torstai 19. syyskuuta 2013

Kohti Gyeongjua

Tiistai-iltapäivällä suuntasimme kaasuturbiinimme (eli hyundain) kohti Gyeongjua. Matka taittui mukavasti auringonpaisteessa kohtuullisen tyhjällä tiellä ja kauniita maisemia katsellen. Matkaevästä oli varattu mukaan riittävästi, sillä mies kantoi työpaikalta chuseok-lahjoja autoon selkä vääränä, tarkalleen ottaen ehkä 12 kilon edestä. Kaksi kiloa kuului riisikakuille ja -pötkylöille, loput noin kymmenen korealaisille päärynöille. Korean päärynät ovat jättimäisen kokoisia, ja yhdestä hedelmästä riittääkin syötävää ainakin kahden hengen mahan täytteeksi. Korealaiset käärivät mielellään lahjapaketteja sekä ostoksiaan huiveihin ja liinoihin, jotka sidotaan kulmistaan solmuun ja kannetaan sitten solmukohdasta. Sekä riisikeksit että päärynät olivat myös kauniissa huiveissa, joiden sisältä paljastui ensin pakkauslaatikko, sitten tietysti asianmukaiset sertifikaatit ("tehty tuolloin ja tuolloin, poimittu sieltä ja täältä ja pakattu niin ja näin laatuvaatimuksia kunnioittaen ynnä muuta"), sen jälkeen ehkä vielä toinen pakkauslaatikko, läpinäkyvä päällipaperi ja sen jälkeen tarkasti pakatut namit. Päärynöistä jok'ikinen oli pakattu omaan vaahtomuovirinkulaansa ja vieläpä teipattu erityisellä sinetillä. Että ei ihme, jos maksaa...

Kauniin näköisiähän ne ovat. Päällä muun muassa seesaminsiemeniä.
Maku kuitenkin on aika mitäänsanomaton ja koostumus riisikakkumaisen kuiva. Toisin sanoen vähän kuin seesaminsiemenillä päällystettyä styroksia. Mutta kun nälkä yltyy kovaksi, niin uppoavat ihan mainiosti. Ja ONNEKSI näitä oli tässä jäätävän kokoisessa paketissa ihan kaksi kerrosta, että ei lopu kesken.


Sangjun premiumi-päärynöitä

Samanlainen paketti löytyi Lotte department storesta, hinta noin 100 euroa. Phuuh. Noh, alennusmyynneissä (eli chuseok-päivänä) pikkumarketin ulkoständillä sama paketti sentään enää noin kolmekymppiä. Että taitaa se ostopaikka ja -ajankohtakin hieman vaikuttaa hintaan...

Mies oli myös päättänyt ottaa sen verran varman päälle majoitusasioiden kanssa, että oli varannut meille etukäteen ensimmäiseksi yöksi pensionin Gyeongjun kukkuloiden keskeltä. Huoneiston lisäksi settiin kuului myös grilli, joten poikkesimme vielä menomatkalla kaupan kautta hakemaan muovikassillisen lihaa, kimchiä ja salaatinlehtiä. Illalla saimme siis nauttia kesän ensimmäisestä (ja viimeisestä?) korealaisesta pallogrillauksesta, ja olipa se hyvää!

Lihaa pallogrillissä. Illan kohokohta!

Ruokajuomaa. Ei, se ei ole maitoa, vaan makkolia. Maistuu kiljulle, näyttää...noh, maidolle. Aiheuttaa epämääräistä kiertoliikettä vatsassa.
Illalla televisio tarjosi takuulaadukasta korealaista viihdettä: miesten keskusteluohjelma, jossa osallistujat ovat pukeutuneet Disney-prinsessoiksi. Mukana ainakin Lumikki, Tuhkimo, parrakas Prinsessa Ruusunen sekä Pieni Merenneito. 

Itse pension sijaitsi noin 16 kilometrin päässä Gyeongjun kaupungista, ja jossain vaiheessa vuoristoteiden muuttuessa yhä kapeammiksi ja kapeammiksi alkoi usko jo loppua; ihan oikeastiko siellä jossain vielä sijaitsee meidän yöpaikka? Mutta perille päästyämme totesimme matkanteon kannattaneen: vehreiden kukkuloiden keskellä pienessä laaksossa sijaitsi ihana "linna", jonka vihreä kammari kutsui meitä illanviettoon. Huoneistoon kuului makuuhuone, keittiö ja kylpyhuone sekä parveke. Meidän lisäksemme näimme pensionissa vain yhden (oletettavasti brittiläisen) kahden hengen seurueen, joten peak season taitaa tosiaan olla jo ohitse. 

