perjantai 27. syyskuuta 2013

Kotikemistien uudet kujeet

Syksyhän on uusien harrastusten aikaa. Ja näin Oktoberfestien ajankohtaan sopivasti meidän keittiön nurkassa on pöhissyt muutaman viikon ajan tynnyrillinen ohrapirtelöä, jonka valmistumista mies on odottanut kuin kuuta nousevaa. Tänään kotipanimoharrastuksessa otettiin aimo askel eteenpäin, kun muutaman viikon odotuksen jälkeen oli pullotuksen aika. Ja sitä ennen piti tietysti pestä pari korillista hartaudella kerättyjä pulloja. Enpä ole koskaan nähnyt miestä niin innokkaana tiskiharjan varressa heilumassa!

Pesua odottamassa

Parikymmentä litraa. Bileet, anyone? Lupaan tarjota oluen jokaiselle paikalle saapuneelle!

Ja pakkohan sitä oli jo vähän maistaa, vaikka onkin vasta puolivalmista. Maku oli mieto, mutta miellyttävä. Lopullista tulosta pitää tosin odotella vielä pari viikkoa pullotuksen jälkeen, mutta sitten se kaljamahan kasvatus tosissan alkaa. Sikäli, kun oluesta siis tulee juomakelpoista. 


Nythän se vihdoin selvisi, minkä takia sitä pitkää kemiaa kannatti yliopistossa päntätä...

Näyttää vähän sahdilta. Tai simalta. Lienee hyvä enne, sillä molemmat ovat vallan hyvää tavaraa!

Itse puuha on millintarkkaa kemistintyötä, mutta meillä ensimmäinen erä otettiin löysin rantein, harjoitusmielellä ja vähän sinnepäin. Kunhan koe-erä on harjoiteltu, voidaan alkaa todellisiin asiantuntijatöihin ja siirtyä siitä sitten yhä haastavampiin olutlajikkeisiin. Tosin sitä ennen jonkun pitäisi juoda tuo parikymmentä litraa, joka tästä erästä valmistuu parin viikon kuluttua... 

8 kommenttia:

  1. Insinööri! :D Pidän peukkuja kokeilulle. :)

    VastaaPoista
  2. Ja minkä kun aina julistin, että en tarvitse kemiaa ikinä enkä missään. Enkä ole tarvinnutkaan, sillä en ole tehnyt olutta. Eikä siis kannata tehdä näillä kemian taidoilla tämän jälkeenkään. Kippis teille kuitenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei tuossakaan varsinaisesti nyt ihan kaikkia kemian oppeja käyttöön otettu, ennemminkin kyseltiin kokeneemmilta. Se kyllä onnistuisi kemian inhoajaltakin... Kippis!

      Poista
  3. Hih, hauskat harrastukset teillä. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan sitä jotain hauskaa pitää keksiä! Kotipanimo on kyllä ollut miehellä haaveena jo pitkään.

      Poista
  4. Jaaha, te harrastatte perinteitä! Sahdin teko oli Kankaanpään seuduilla perinteisesti naisten työtä. Samoin oli oluenpano keski-Euroopasssakin, ja Martti Lutherin vaimo Katharina oli oppinut sen nunnana luostarissa. Hyvää olutta kuuluu Katharina tehneenkin. Juomavesi oli usein huonolaatuista ja olutta pidettiin suositeltavampana juomana. Arkiolut taisi olla laihempaa kuin juhlaolut. Lämmin, ravitseva olutkeitto oli saksankielisillä alueilla ennen kahvin yleistymistä 1800-luvun puoliväliin asti tavallista ruokaa varsinkin aamiaiseksi, mutta reseptejä ei unohdettu senkään jälkeen. Olutkeittoa söivät sekä rikkaat että köyhät, mutta rikkailla olivat paremmat suurustamistarpeet. Ihan vain vihjeeksi, jos ette jaksa oluttanne juoda, niin syötte sitä sitten. Netistä löytyy suomeksikin olutkeiton ohjeita, mutta parhaat mummojen ohjeet löytyvät tietenkin saksaksi. Tuosta osoitteesta löytyy 24 parasta sekä alku-, pää- että jälkiruoaksi sopivaa olutkeittoa: http://www.chefkoch.de/rs/s0/biersuppe/Rezepte.htm
    Terveydeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, eipä olis tullut mieleen, mutta aivan erinomainen vinkki juurikin siltä varalta, ettei välttämättä pelkältään maistu. Ruuanlaittoonhan sen tietysti voi sitten upottaa!

      Sahtia tehdään paljon myös minun kotipitäjässäni, niin naiset kuin miehetkin. Ja minulle se maistuu paljon paremmin kuin olut!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...