tiistai 24. syyskuuta 2013

Kotirouvan päivät ovat luetut

Koreassa on hyvin paljon korkeasti koulutettuja nuoria aikuisia. Työpaikkoja löytyy suhteellisen helposti, työttömyys on 3,1 % luokkaa. Syrjäisemmillä seuduilla ongelmana alkaa olla enemmänkin työvoimapula, mutta ulkomaalaisten työntekijöiden määrä pysyy alhaisena, sillä työviisumia on vaikea saada. Ja mikäli kyseessä on kaakkoisaasialainen työnhakija, on viisumin hankkiminen lähes mahdotonta. 

Toisaalta työelämä on hyvinkin vaativaa, etenkin pääkaupunkiseudulla. Paineet ovat kovat, päivät ympäripyöreitä ja lomat marginaalisia. Työelämä on edelleen miesten hyppysissä, mutta hiljalleen myös naiset ovat raivaamassa tietään lasikattojen läpi tai ainakin niiden tuntumaan. Onhan Etelä-Koreassa nykyään myös naispresidentti, mikä sekin kertoo asenteiden muuttuneen. Silti on erittäin tyypillistä, että naiset jäävät kokonaan työelämän ulkopuolelle, ja sitä tapahtuu mitä moninaisimmista syistä. 

Teoriassa Koreassa on työlainsäädännön mukaan äitiyslomamahdollisuus, mutta käytännössä sellaisen pitäminen on (karrikoidusti sanottuna) ammatillinen itsemurha. Äidiksi tuleminen onkin hyvin tyypillinen syy jäädä pois työelämästä kokonaan. Lienee siis tarpeetonta sanoa, miten mahdottomalta tasapuolinen vanhempainvapaa kuulostaa täkäläisten korvaan. Paitsi äidiksi tuleminen, myös omien häiden suunnittelu on hyvä syy jättäytyä työelämän rattaiden ulkopuolelle. Eräs tuttavani kertoi juuri lopettaneensa työt, sillä häät ovat jo ensi keväänä, ja juhlissa on paljon järjesteltävää. Kolmas, valitettavan tyypillinen syy jättää työelämä on aviomiehen vaatimus. Koska perheen elättäminen katsotaan edelleen miehen velvollisuudeksi, osa korealaismiehistä tuntee olevansa perheen pää vasta, kun vaimo on kotona rouvailemassa ilman omia tulonlähteitä. Tästäkin on kokemusta tuttavapiirissä, ystäväni mies tekee kuukausikaupalla töitä merellä, jolloin hän käy kotona ainoastaan muutaman kuukauden välein. Pariskunta on lapseton, ja vaimo melko yksinäinen hiihdellessään kotosalla päivät pitkät. Hänellä olisi työpaikka tiedossa, mutta tällä hetkellä ainoa kysymysmerkki on se, saako ystäväni taivuteltua aviomiehensä päästämään hänet töihin. Tällä hetkellä käsittääkseni tilanne on edennyt osa-aikatyön mahdollisuuteen, mikä toki sekin on askel eteenpäin. 

Tästä syystä olen itsekin säästynyt sen kummemmilta taivasteluilta kertoessani olevani "vain" kotirouva. Koreassa toki etuliite "vain" ei ole tarpeellinen, mutta itse olen kokenut työttömyyden ja kotona hengailun henkisesti melko raskaaksi. Korealaisille voin kertoa olevan "tsubu" eli kotirouva, Suomessa en sen sijaan uskaltaisi moista päästää suustani lainkaan. Tietysti kotoiluaika on ollut myös hyvin antoisaa, olen oppinut itsestäni paljon viimeisten kuukausien aikana. Kielikurssi on tuonut hieman rutiinia viikkoon, ja kielenopiskelun lisäksi olen ehtinyt siivoilla, kokkailla, kirjoitella blogeja, kierrellä kaupungilla ja kuntoilla niin paljon kuin on huvittanut. Ja jos ei ole huvittanut, on voinut oikaista itsensä hetkeksi sohvalle ("Keskellä päivää? Sehän on syntiä!") ja ottaa rennosti. Tärkein anti kuluneiden kuukausien myötä on ollut kuitenkin armollisuus itseään kohtaan. Olen hyvin suorituskeskeinen tyyppi, aina pitää saada valmista ja mieluiten heti. Kotielämä on pakottanut ottamaan rennommin, hyväksymään sen, että joka päivä ei ole pakko saada niin hirveästi aikaiseksi ja toisaalta myös herätellyt miettimään sitä, onko suorituskeskeisyys sisältä kumpuava ominaisuus vaiko kenties jotain, mitä uskon ympäristön ja muiden minulta odottavan? Helppoa se ei ole ollut, mutta hedelmällistä kylläkin. Olen osannut myös nauttia vapaa-ajasta ja tiedostanut saaneeni hyvin ainutlaatuisen mahdollisuuden. 

Leppoisat päiväkävelyt säästetään tästä lähtien viikonloppuja varten. Kukkien mielestä syksy ei ole vielä lähelläkään, sillä joen ranta on täynnä näitä kaunokaisia kaikissa vaaleanpunaisen sävyissä.