Pensionin vierashuonerakennus. Meidän kamarimme sijaitsi ekassa kerroksessa keskellä.

Vihreää!

Vihreämpää!

Ja lisää vihreää...eläimetkin olivat sävy sävyyn sisustuksen kanssa
Näkymä terassilta puutarhaan

Muutaman tunnin matkaamisen ja grilli-illallisen jälkeen olimmekin valmiita kömpimään vihreän kammarin vihreiden lakanoiden väliin. Tai no, vihreiden peittojen, sillä korealaisethan eivät käytä lakanoita...

7 kommenttia:

  1. Ei lakanoita? Entäs tyynyt? Oliko näitä kuuluisia korealaisia tyynyjä, jotka muotoutuvat pään mukaan? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut edes tajunnut, etteivät korealaiset käytä lakanoita, ennen kuin Suwonista käymässä ollut Taina ohimennen mainitsi asiasta. Olen kyllä ihmetellyt runsasta peittokauppojen määrää ja täkäläisten kovaa intoa peittojen tuulettamiseen, mutta selvisipä sekin... Eli siis pelkällä peitolla nukutaan. Tyynyliinoista en osaa sanoa ja lakanaa ei varmaan käytetä patjankaan päällä, kun ei taideta käyttää patjaakaan (vaan sellaista makuualustaa). Tyynyt itsessään ovat useimmiten aika karseita, mutta esim. Soulin hotelleissa monesti jo varsin hyvää tasoa. Toiset tosin nukkuvat vielä sellaisilla puisilla päänalusilla (jolloin ei tietty tarvita sitä tyynyliinaakaan :D).

      Poista
  2. Tuon hepokattiheikin kohdalla mä repesin ihan :D
    Mikä viehtymys siellä on voimakkaisiin väreihin??

    Ja huh huh noita hintoja! Vaikka onhan nuo "rääpynät" somasti pakattuja, mutta kuitenkin! Kiva ettei tarvi styroksia styroksina syödä - edes vähän jotain ekstraa ☺☺☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tiedä miksi, mutta täällä esim. neonvärit ovat (ja on varmaan aina olleet, sieltä 80-luvulta saakka) kuumaa hottia. Mitä värikkäämpi, sen parempi. Ja mielellään kaikkia värejä sitten sekaisin, se on parasta!

      Poista
  3. Minua vähän jännitti, että löydätteköhän te yösijan. Mulle olisi vähän liian ekstremeä lähteä seikkailemaan ilman tietoa majoituksesta. :-) Onneksi mies oli ennakoinut. :-)

    Korelaisilla näyttää olevan kyllä mielikuvitus vertaansa vailla. En kyllä ikinä keksisi tuommoistakaan tv-ohjelmaa, jossa miehet ovat pukeutuneet Disney-prinsessoiksi. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tiedä löytyisikö Suomesta myöskään viittä-kuutta miestä, jotka suostuisivat meikattavaksi ja puettavaksi prinsessoiksi...? Ehkäpä, mutta täällä se tuntuu olevan ihan yleistä hupia, esim. kaiken maailman markkinoilla näkee aina miesesiintyjiä meikeissä ja bikineissä tai jotain muuta karseeta.

      Poista
    2. Toisaalta täällä Soulissa tuo kontrasti perusmiehen ja Disney-prinsessa-pukeutujan välillä tuntuu olevan merkittävästi pienempi kuin Suomessa. Terhin ja mun suomalaiset perusmiehet tuntuvat ainakin täällä olevan melkoisia karjuja. Ehkä pillifarkkuihin, korollisiin kävelykenkiin ja tyköistuviin röyhelöpaitoihin pukeutuvalla korealaisella perusmiehellä on pienempi kynnys pukeutua huumorimielessä rinsessaksi kuin rintakarvoja ja parransänkeä tursuilevalla suomalaisella perusmarkulla. Mutta ohjelma kertonee siitä korealaisesta leikkisyydestä, josta olet Terhi jo aiemmin maininnut. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...