mitäpä siitä... Yritin tuossa muistella, että miten ihmeessä pääsimme taksilla kulkemaan täällä, kun paikallisethan eivät siis käytä lainkaan kadunnimiä, vaan suunnistavat "sinne päin"...? Mutta jotenkin sitä on aina saanut asiansa selväksi. Paitsi kerran, kun piti ostaa kirjekuori postista. Se ei onnistunut, piti mennä seuraavana päivänä sanakirjan kanssa uudestaan :D Mutta ainakin luotto omiin kykyihin kasvaa, kun pääsee niistä vaikeistakin tilanteista jotenkuten voittajana kotiin!

      Poista
  2. Vai saippuasoppaa teillä meinas olla :D

    Tuli mieleen kun joskus ziljoona vuotta sitten yritettiin monen ihmisen voimin systerille tilata Unkarilaisessa ravintolassa jäätelöä :)
    Likka oli ykstoista vuotias silloin - ja paras pöytään tuotu väärinymmärrys oli drinkki :D

    Kumma kun ei tarjoilijat ymmärtäneet edes elekieltä - yks milehistä nimittäin nuoli jo nyrkkiäänkin "että jäätelöä...j ä ä t e l ö ä, jää-te-löä...."
    Saatiinpahan helvatan hyvät naurut :D
    Ja pianpa noi pienimmät penskat oppi kieltä -kun me vähän isommatkin opittiin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhahha, voin vaan kuvitella teidän seurueen miehet nuolemassa nyrkkejään tarjoilijalle :D

      Ihan noin seikkaperäisiin pantomiimeihin me ei olla taidettu päätyä, mutta onhan noita kaikenlaisia. Nyt tietysti ei tule yhtään mieleen, kun oikein yrittää muistella. Valitettavasti kielitaidon tason tietäen näitä kommelluksia on varmasti vielä edessäkin päin!

      Poista
  3. Hihi, hyvä että kysyit tädiltä mitä tofu maksaa. Olisi tullut vaahtoinen ruoka muuten ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oliskohan sen kuitenkin huomannut siinä leikkuulaudalla leikatessa, että omituisen kovaa ja liukasta tofua... ja varmaan (ehkä?) hyväntuoksuistakin...

      Poista
  4. Voi että mua nauratti. :-D Tuli niin omat söhellykset Intiassa mieleen. Ja niitä on paljon!

    Kyllä jos ei ole tuohon leipään ja pullaan tyytyväinen, niin on syöjässä vika. ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se on parasta, että voi nauraa itsekin omille kommelluksille. Mieluiten niin, että heti naurattaa (eikä niin, että häpeä muuttuu nauruksi vasta kuukausien kuluttua :D).

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...