Nyt on kuitenkin muutosta ilmassa, sillä kotirouvailuni on loppusuoralla. Sain mielenkiintoisen työpaikan, joka yhdistettynä kielikurssiin tulee täyttämään viikot tehokkaasti. Vihdoinkin viikonloput tuntuvat taas viikonlopuilta ja lomat lomilta. Tunnelma on paitsi jännittynyt, myös todella innostunut ja mielenkiinnolla odotan uusia tehtäviä. Pieni pelon peikkokin on pesiytynyt olkapäälle: osaanko vielä, ja pärjäänkö? Mutta mahtavaa päästä töihin. Lisäbonuksena pääsen myös tutustumaan korealaiseen työpaikkakulttuuriin ja työyhteisöön, joka sekin tuntuu mielenkiintoiselta vaihtelulta ja jota odotan innokkaasti. Työelämä, täältä tullaan (taas)!


22 kommenttia:

  1. Onnea uusiin haasteisiin! Kiinnostavaa kuulla ennen pitkää lisää korealaisesta työkulttuurista uuden työntekijän näkökulmasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) On kyllä mielenkiintoista päästä itsekin kurkistamaan sinne työpaikan kulttuuriin.

      Poista
  2. Lykkyä pyttyyn :)
    Koitahan muistaa ja jaksaa kuitenkin päivitellä tännekin, näitä tarinoita on kiva lueskella!
    (vaikkei likikään niin paljon ehdi kommentoida kuin haluais - nytkin on pistettävä töppöstä toisen eteen ja otettava suunta duuniin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä täällä edelleen kirjoitellaan kynä (näppäimistö) sauhuten :) Kuvien laatu ja määrä voi tosin heikentyä aikalailla, en kai sentään voi töihin kameraa ottaa (joten on pärjättävä kännykkäkameralla, hihhih)...

      Poista
  3. Onnea työpaikan johdosta!


    Japanissa naiset savustetaan työpaikoilta siinä vaiheessa kun ensimmäinen lapsi syntyy. Miehet painavat pitkää päivää. Se on johtanut ennennäkemättömään eroaaltoon eläköityneillä pareilla. Vaimoilta on palanut päreet ihan kokonaan, kun se suhteellisen vieraaksi muuttunut mies on jäänyt pois töistä ja roikkkunut kotona palveluja vaatimassa ja rouvan arkirutiineja rikkomassa. Onko Koreassa sama ilmiö?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, mielenkiintoista! En ole ainakaan kuullut moisesta, mutta pitääpä ottaa selvää... Kuulostaa kyllä ihan loogiselta :D

      Poista
  4. Hienoa, jaan odottamaan tarinoita paikalliselta työpaikalta, kuulostaa tosi mielenkiintoiselta! Taallakin on muuten monissa perheissa tuota Rva Kepposen kertomaa Japanista, kotirouvia arsyttaa suunnattomasti kun ukkeli alkaakin marhata himassa paivat pitkat, rvillahan on ihan omat teenjuonti ja börekinsyönti ja juoruilu kuviot sun muut aktiviteetit, eivat kesta ollenkaan kun mies tuleekin sekottamaan kuvioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, en yhtään ihmettele, että hermot menee, kun yhtäkkiä mies on siinä jaloissa, vaatien samaa "ylläpitoa" kuin työssäkäydessä, mutta erotuksena se, että sillä olisi itselläänkin aikaa kyllä tehdä ko. asiat. Mä en ainakaan viitsisi passata sellaista, joka makaisi vaan sohvalla päivät pitkät :)

      Poista
  5. Mahtavaa, onnea uudesta työpaikasta! :)

    VastaaPoista
  6. Onnea työpaikasta ja tsemppiä uusiin haasteisiin!

    Tuntuu aika hurjalta, että joku jättäisi työelämän häitä suunnitellakseen. Vaikka kai se siellä on enemmän sitä "vaimouteen valmistautumista" kun häiden suunnittelua. Aikamoiset pirskeet luulisi syntyvän, jos niitä suunnitellaan kokopäiväisesti kuukausien ajan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti!

      Joo kuten joskus joulun aikaan taisin blogissakin todeta, niin täällä ihan virallisissa kyselykaavakkeissakin voi rastittaa vaihtoehdon "en ole työssä, suunnittelen häitä". En oo korealaisissa häissä vielä päässyt käymään, mutta mahtaa tosiaan olla aika uuvuttavat järjestelyt... ;)

      Poista
  7. Aikas mahtavaa! Onnea ja tsemppiä! :) Ja toivottavasti tosiaan jaksat päivitellä kuulumisia vastedeskin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä aika mahtavaa :) Kiitos tsempistä (sitäkin varmaan tarvitaan, ainakin noihin aikaisiin aamuheräämisiin...).

      Poista
  8. Onnea uudesta työstä! Oli oikein mukava lukea pohdiskelujasi ja toivottavasti postauksia tulee työn ohellakin vielä. Mun puolesta vanhatkin kukkakuvat käy tekstien piristykseksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Pitää tosiaan alkaa kaivamaan arkistojen kätköjä, että löytää jotain kuvia tekstien lomaan...

      Poista
  9. Onnittelut työpaikasta. Jään mielenkiinnolla seuraamaan, että mitä se tuo tullessaan:D.

    VastaaPoista
  10. Ihan mahtavaa!!! Onnea! Työpaikkakuulumisia odotellessa... :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti!! Eiköhän niitä sitten aikanaan ala tulla!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...